Pages



31.12.2011

Luku 180.

rusetti

rusetti2


Jos ensi vuonna päätän tehdä koostekatsauksen kuluneen vuoden asuihin, toivotan samalla myös hyvät joulut ja railakkaat uudet vuodet. Tarkoituksenani ei ollut pitää sormiani näppäimistöstä erossa, mutta niin vain kävi. Joulu sujui rentoutuen, joulun jälkeen sitten alkoikin tapahtua jonka ansiosta saimme pähkäillä, miten keittää sähköttömässä talossa aamukahvit. Parin tunnin pähkäilyn ja erilaisten retkikeittimien kokoamisten ja sytytysnesteettömyyden jälkeen teimme suosilla puuhellaan tulen, joka myöhemmin lämmitti ruoat. Vedenhakureissullekin lähdimme lapsuudenystävän ja aggregaatillisen talouden luo, samoin elämänkumppanini pääsi joutui risusavotalle. Itse olisin kyllä viihtynyt kynttilänvalossa seuranani vain omat ajatukset, vaan on kyllä se sähkö aika mainio keksintö.

Sähköjen palattua onnistuin yllättämään itseni ja löysin kädestäni virkkuukoukun ja jalkojen juurelta kerän lankaa. En olisi iki kuuna päivänä uskonut, että hurahtaisin neuletöihin, siis sellaisiin, jotka itse kudotaan langasta alkaen ja siinä määrin, että voisin kilkattaa puikkoja vuorokauden ympäri! Mopo karkasi jopa siinä määrin käsistä, että eräänä päivänä nappasin äitini mukaan ja lähdimme lankokaupoille ehkäpä maailman sympaattisimpaan ja aidoimpaan lankakauppaan, jossa sormi meni suuhun niiden kaikkien ihanien lankojen edessä. Sen verran järkeä päässäni sentään oli, että ymmärsin olla kuulematta pehmeiden alpakkalankojen kutsun, hankitaan niitä sitten myöhemmin kun tiedän, mitä niistä aion tehdä!

Virkkasin siis kuvassa näkyvät rusetit parille mainiolle pikkuflikalle, lankana kun käyttää paksua huovutuslankaa niin työ valmistuu nopeasti. Seuraava projekti on jo puikoilla ja hyvällä tolalla, jos vain saan pidettyä vauhdin yllä saan parin viikon päästä pukea ylleni itse kudotun neulemekon-en sitten mitään vaatimattomampaa työtä valinnut mutta pitäähän sitä vähän haastetta olla.

Mutta joka tapauksessa, oikein ihanaa ja railakasta uutta vuotta kaikille, minä tulen tänä iltana siemailemaan muutaman lasillisen kuohuvaa mitä parhaimmassa seurassa-puikot kilkattaen tottakai!

20.12.2011

Luku 179.

Ja 28 valokuvaa, jotka tiivistävät minun vuoteni 2011 tyylin saralta. Pidempi helmanlinja, kiilakorot ja vaalea pehko ovat säilyneet, uutena ja itsellenikin hämmentävänä asiana on maltillinen innostus värejä kohtaan mustaan univormuun sonnustaumisen sijaan sekä lopullinen hurahtaminen pikkukukallisiin mekkoihin. Innostuin myös silmälaseista, kun vihdoin ja viimein sain aikaiseksi hommata katseen kestävät kehykset. Kesällä lisäksi innostuin etnisvaikutteisesta pukeutumisesta ja toteutin pitkäaikaisen haaveen, opettelin skeittaamaan!

Tänä vuonna olen myös viimeistään tajunnut sen, että olen ehdottomasti takki-ihmisiä henkeen ja vereen sekä sen, että mekkoihminen voi kääntyä housujen nimeen vannovaksi kunhan vain löytää muutaman parin täydellisiä housuja. Ja vähemmän on enemmän, aina! Tästä onkin hyvä jatkaa ja vannoa, ettei ikinä vanno " ei koskaan", sillä ennen kuin huomaakaan on jo pyörtämässä sanansa. Mukavaa joulunalusviikkoa kaikille ihanille!


tre6

20.2

2.1

3.6

8.8

24.3

85.2

245.3copy

315.2copy

12.62copy

27.11copy

29.66copy

5.75copy

skede14.copy

leo1copy

24.812copy

lovi15copy

6.94copy

12.1011copy

165.1011copy

243.1011copy

56.1111copy

villa9copy

rotsi4copy

peili3copy

194.1111copy

samu6copy

181.1211copy

18.12.2011

Luku 178.

