Pages



30.8.2012

Luku 263.

nassu4 nassu1-3

Tulin tänään testanneeksi suoristusrautakiharoita. Ja no, en oikein osaa sanoa, tykkäänkö vai en. Aikamoisen mummotukanhan niillä aikaan saa, näin lyhyeen hiuskasvustoon. KC Color maskista tuli muuten salainen aseeni taisteluun jonka nimi on oman värin takaisin kasvattaminen. Keksin sen muutama viikko takaperin ja nyt vähän harmittaa, miksi en sitä aiemmin muistanut! Sen ansiosta vaalennetut ja tällä hetkellä hyvin törkeän juurikasvun valtaan joutuneet kiehkurat sulautuvat kuontaloon eikä kontrasti ole niin jyrkkä.

Color mask on siis kevyesti sävyttävä hiusten tehohoito, joka peseytyy muutamassa pesussa pois. Se on tarkoitettu värjätyille hiuksille, ylläpitämään värin intensiivisyyttä, mutta ainakin itselläni tämä toimii huijauksena oman värin takaisinkasvatusprojektissa. Osasin jopa valita oikean sävyn, se passaa kauniisti kulmakarvoihini sekä uusiin kehyksiin! Todella herkkähipiäisille suosittelisin tämän aineen kanssa varovaisuutta, itse onnistuin eräs kerta lotraamaan tätä aika rankalla kädellä päänahkaan ja ainakin minusta tuntui, että jotain pientä ärsytysreaktiota oli ilmassa. Jatkossa kampaan tämän tehohoidon suosiolla hiuksiin päänahkaa vältellen ja luultavasti silloin, kun ne viimeisimmätkin vaalennetut kiehkurat kampaamon lattialle tippuvat, siirryn värimaskittomaan elämään. Sitä siis odotellessa!

29.8.2012

Luku 262.

IMG_4692 faret6 faret1 IMG_4616

Naismuistiin touhukkainta viikonloppua vietin näissä vaatteissa, mietin etukäteen perjantaista kyläilyä ajatellen, että farkut ja raitapaita ovat takuuvarma yhdistelmä jos kyläilykohteessa on pieni lapsi, eipähän tarvitse miettiä miten saisi silkkileningin puklusta puhtaaksi. Sama vaateparsi lipsahti myös lauantaille, totesin farkkujen ja raitapaidan olevan mitä mainioimmat, kun yllätysvierasta lähdetään ruokkimaan ( ja myös juottamaan ) lähipubiin, matkan taittuessa pyörän selässä. Eipähän naapurin poijjat naura, vaikka olenkin onnistunut kehittämään "näin pyöräillään minihameella ilman että kriittiset paikat vilahtavat-tyylin", sen salaisuus on yksinkertainen: pyöräilet ohikulkijoiden ohi niin lujaa, ettei kukaan ehdi huomata mitään. Sunnuntai aamun valjetessa päätin, että kesäretkelle lähdetään juurikin näissä samoissa vaatteissa, jälkiviisana tosin todettakoon paljaiden nilkkojen ehkä olleen aavistuksen punkkihasardit mutta onneksi punkin puremilta säästyttiin, joku toinen öttiäinen ei taas armoa antanut.

Mutta tiivistettynä, nilkat paljastavissa farkuissa, raitapaidassa ja koristossuissa ei voi mennä vikaan ja ne sopivat lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen. Asukuvista kiitos Norsikselle, vessakuvasta taas Viikin Prisman lapseinhoitohuonetta!

26.8.2012

Luku 261.

261.812copy

Öinen tähtitaivas vaiko..

262.812copy

..pieni joenuoma keskellä kirkasta päivää..

263.812copy

Tässä vaiheessa hoksasin, että kameran tarkennuksen voisi
vaihtaa manuaalilta automaatille. Vaikka olenkin sitä mieltä,
että epätarkka kuva on paljon kauniimpi, kuin tarkentunut.

