Luku 303.

Enpä olisi uskonut, että viime kesäisellä Pariisin matkalla saan pakkomielteen kukkapaidasta. Mutta niin vain kävi! Saapumispäivänä oli huumaava helle, joka tosin olisi ollut huumaavampi enemmän kuin parin tunnin yöunien ansiosta. Hotellimme ilmastoidussa aulassa, odotellessamme huoneiden saamista ja päivänokosille pääsemistä, selailin jotain muotilehteä, jonka sivuilla oli mitä viehättävin kukkapaita. Mallilla oli päällään farkkushortsit sekä se, kukikas paita, voi että kuinka täydellisiltä ne näyttivätkään yhdessä!

Päätin kuitenkin unohtaa paidan, mutta vain löytääkseni itseni muutaman päivän päästä, hotellin aulasta lehteä ja mainosta etsimästä. Pikainen googlettelu osoitti merkin, ba&sh, olevan ranskalainen, joten jos paitaa ei Pariisista löytyisi, niin sitten sitä ei vaan, noh, löytyisi! Vaikka paita olikin paidaksi suhteellisen tyyris minun mittapuulla, annoin itselleni luvan sen ostamisen suhteen. Sillä mikäpä voisi olla parempaa, kuin tukea reissussa ollessaan paikallista, pienemmän mittapuun muotiteollisuutta ( ja olinhan ahkerasti vuoden ajan säästänyt roposeni reissua varten).

Loppujen lopuksi tulin ostaneeksi myös toisenkin paidan, mtta enpä kyllä ole joutunut ostoksiani katumaan! Tämä kukkapaita on varsinkin maan mahtavin työvaate, useimmiten yhdistän sen sinisten farkkujeni kanssa mutta tänään mentiin shortsilinjalla. Tykkää todella paljon paidan leikkauksesta, joka vie paitaa kauluspaitamaisuudesta kauas pois. Pienet, sievät niitit rannekkeissa sekä pääntiellä toimittavat nappien virkaa, ainoa mikä itseäni harmittaakin on pesussa kieroutunut nappilista. Mutta oikeastaan tiesin sen jo ostohetkellä, että pesun kanssa todennäköisesti tulee jotain ongelmia, materiaalin ollessa viskoosia jolla on aivan oma tahtonsa.