Luku 40.

Moni kirjoituksiani jo kauemmin lukenut saattaa muistaa allekirjoittaneen viehtymyksen 20-lukuun ja sen ajan hengen mukaisiin mekkoihin. Mekkoihin, jotka ovat notkuneet tupakkahuoneissa, kabareissa ja muutenkin nähneet paljon elämää. Allekirjoittaneen 20-luvun hengen mukainen mekkokokoelma sai yhden uuden jäsenen, kun syksyn mittaan ihailemani mekko löytyi Asokselta alennettuna. Tosin, eipä se kokoelma mikään päätä huimaava ole, muistaakseni. Olisikohan taas aika tutkiskella vaatekaappia vähän tarkemmin?

Tiesin heti ensimmäisen kerran mekon nähtyäni, että tulisin rakastumaan siihen tulisesti. Mekon ostaminen ei vaan sujunut ongelmitta, sillä luulin tilanneeni vain kokoa liian suuren mekon, joka loppujen lopuksi osoittautuikin kahta kokoa liian isoksi. Syytän siitä joulun ajan kuumehoureita. Onneksi mekko ei kuitenkaan näytä tavallaan liian isolta, vaan lähinnä huippumallityylisesti säkihtävältä. Niinhän mainoksessakin sanotaan, jokainen on oman elämänsä huippumalli. Voin muuten sanoa, ettei helmikirjaillun mekon olkaimien lyhentäminen ollut mukavaa puuhaa, siitä todisteena kylvin helmiä vanhempieni sohvalle, ilmeisesti siinä toivossa että keväällä sohvan uumenista kasvaisi joku helminen asia.

Suuntasin helmet ylläni Tampereen yöelämään, kuvista kiitos kaunis Sarakissalle! Lisää kuvia tiedossa myöhemmin, mutta nyt kiitän ihastuttavia tyttöseuralaisiani J:tä, Ravenwavesia sekä Sarakissaa antoisasta illasta! Sekä erityisterveiset eräälle nyssekuskille, jonka kanssa unohduin turisemaan perjantaina pitkälle yömyöhään. Helmet, ihanat tytöt ja aika, joka tuntui pysähtyvän, se on kuulkaas parasta.