183.1211copy

181.1211copy

182.1211copy


Saanenko esitellä tämän vuoden järkevimmän kenkäostoksen, Töysän kenkätehtaan lämminvuoriset jatsarit! Olen niin kyllästynyt kaikkiin kenkiini, joihin vesi löytää tiensä ennemmin tai myöhemmin ja kumisaappaatkin aiheuttavat melkein-ylinopeussakkoja, toivon että nämä sen sijaan pitäisivät varpaani lämpiminä ja kuivina sekä sakkotilin nuhteettomana. Ronskit saappaat ovat oikeasti kuin tehdyt paljettiminihameelle, perus topille sekä kissalle, joka on eksynyt bloggaajan päähän keinoturkishatulle, mutta uskon muunkin vaatekaapin tulevan hyvin toimeen kyseisten kenkien kanssa.

Löysin kengät Varustelekasta ollessani elämänkumppanilleni makutuomarina maihariostoksilla. Odotellessani miestä ja hänen sovituksessa olevien kenkien jalkaan päätymistä, silmäni hakivat ylähyllyllisen ronskin näköisiä saappaita, joiden kanssa olisi päästävä lähempiin tekemisiin. Lähempi tarkastelu osoitti kenkiä löytyvän sekä vuorittomina että lämminvuorisina ja niiden huokuvan aivan selvästi Ann Demeulemeester fiboja! Sovittaessani kenkiä mietin, kuinka järkevää on ostaa ainakin koon, ellei kaksi liian isot kengät-valitettavasti Töysän kenkätehdas ei valmista saappaita lapsisotilaiden mitoissa, mutta niin vain ohuen teddyvuoren lämpö sekä tuntemattoman naisasiakkaan kehut hienoista kengistä saivat tekemään ostopäätöksen. Eikä elämänkumppanikaan voinut valittaa, sitä vastoin tunsi varmaan salaa suurta ylpeyttä rakkaastaan, joka kerrankin osti käytännölliset kengät-vieläpä hänen, siis suhteen mies-, ei naisosapuolen lempivaatekaupasta!

16.12.2011

Luku 177.

Tällä viikolla ehdin napata mukaani Sue-lehden, pitkästä aikaa. Kotimatkalla lehteä lueskellessani huomioni kiinnittyi erääseen levyarvosteluun, jonka kohteena oli minulle tuntematon yhtye, Peaking Lights ja yhtyeen albumi 936. Mielenkiintoni heräsi, heräisi varmaan teilläkin jos arvostelun viimeinen lause on: " Tällaisen levyn kuultuaan tekisi mieli polvistua tyttöystävän edessä ja kysyä häneltä se tärkein kysymys: " Kulta, perustetaanko bändi?" .

Vasta eilen muistin etsiä yhtyeen tuotantoa netin syövereistä kuunteluun, etukäteen jännittäen, että mitä jos yhtyeen musiikki olisikin ihan täyttä paskaa ja olisin turhaan innostunut jostain, joka teoriassa kuulostaa siltä, että tulisin rakastumaan siihen hyvin vahvasti? Siis olisiko tämä sellainen yhtye, josta haluaisin pitää, mutta en vain osaisi, kuten esimerkiksi Radiohead, Muse ja niin moni muu bändi?

Amazing And Wonderfullin ensisekunneista lähtien tiesin, näin ei tulisi tapahtumaan. En tiedä, olen oikeasti aika sanaton yhtyeen soundin edessä, mutta sen tiedän, että levy lähti heti tilaukseen. Ja on kenties tämän vuoden paras levy. Psykedeeliset, folkahtavat dub-biitit höystettynä kitarasoundilla suoraan autotallista, niin helposti käy tie Salkan sydämeen!

15.12.2011

Luku 176.

viikset2copy

viiksetcopy

viikset5copy

..ja yritys kuvata tiimitakit. Repesin eräs päivä hihittelemään itsekseni kun tajusin, että elämänkumppanillani ja minulla on saman tyyliset takit, kuin tuulipuvut konsanaan! Me molemmat vannomme parkatakkien nimeen, miehen oma on lyhyempi ja omani on tietysti naisellisemmin leikattu, mutta muuten takit ovat hyvin samanhenkiset, olkapäillä epoletit, vetoketjut metallia ja taskuja löytyy vaikka muiden ihmisten tavaroiden varastoimista varten! Miehen takki on lisäksi pesussa ja käytössä haalistunut, siinä mielessä oma H&M:ltä ostettu takki pieksee Varustelekan armeijamallin.

Satuin marraskuun lopussa piipahtamaan Kiseleffin talossa järjestetyissä joulumyyjäisissä ja erään viiksekkään pöydän äärellä tajusin, että tiimitakit tarvitsevat ehdottomasti tiimirintapinssit. Viiksekkäät rintapinssit kun olivat vielä ajamassa hyvää asiaa, niiden tuotto kun ohjattiin osittain Movember-kampanjaan. Tiesin, että elämänkumppanini, joka on itsekin viiksivalluna seurannut Movember-kampanjaa ja Anssin sekä Tommyn taistelua into piukassa, tulisi riemastumaan viiksistä, joten uskalsin ottaa riskin ja ostaa pinssin myös miehelleni. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki kunnia sille, joka on suunnitellut näinkin veikeän kampanjatuotteen, omasta mielestäni tämä voittaa esimerkiksi Roosa nauhan mennen tullen!