265.812copy

Jouduin kenties nipistämään itseäni, voiko tällaisia Kontumestoja edes löytyä keskeltä maamme pääkaupunkia? ( ja ei, nyt ei siis puhuta Kontulasta vaan LOTR:n Konnusta)

266.812copy

Ketunkolöysä, Sudenkorento ja mikä-se-kolmas-nyt-oli? Karhunkovetelä! Vai oliskohan tää pakoretkellä oleva Gandalf?

267.812copy

Näiden jumalattoman pitkien heinien keskellä kyllä oikeasti tunsi olevansa pienen pieni hobitti.

268.812copy

Sekä aavistuksen kriiseillä, koska klonkku aka punkki hyökkää
kehon taipeisiin.

2610.812copy

2611.812copy

Siis niin LOTR-maisemat, että alan olla vakuuttunut leffan
kuvatun Suomessa!

2612.812copy

Norsis ja pikkumies rakkaat.



Meillä oli tänään ystäväporukalla jo perinteeksi muodostunut, jokavuotinen kesäretki. Elämäntilanteiden muututtua perheenlisäyksien ansiosta, emme tällä kertaa lähteneet kovin kauas vaan päädyimme hengailemaan ihan vain pääkaupunkiseudulla. Mutta joskus ei tarvitse lähteäkään kauas löytääkseen jotain uutta, hienoa ja ekstremeä-oikeasti tärkeintä on ihan vain rakkaiden ihmisten läsnäolo. Ei se matka, vaan ihmiset joiden kanssa olet matkalla.


24.8.2012

Luku 260.

233.812copy 232.812copy

Jonain päivinä sitä vain yksinkertaisesti tekee mieli pukea ylleen ne kaikista kauhtuneimmat ja resaisimmat farkut. Nämä farkut ovat aikoinaan löydetty kirppikseltä, vuonna 2004. Heti samana iltana ne päätyivät ylleni, lähtiessämme kaveriporukalla viettämään tavallista opiskelijakeskiviikkoiltaa. Ja siitä asti ne ovat olleet oleellinen osa elämääni, nämä farkut jalassa on niin festaroitu, tehty töitä kuin matkusteltu ympäri maailmaa, riidelty ja rakastettu. Rapsuteltu ystävien kilejä, rempattu kotia. Opeteltu skeittaamaan, käyty marjassa. Siinä samassa ne ovat hiutuneet hiutumistaan, sitä mukaa kun ompelen niihin paikkoja, repeää kangas paikan vierestä. Mutta roskiin en näitä ikinä suostu laittamaan, mielummin verhoan farkut ylt'ympäriinsä paikoilla, kuin luopuisin vallan.

22.8.2012

Luku 259.

227.812copy 222.812copy 224.812copy


Se, että käy ystävän luona kylässä, saattaa tulla kalliiksi. Ei, onneksi en kaatanut kahvia omenaläppärille tai onnistunut tekemään mitään muuta vahinkoa, tulin vain selanneeksi uutta Novita-lehteä.

Lehdessä oli vaikka mitä inspiroivaa, mutta huomioni eritoten kiinnittyi yhteen mekkoon. Siihen, joka oli stailattu maailmankaikkeuden upeimpien villahousujen kaveriksi. Mekko jäi kaihertamaan mieltä sen verran, että jouduin päivän päästä kysymään sosiaalisessa mediassa ystävältäni, että onko mekko sama, kuin Marimekon sivuilla näkyvä yksilö, siinä vaiheessa olin vielä Novita-lehdetön reppana. Hassua sinällään, kuinka eriltä vaate voikaan näyttää eri yhteydessä ja kuinka erilaisena sen voi muistaakaan, siis jos ei sillä hetkellä se alkuperäinen inspiraatiokuva ole käsillä.

