Luku 189.

Minä olen lukeutunut ihmisiin, jotka eivät ole elektroniikkafanaatikkoja. En ole antanut elämänkumppanilleni lupaa uuden television ostamiseen niin kauan kuin vanhassa pihisee henki, enkä todellakaan ole ajatellut vaihtaa puhelinta sellaiseen, joka ajatteleekin puolestani, kun vanhakin kerran toimii ja siinä on ne kaikista oleellisimmat toiminnot; sillä saa soitettua sekä lähetettyä tekstiviestejä.

Mutta kummasti löysin itseni viikko takaperin puhelinostoksilta, siihen vaadittiin vain lounastapaaminen ja lounastapaamisella tapahtunut keskustelu elämänkumppanini kanssa. Ehkä tällaiset elektroniikkavastarintaiset jäärät tarvitsevatkin sen spontaanin sysäyksen sekä sen, että joku toinen ihminen on jo puolestasi ajatellut, millaisen laitteen tarvitset. Sekä yllytyksen, mennään ostamaan se puhelin nyt! Yleensä olen noin ylipäänsäkin ostosten suhteen, varsinkin tällaisten, todella harkitsevainen mutta jos olisin alkanut oikein kunnolla asiaa harkita, käyttäisin tälläkin hetkellä vanhaa puhelintani.

Alkuun puhelin miljoonine ominaisuuksineen ja mikroskooppisen pienine näppäimistöineen aiheutti turhautumista, mutta loppujen lopuksi yhteiselo on alkanut sujua ja olen enemmän kuin innoissani siitä, että puhelimesta löytyy soitto- ja tekstiviestiominaisuuksien lisäksi kamera, soitin, kalenteri, netti ja sen suomat mainiot ohjelmat sekä kaikki ne muut ominaisuudet, joista en vielä ihan täysillä ole selvillä. Varsinkin kamera, joka ei nyt ihan paskimmasta päästä ole, riemastuttaa, helpottaahan se ainakin tätä harrastustoimintaa jota myöskin bloggaamiseksi kutsutaan-vaan vielä kun sillä saisi taiottua vuorokauteen lisää tunteja!