11.12.2011

Luku 175.

122.1211copy

125.1211copy

123.1211copy


Vapaapäivän paras vaatetus on sellainen, kuin näyttäisi olevan tulossa suoraan tanssitunnilta. Kiitän Ulrikaa innostuksestani sukkiin, joiden varret saavat reippaasti näkyä kengistä, nämä polvisukat myttääntyvät kauneinten muka säärystimiksi! Haaremihaalarit, neulenuttu ( joka tosin ei näy takin alta) ja ränsistyneet tennarit kruunaavat tanssisali-lookin, ja vielä näemmä nahkatakillakin tarkenee, mutta ihan vain kaupassa piipahtamisen ajan. Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille ihanille!

7.12.2011

Luku 174.

72.1211copy

74.1211copy


Kuvista ilmenee muutama tämän hetken pukeutumissuosikki, kuten tiesin aavistin tiesin, raitamekosta on kehkeytynyt niin suuri suosikki, ettei enää tekisi mieli mitään muuta ylleen pukea! Kenkärintamalla sen sijaan tämän hetken suosikeiksi maihareiden edelle on kiilanneet puukorkonilkkurit, saavatpahan maiharit huilahtaa ja odottaa vähän lumisempia kelejä, siihen saakka kopsuttelen menemään puukoroissa. Lämpimät talvitakitkin saavat vielä odotella viileämpiä päiviä, ohuesti topattu parkatakki palvelee mainiosti pikkupakkasilla, mutta mikään erityisen lämmin yksilö ei kuitenkaan ole kyseessä-valitettavasti. Takki on muuten samainen, joka vilahteli viime vuonna kovasti katukuvassa, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa tällä tontilla. Ja myssy, ilman sitä ei tule kesää!

Että sellaista, olen kyllä huomannut sen, että mielummin kuin keksisin pyörän uudelleen, jumitan tietyissä, turvallisissa vaateparsissa viikkotolkulla, lieneekö syynä iän tuoma mukavuudenhalu, tietynlainen kranttuus tai kyllästyminen kulutushysteriaan? Luulen, että se on vähän kaikkien summa, mutta ei yhtään huonompi laskutoimitus jos minulta kysytään!

6.12.2011

Luku 173.




































Iloinen uutinen kaikille maailman naisille, Samuji on avannut verkkokaupan! Mitä muuta nainen voisikaan toivoa, kuin selkeitä, linjakkaita ja ennen kaikkea ajattomia vaatteita hyvistä materiaaleista sekä eettisesti valmistettuna, ainakin itselläni on vahvasti sellainen tunne, että käyn tästä lähin H&M:llä ainoastaan sukka- ja alusvaateostoksilla. Verkkokauppa helpottaa ainakin elämänsä pääkaupunkiseudun susirajalla elävää kiireistä vuorotyöläistä, joka ei välttämättä ehdi jaksa kaupoille silloin, kun ne ovat auki, joten itse ainakin toivotan verkkokaupan lämpimästi tervetulleeksi!

ps. Itse luin uutisen alunperin -jälleen kerran- Nyt-liitteen verkkosivuilta, johon uutinen oli bongattu issues-blogista!

4.12.2011

Luku 172.













































kuvat täältä

Satuinpa joku päivä löytämään uudistuneen Nyt-liitteen nettisivuilta jutun, joka johdatti Home in Hel- blogin julistepostaukseen. Ja voi herran pieksut sentään, kuinka mahtavia tv-sarjajulisteita Albert Exergian onkaan suunnitellut! Kelpuuttaisin oikeastaan kaikki julisteet oman huushollin seinille, edes sillä ei ole väliä, ettei Knight Rider lukeudu omiin lempisarjoihini-onneksi joukosta löytyy myös omien lempisarjojenkin julisteita, vaikka miksikään sarja- ja leffafriikiksi en tunnustaudukaan.

Ehkä eniten julisteissa riemastuttaa minimalistia hykerryttävän grafiikan ohella niissä piilevä nerokkuus-jotain, joka tavallaan tiivistää sarjan hengen vain tuohon yhteen julisteeseen. Erittäin onnistunutta muotoilua, enää vaan täytyisi osata päättää, mitkä kaikki julisteet saavat luvan mahtua 64 ja ½ neliömetrin sisälle-tosin siinä mielessä, etten edelleenkään tunnustaudu sarja- tai leffafriikiksi, tehtävä on helppo, se on Twin Peaks ja elämäkumppanille Prison Break sekä Battlestar Galactica, MacGyveria unohtamatta!