Ystäväni salapoliisityön jälkeen otin suunnaksi Marimekon liikkeen, ihan vain etukäteistutkailumielessä. Liikkeestä poistuin maailmankaikkeuden vekkulein mekko ostoskassissa. Mutta on se vain niin hiano! Siinä on ensiksi, pitkät hihat. Sen helman mitta on siveä. Ja kuosi, kaikessa ennakkoon epäsalkamaisuudessaan se on kuitenkin silti niin salkamainen, graafinen ja minimalistinen. En voi muuta kuin tykätä isolla teellä!

ps. Selasin ystävän luona myös Marimekon lehteä ( tämä mekko oli myös lehdessä, mutta puusilmänä en osannut yhdistää Novitan ja Marimekkolehden mekkoja yhdeksi ja samaksi ) ja tulin todenneeksi, että Marimekko on kyllä tehnyt mekkomyynnin äärettömän helpoksi kaikille niille tytöille, jotka omistavat Swedish Hasbeensin nilkkurit :D

21.8.2012

Luku 258.

rasvatcopy

Ne, jotka ovat kyllästyneet Yves Rocheria koskeviin blogikirjoituksiin, voivat lopettaa tämän postauksen lukemisen tähän. Niitä, jotka uteliaisuuttaan kuitenkin jatkavat lukemista, voin lohduttaa sen verran, että kuvassa näkyvät tuotteet on maksettu bloggaajan oman, sangen laihan rahapussin uumenista löytyneellä valuutalla, ne eivät ole Yveksen bloggaajatestiryhmälleen lähettämiä.

Ostin tuossa taannoin kokeeksi Yveksen Hamamelis-dödön ja myönnän, suhtauduin vakiintuneena Rexonatyttönä siihen vähän skeptisesti. Mutta mitä vielä, dödö osoittautui mainioksi, se ei ärsytä kainaloitani kuten markkinoiden toiseksi johtava antiperspirantti, josta sain alkuunsa kunnon finnejä kainaloihin. Ja ajatus siitä, että sivelisin yötä vasten suihkun jälkeen dödöä kainaloihin tuntui loppujen lopuksi sotivan kauneudenhoitorituaalejani vastaan, jos voin viettää päivässä sen 6-9 tuntia ilman dödöä, käytän sen ehdottomasti hyväkseni. On ihan hyvä antaa kainaloiden tuulettua, sanon ma!

Dödö on siis toiminut moitteettomasti, ainoastaan muutamina tuskanhikisinä hetkinä olen aistinut sen tehon käyvän heikolla, tosin tuskanhikeä ei varmaan pidättele yksikään dödö. Mutta tiedättekös, mikä dödössä on parasta? Se kuuluu tuoteperheeseen, jonka kaikki tuotteet tuoksuvat aivan ihanalta!

Ennen suihkusaippuan ja kropparasvan hankkimista haistelin aina silloin tällöin salaa kainaloitani, johtuen siis siitä, että dödössä on aivan ihana raikas ja vihreä tuoksu ( ei siis siitä, että olisin tarkastanut onko dödö pettänyt). Ja kuinka riemastuinkaan tajutessani, että voin jatkaa tuoksun fiilistelyä suihkussa sekä kroppaa rasvatessa! Minusta kaikkien dödövalmistajien pitäisi lanseerata dödön tuoksuinen suihkusaippua sekä kropparasva, se vähentäisi huomattavasti tuoksujen sekasinfoniaa kun voisi valita saman tuoksuiset kropanhoitotuotteet.

Tuotteissa ehdottomasti parasta onkin tuoksu, suihkusaippua kyllä hoitaa hommansa ihan mainiosti, mutta esim. Avenelta olen käyttänyt paljon kosteuttavampaa kropparasvaa. Kropparasva aiheuttikin aluksi harmaita hiuksia, sain muutamana iltana siitä jonkinlaisen allergisen reaktion, kasvot lehahtivat punaisiksi ja vartaloakin pisteli. Kolmantena päivänä kroppa ilmeisesti tottui tuotteeseen, sillä punoitus ja pistely jäivät pois. Hassua. Tuotteissa ihmetystä myös herättää niiden sisältämä alkoholi, sitä löytyi ihan jokaisesta, tosin inci-listalla viimeisimpinä raaka-aineina mutta silti! Tuotteet ovat kuitenkin tarkoitettu herkälle iholle, enkä koe ihoni olevan sieltä herkimmästä päästä, joten mietinkin miten tuotteet käyttäytyvät jonkun todella herkkähipiäisen iholla?

