Luku 870 - Arjen pieni ekoteko, palasaippuat

Tassu pystyyn, kuka teistä ei ajattele ekologisesti? Luulen, että käsiä nousee ylös aika vähän. Ympäristöarvot ovat olleet itselleni sydäntä lähellä jo lapsesta asti. Kasvoin maalla, ja huoli luonnon säilymisestä on tullut oikeastaan äidinmaidossa. Tapitin Avaraa Luontoa, ja luin/minulle luettiin luonto/eläinlehteä, en vaan kuollakseni muista sen nimeä! Jotenkin yhdestä Avara Luonto -jaksosta mieleeni on piirtynyt kuva suomalaisesta soramontusta jonka reunalla tuulessa huojuivat horsmat ja uhkaava, painostava tunne siitä, että luonnolle tapahtuu kohta jotain pahaa. Muistan myös otsonikerroksen ohenemisen ja sen, miten surullinen olin kun mietin, että me ihmiset olemme sen tuhonneet! Eli sanoakseni, olen lapsena ollut ahdistunut ympäristökriiseistä, kokien ne maailmanlopun alkuna. Ja se on osaltaan määrittänyt sitä, millaiseksi aikuiseksi olen kasvanut.

Vaikka ympäristöarvot ovat sydäntäni lähellä, en myöskään kestä ekojeesustelua. Siis sitä, että nostetaan itsensä jalustalle ja vaaditaan muilta täydellistä ekologista elämää. Sillä ihmisiähän me vaan ollaan, ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Esimerkiksi jos kierrätät ja mietit ympäristövalintoja, mutta teet lentomatkan, se ei tee sinusta ympäristörikollista. En voi sietää sitä asennetta, missä koetaan yhden "huonon" valinnan romuttavan kokonaisuuden. Onneksi en henkilökohtaisesti tiedä tällaisia ihmisiä, sillä luultavasti olisin pyyhkinyt jo heidät elämästäni pois!

En tosiaankaan ole se täydellinen ekokuluttaja. Sen sijaan vannon pienien, arkisten ekotekojen puolesta. Pienistä puroista kasvaa iso joki! Suosin paljon julkista liikennettä, mutta en koe huonoa omaatuntoa auton omistamisesta. Kuitenkin suurin osa matkoista taitetaan jalan, pyörällä tai joukkoliikennevälineillä. Auto astuu kuvaan silloin, jos täytyy käydä kaupassa kunnolla tai ostaa jotain hankalasti kuljetettavaa. Yritän myös suosia kimppakyytejä, esimerkiksi viime viikonloppuna kävin naapurini kanssa ostamassa kesäkukkia sekä mansikan taimia. Naapurini pieni ekoauto oli tehokäytössä, kun lastasimme sen täyteen kasveja ja multaa :D

Kierrättäminen on ollut minulle tuttua pienestä pitäen, ainoastaan erään kesän jälkeen sain niin kovat traumat siitä, kun joku oli dumpannut kalan perkuujätteet biojäteastiaan jonka vaihtoväli oli, noh, liian pitkä. Se tuoksu, kun veit biojätepussin, hyvä jos on vieläkään hälventynyt muististani! Silloin olin hetken aikaa lajittelematta biojätteitä, mutta onneksi palasin takaisin ruotuun. Biojätteiden suhteen muuten kannattaa tutustua huolella lajitteluohjeisiin. Kun muutimme uuteen kotiin, en heti ensi alkuun ehtinyt tutustua lajitteluohjeisiin ja kun niihin paneuduin, huomasin että esimerkiksi biojätepussin täytyy olla MUOVIA, eikä BIOHAJOAVAA muovia! Eikä biojätteeseen saakaan nakata servettejä tai talouspaperia. Nolotti, mutta ei siinä auttanut kuin vaan opetella. Mietin sitäkin, kun biojäteastiassa oli alkuun sitkeästi ns. normaaleja biojätepusseja ( joita ei siis saanut sinne laittaa ), miten tyhminä nämä henkilöt pitivät niitä, jotka laittoivat jäteastiaan biojätteet muovipussissa ;D