Mutta muuten olen tuotteista tykännyt, nämä ovat ihan mukava pienen/keskiverto budjetin vartalonhoitotuotesarja, dödö ja suihkusaippua ovatkin suosikkini, kropparasva nousisi sellaiseksi jos olisi vielä enemmän kosteuttavampi. Itse suosittelisin tuotteita alumiini-ja alkoholikammottomille ihmisille, joilla on suhteellisen normaali iho ja jotka eivät odota, että kropparasva loihtii silkkistäkin silkkisimmän ihon. Pieni varoituksen sana, tuotteiden tuoksu on kyllä niin koukuttava, että itse taisin kyllä jäädä näihin koukkuun!

18.8.2012

Luku 257.

181.812copy 187.812copy 185.812copy

Tässä tämän päivän toinen asu, ensimmäisestä ei ole kuvaa ja voin ainoastaan kertoa, että housuissa ja pitkähihaisessa paahtui elävältä! Kotiin tultuani vaihdoinkin ensi töikseni kepeämpää vaatetta ylle, itse tehdyn tunikan jonka haluaisin olevan mekko. Mutta aina ei voi onnistua, mutta täst'edes pidän tiukan kurin kaavoitusvaiheessa, helman pituuden mittaamisen suhteen. Tai merkitsen kissankokoisin kirjaimin kaavaan, jos siihen ei ole lisätty tarpeeksi pituutta helmaa varten. Tai teen kerralla kunnon kaavat, joihin ei tarvitse leikkuuvaiheessa enää huomioida lisäsenttejä helmaan.

Siihen saakka, kunnes saan aikaiseksi muokattua tunikani mekoksi helman lisäkaistaleen avulla, käytän sen alla alushametta. Mutta jottei nyt vallan valitukseksi menisi, niin sanottakoon, tykkään todella paljon tunikasta ja sen maltillisesta vintagefiiliksestä. Tunika yhdistettynä sykerökampaukseen luon juuri sellaisen vanhahtavan tunnelman, josta itse tykkään, asussa on aavistus 40-lukua. Se on eräs suosikkiaikakausistani pukeutumisen suhteen, diggailen sen ajan koruttomasta ja jollain lailla jätkämäisestä naisten muodista.

Että sellaista tällä kertaa, itseni tuntien tiedän, että sitten syksyllä tämä tunika tulee pariutumaan paksujen leggingsien kanssa, säilyen edelleen ihan vain tunikana.

15.8.2012

Luku 256.

152.812copy 155.812copy 154.812copy

Olen nykyään pukeutujana sen verran mukavuudenhaluinen, että samat vaatteet eksyvät useimmiten useampina peräkkäisinä päivinä päälle. Nyt minulle kävi tämän kukkahameen kanssa niin, tänään tosin päätin ottaa kaiken ilon irti viimeisistä (!?!) lämpimistä päivistä ja uskaltauduin ulos ilman sukkahousuja. Hame sai kaverikseen silkkitopin, sen verran realistinen kuitenkin olin, että päätin ottaa takin matkaan mukaan. Se pääsikin käyttöön, piipahtaessani ruokakaupassa. Ja hah, kerrankin kaupassa tarkeni tosin siihen saattoi vaikuttaa myös se, etten joutunut piipahtamaan maitohyllyllä.

14.8.2012

Luku 255.

pokat7copy pokat3copy pokat4copy


Kävin eilen kotiin tullessani seuraavanlaisen keskustelun;

sanoin elämänkumppanilleni hei katso, tällaiset on mun uudet lasit! Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka välillä rikkoi tivaukseni elämäni tärkeimpiin ihmisiin kuuluvan henkilön mielipiteestä. Vihdoin ja viimein hän sai sanotuksi, no onhan noi aika pliisut verrattuna edellisiin. Että sellaista.

Mutta itse olen uusiin laseihini suorastaan rakastunut! Löysin ne vähän kuin varkain, ajatus toisista laseista oli kyllä kutkuttanut mutta en olisi uskonut, kuinka helppoa se loppujen lopuksi olisikaan. Siis löytää täysin omat kriteerit täyttävät kehykset, näiden väri sekä muoto on juuri sitä, mistä olen unelmoinut. Edellisiä laseja kun vatvoin vaikka kuinka monta päivää ja siitä kokemuksesta jäi lähinnä mieleen, kuinka hankalaa sopivien kehyksien löytäminen on. Päätin siis toimia, ettei vaan kävisi vanhanaikaisesti ja jahkailisin materiani ohi.

Edelliset lasit ovat yhä edelleen pätevät, mutta siirryttyäni lähes täysin piilaritytöstä nörttitytöksi, ajatus toisista laseista kiehtoi. Ovathan nämä asuste! Jos oikein lokeroidaan, edelliset lasit ovat hipsterteinin lasit, näiden taas ollessa aikuishipsterilasien. Kun astun bussiin nämä lasit kasvoilla, kuski ei todennäköisesti kysy, haluanko ostaa lastenlipun. Tupakka- ja alkoholiostoksilla minulta ei välttämättä kysytä papereita. Kukaan minun kanssani ei välttämättä hetken juttelun päätteeksi kysy ja totea, että niin, taidat olla seitsemäntoista-kaksikymmentäkaksivuotias siis ei voi olla totta että olet kohta kaksikymmentäyhdeksänvuotias omg!

Kehykset ovat Lexingtonin, minulle tuli täytenä yllätyksenä että merkiltä löytyy myös kehyksiä. Merkin kehyksissä on parasta samanaikainen ajattomuus mutta silti niin ajan hermossa oleminen, unisex-meininkiä unohtamatta. Itse tykästyin useampiinkin kehyksiin kyseiseltä merkiltä mutta niin se vain meni, että se ensimmäinen totaalisen polvien notkahduksen aiheuttanut malli oli se, mihin päädyin. On näissä uusissa laseissa yksi huonokin puoli, kuinkahan vaan maltan käyttää aiempia lasejani?

13.8.2012

Luku 254.

134.812copy 131.812copy 132.812copy

Epätarkoista ja tarkentuneista kuvista päivää. Tänään puin ylle yhdistelmän, jonka mittasuhteet eivät ole pukeutumisessani joka päiväisiä. Löysää löysällä siis. Olin jo laittamassa kukkahameen kanssa mustaa, tiukkaa paitaa sekä herrainkenkiä mutta päädyinkin löysään paitaan ja kiilakorkonilkkureihin. Ensiksi mainittu yhdistelmä olisi ollut hyvin preppy ja vanhahtavan henkinen, jälkimmäinen taas jotain aivan muuta.

En ole aivan varma, tykkäänkö paidan ja hameen yhdistelmästä. Paita olisi voinut ehkä olla aavistuksen lyhyempi. Mutta alan ymmärtää, pikkuhiljaa, omista mittasuhteista yhä vain enemmän. Tykkään siitä, että vaikka yhdistelmä on väljä ja rento, en kuitenkaan huku sen sisään, hameen helman mitan ollessa kuitenkin ylle polven. Ainakin itselläni pukeutumistani ohjaa ne omat mittasuhteet, sitä kai automaattisesti ainakin yrittää kehitellä yhdistelmiä, jotka imartelevat kaikista parhaiten omaa käsitystä vartalostaan.

9.8.2012

Luku 253.

sormus9copy sormus10copy sormus3copy sormus5copy

Olen tehnyt viime aikoina muutamia havaintoja. Ensiksi, hiusten kasvattaminen on perseestä. Silloin, kun lähtökohtana on lyhyt hiusmalli, joka on kasvanut ulos mallistaan. Koen näyttäväni aika rönttäiseltä, mutta onneksi omistan kunnon arsenaalin hiuspinnejä sekä muutaman hiuspannan, varsinkin tällä pannalla hiukset saa aika hyvin taltutettua. Olen myös päättänyt taktisesti puolustautua ja väitän tästä päivästä lähtien hiusteni olevan semisti luonnonkiharaiset, vaikka oikeasti niillä taitaa vaan olla oma tahto. Kurittomien hiusten sijaan olen iloisesti yllättynyt väristä, joka puskee viikko toisensa jälkeen yhä vain enemmän esille,  ei tuo oma väri nyt niin mahdoton ole, oikeastaan odotan innolla, miltä se näyttää kun viimeisetkin vaalennetut kiehkurat sitten ajallaan kampaajan lattialle tippuvat.