Eräs pieni ekoteko, johon olen havahtunut kunnolla vasta nyt on palasaippua. Omassa lapsuudessani ei juurikaan ollut hienoja muovisia käsisaippuapulloja, vaan meillä käytettiin enimmäkseen palasaippuaa. Jossain vaiheessa kuitenkin kehitys meni eteenpäin, ja äitini alkoi ostaa muovisia käsisaippuapulloja. Ja tämä tapa jäi minullekin päälle, kun muutin omaan kotiini. Minusta tuntuu, että 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa kauppojen palasaippuavalikoima oli aika suoraviivainen. Käsien pesemisessä alettiin korostaa bakteerien ja pöpöjen tappamista, ne olivat suuria vihollisia jotka piti nujertaa kaikilta kodin pinnoilta! Luojan kiitos olen kuitenkin suhtautunut tähän asiaan terveen skeptisesti, enkä ole koskaan ostanut kotiin järeästi desinfioivia puhdistusaineita, vaan jätin tämän trendin välistä. Mutta pöpökammon ollessa trendinä, se näkyi myös käsienpesutuotteissa. Markkinoille tuli esimerkiksi tuotteita, joiden annostelumekanismiin ei tarvitse koskea. Hyvä keksintö sairaalassa, mutta normaalissa kotiympäristössä ehkä vähän yliampuvaa?

Luulen, että tämä on ollut myös yksi syy sille, että osa saattaa kokea käsisaippuat jopa epähygieenisinä, käsisaippuaan saattaa jäädä ne liat ja pöpöt koska saippuaanhan tartutaan likaisilla käsillä. Ja siinähän se saippua on, märkänä lillumassa astiassaan jossa pöpöt viettävät lisääntymisjuhliaan! Mutta saippuanhan voi pesun välissä huuhtaista ja onkin tärkeää huolehtia oikeanlainen astia saippualle. Siis sellainen, että mahdollinen ylimääräinen vesi pääsee valumaan astian pohjasta pois ja saippua pääsisi välissä kuivahtamaan.

Onneksi palasaippuoiden tilanne on kohentunut ihmisten ekoheräämisen myötä ja nykyään löytyy paljon ihania, käsin tehtyjä artesaanisaippuoita. Siinä missä muovipulloon pakatusta saippuasta jää aika iso roska, palasaippusta ei jää muuta roskaa kuin sen pakkauskääre! Tästä syystä olenkin päättänyt ostaa kotiimme enää palasaippuoita tai mahdollisesti järkevässä täyttöpakkauksessa olevaa nestesaippuaa. Edes yksi koti vähemmän tuottamassa käsisaippuapulloroskaa!

Voinkin lämpimästi suositella Signe Seebidin palasaippuoita. Ostin viime syksyn I love me -messuilta pari saippuaa, aiemmin olen ostanut Signen saippuoita lahjoiksi. Kehäkukkasaippua on jo käytetty, ja juuri avasin lampaanmaitosaippuan. Palasaippuat ovatkin riittoisia, omasta mielestäni todella paljon riittoisimpia kuin nestemäiset käsisaippuat! Jos saippuan säilyvyys arveluttaa, voi saippuan leikata pariksi palaksi.

Signe Seebidin saippuat valmistetaan käsin, kuten muutkin merkin tuotteet. Signe on virolainen luomukosmetiikan pientuottaja, joka on erikoistunut kylpytuotteisiin. Tuotteet valmistetaan omassa tehtaassa ja jokainen tuote onkin tavallaan uniikki. Signellä on yhdet kauneimmista tuotepakkauksista, mitä olen nähnyt!

Kehäkukkasaippua sisältää luonnollisesti kehäkukkaa, jolla on tulehduksia ehkäisevä vaikutus. Tämä saippua soveltuu vegaaneille. Kehäkukka on saippuassa terälehtinä, ja se tuokin saippuaan hauskan visuaalisen ilmeen! Saippuassa on myös ihoa rauhoittavaa kamomillaa. Saippuan tuoksu oli mieto, lähes tuoksuton. Saippua oli käytössä suurimman osan ajasta talvikaudesta ja koin sen auttavan siihen, etteivät kädet kuivuneet totaalikorpuiksi. Lampaanmaitosaippua on erittäin kosteuttava saippua, ja se sisältääkin ravinnerikasta lampaanmaitoa. Tästä syystä saippua ei sovellu vegaaneille. Saippuassa käytetty palmarosaöljy luo vienon kukkaistuoksun. Molemmissa saippuoissa on paljon hoitavia ja ravitsevia öljyjä ja ne pesevät kädet puhtaiksi ilman, että kuivattavat kädet korpuiksi. Molemmat saippuat soveltuvat myös vartalon pesemiseen, ehkä seuraavaksi projektiksi voisin miettiä palasaippuoiden siirtämistä suihkun puolelle?

Signe Seebidin tuotteita myy esim. Bona Valare, ja yhden saippuan hinta on 8 €.

Palasaippua, hot or not?