Toinen havainto taas koskee kynsilakkaa. Olen löytänyt täydellisen kynsilakan, joka loihtii kynsille mitä kauneimman ja luonnollisen värin, kestävyydestä tinkimättä. Tämä on oikeasti paras lakka, mitä olen ikinä kynsilleni sutinut, jo pelkästään kestävyyden puolesta! Mikä moinen taika-aine sitten oikein on, varmaan kysytte ja minä vastaan, Yves Rocherin aluslakka. Siis, aluslakka, kyllä vain. Tämä vähän kuin vahingossa jäi kynsiäni peittämään kun en joku kerta ehtinyt värilakkailla kynsiä aluslakkailun jälkeen ja sitten totesinkin, etten edes halua-niin mainio tapaus on kyseessä! Kaiken hyvän päälle lakka kuivuu nopeasti ja kestää siistinä viikon-kestäisi varmaan kauemminkin, elleivät kynteni olisi lännen nopeimmat kasvamisen suhteen. Lakka lähtikin ensiksi kulumaan kynsirajasta, ei kynnen kärjestä! Se monissa blogeissa hehkutettu Yveksen värillinen kynsilakka oli taaseen minulle pettymys, itselläni se ei varpaankynsissä vaan kestänyt-tosin olen oikeastaan koko viikon hautonut jalkoja tennareissa, joten kenkävalinnalla saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä.

Viimeinen havainto ( no, olisi näitä vielä enemmänkin, mutta kilometri kirjaimia alkaa jo pian lähestyä!) koskee kynsien ja sormusten välillä vallitsevaa yhteyttä. Kun kynnet ovat kauniina, sormiin hakeutuu automaattisesti ne näyttävimmät sormukset, jotka taas vetävät huomion, mihinkä muuhun kuin kauniisiin kynsiin. Niin yksinkertaista, kunhan vain jaksaa ja ehtii huolehtia kynsistään.

ps. Se viimeisempien viimeisin havainto, joka on jo lähestulkoon suurta itsepetosta, on se, että finniarpi poskessa käy melkein hymykuopasta. Hihhii!

7.8.2012

Luku 252.

kisu1copy kisu2copy kisu3copy kisu4copy kisu5copy kisu6copy

ps. Eläimiä ei vahingoitettu kuvauksissa. Ei niin silakoita, kuin kissaakaan <3

5.8.2012

Luku 251.

eteinencopy

Kuka arvaa, mikä puuttuu kuvasta? Olimme viime viikonlopun reissussa ja saavuimme myöhään illalla kotiin. Ulko-oven avattuani ensimmäiset sanat olivatkin, voi vittu. Tuulikaappi oli yksi hyrskyn myrsky, takit sikin sokin lattialla. Siitä siis tietää, että ihmisellä on liikaa takkeja kun naulakkokin jo tulee alas. Voitte olla varmoja, että olen saanut kuulla takkiasiasta useampaan otteeseen sen henkilön taholta, joka naulakon joutuu takaisin seinään poraamaan. Onneksi itse sentään säästyn moiselta, vaikka ihan hyvä rangaistus se olisikin ollut, siitäs sait takkihamsteri!

Takkikokoelmaa sen sijaan joudun nyt karsimaan, se oli ajatuksissa jo aikaa ennen naulakon romahtamista, sillä olen tavallaan osannut kauhulla odottaa tätä päivää, sen verran rasittuneelta kyseinen säilytyshuonekalu on näyttänyt. Toinen vaihtoehto on operaatio varastokopin siivoaminen, jolloin ne painavimmat talvitakit saisi säilöön johonkin muualle, kuin eteisen pieneen tuulikaappiin. Mutta sitä ihmettelen, että miksi, oi miksi tuon tuulikaapin seinä on jotain levyä eikä ehtaa betonia ja miksi naulakko porataan vain kahdesta kohdasta seinään kiinni, eihän siinä jatkossakaan uskalla säilyttää kuin ihan muutamaa takkia vain!