Luku 871 - Viisi kuvaa kuukaudessa -haaste

Sain sekä Marikalta että Sarilta hauskan haasteen, jossa on tarkoitus kertoa kuluneesta kuukaudesta viiden kuvan voimin. Voin sanoa, että jos olisin tehnyt haasteen huhtikuun kuvista, olisi tullut itku. Huhtikuu oli tänä vuonna todella rankka, kärsin voimakkaasta kevätväsymyksestä joka johtui niin allergiakauden avauksesta kuin hektisestä viime vuodesta. Rehellisesti sanottuna viime vuoden lomailut olivat todella työntäyteisiä enkä ehtinyt muuttoa valmistelevien asioiden takia juurikaan vetää lonkkaa. Talvilomakin meni muuttojutuissa ja tulen aina muistamaan sen, kun olin nukahtaa pystyälteen joulupäivän päivällispöytään. Onneksi kesäloma on ihan kulman takana ja aion nyt ottaa lungisti. Vaikka myönnetään, kotijuttuja on edelleen rästissä ja niiden parissa menee aikaa. Mutta nyt tekeminen on rauhallista ja antoisaa, kun aikataulut eivät paina päälle. Toukokuun koittaessa tuntui kuin joku olisi laittanut valot päälle ja heräsin syvästä kevättalvihorroksesta! Ja voi pojat, millainen toukokuu oikein koittikaan, ehkä paras naismuistiin! Säät suosivat, vaikka loppukuusta aloinkin jo kaivata sateita, ihan luonnon puolesta.

 


Herkuton toukokuu 

Sain kuun alussa päähänpiston, ja haastoin vapun jälkeen itseni kokeilemaan herkutonta toukokuuta. Nimittäin homma oli lipsahtanut siihen, että uusien työmatkakuvioiden takia sorruin todella usein kipaisemaan kiskalta suklaapatukan junaevääksi. Ei siinä mitään, jos niin tekee vaikka kerran parin viikon sisällä mutta homma alkoi karata joka päiväiseksi. Saatoin myös ostaa meille kotiin jäätelöä vähän liian tiiviiseen tahtiin, tosin koitin pitää huolen että valitsisin joko Lohiloa tai Alpron uusia soijajäätelöitä. Niissä molemmissa on järkevät ravintoarvot herkuiksi. Päätin palata takaisin ruotuun ja jättää toukokuulla herkut välistä. Ihan kokonaan en haasteessa kuitenkaan onnistunut.

Kävimme elämänkumppanini kanssa brunssilla kaupungissa avautuneessa kesäkahvilassa enkä jättänyt jälkiruokaa välistä. Äitienpäivänä söin anopin luona muutaman suklaan, ja kun työkaverini oli tuonut töihin varta vasten gluteenittomia lomaherkkuja, minua silmällä pitäen, en sylkenyt lasiin. Ja kun kävin samaisessa, kaupunkiimme avautuneessa kesäkahvilassa kahvilla ystävättären kanssa, en jättänyt kakkua välistä. Eli ihan totaaliherkuttomaan linjaan en lähtenyt, mutta tiedättekös, en kertaakaan ostanut karkkia tai jäätelöä! Mieli olisi tehnyt, mutta pysyin tiukkana.

Alkuun herkuista vieroittautuminen oli tuskallista ja olisi niin tehnyt mieli kipaista hakemassa se tuttu ja turvallinen Daim junaan mussutettavaksi! Onneksi loppua kohden homma helpottui ja oikeastaan unohdin herkkujen olemassa olon. Karkkihampaan kolottaessa ostin mansikoita. Huomasin kuukauden kuluessa, että sitkeästi ohimoilla nököttäneet epäpuhtaudet hävisivät loppukuuta kohden. Luulen, että syynä on nyt testaamani ihonhoitosarja mutta myös tämä sokerin syömisen vähentäminen. Tätä kirjoittaessani rikoin karkkilakon ja vetelin pussillisen irtokarkkeja ihan vaan todetakseni, että niistä tulee ällö olo. Yritänkin jatkossa herkutella harkitusti, siis niin etten söisi karkkia ihan joka päivä mutta en kuitenkaan olisi totaalikieltäytyjäkään.

 

Ompeleminen

Kodin sisustusprojektit ovat pitäneet ompelukoneeni käynnissä, mutta nyt satuin bongaamaan Suuri Käsityö lehdestä täydellisen mekon kaavan, joka sopi kuin nappi jo vuosia sitten ostamaani kankaaseen. Päätinkin siis ommella surauttaa itselleni mekon! Ompelu tosin ei mennyt kuin Strömsössä, revin hiuksiani päästä ohjeiden äärellä ja kysyin kaveriltanikin apua. Lopulta kuitenkin ompelin väärin! No, mekosta tuli kuitenkin ihana ja sellainen, jonka tulen käyttämään puhki! Mekon lisäksi ompelin makuuhuoneeseen pimennysverhot sekä lyhensin kaverini mekon helman. Odotankin kesälomaa, jolloin aion ommella maailman kauneimmasta kukkakankaasta mekon, sekä omaan huoneeseeni lisää verhoja! Myös miehen huone kaipaa järkevämpää verhoa, kuin mikä siellä tällä hetkellä on.

 

Luonnosta huumaantuminen

Kuten alussa mainitsin, on kulunut toukokuu ollut yksi ihanimmista! Olenkin toukokuun kuluessa lähes pakahtunut luonnon kauneuteen. Kukkivat kirsikkapuut, huumaavalta tuoksuva tuomi ja parastaan pistävät omenankukat..ja se kaikki valo ja lämpö! Olisin voinut asua ulkona, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Olen koittanut painaa mieleeni tämän kukkivan luonnon kauneuden, jotta voin sitten ensi tammi-helmikuussa muistella kulunutta kesää. Ja selvitä siten vuoden vaikeimman ajan yli.


 

Kotoilu

Elän edelleenkin hyvin vahvassa rakkauskuplassa oman kodin suhteen! Nyt toukokuussa, kun kevätväsymys hellitti, laitoin kotia uuteen uskoon pikkujuttujen avulla. Voitteko uskoa, miten suuri helpotus onkaan se, että saa eteisestä epäsopivan kenkähyllyn pois ja tilalle siistin, pienen kenkäkaapin? Eteisen ilme päivittyi asunnon arvoiselle tasolle tuon muutoksen jälkeen :D Lisäksi porasin ensimmäiset ruuvinreiät seinään ikinä! Okei, seinien materiaali on suhteellisen helppo gyproc joten poraaminen ei vaatinut iskuporakonetta. Tosin oma porauskäsialani on ratkaisevasti viisi milliä vinoon. Ja mitä tapahtuu, jos minun täytyi porata kaksi pystylinjassa olevaa reikää? No, elämänkumppanini tuli antamaan ohjeistusta ja väitän, jos olisin pitänyt oman pääni reiät olisivat samassa linjassa :D Mieheni vinkkasi, että korjaa sen toisen reiän aloitusmerkki ylemmän reiän kanssa samaan linjaan. Ja koska se porauskäsialani menee näköjään vinoon, se uusi ylemään reiän kanssa linjattu reikä meni..sen viisi milliä vinoon toiseen reikään nähden! Lopulta armottomalla säätämisellä sain seinäkoukut paikoilleen niin, etten saanut raivareita.

 

Puutarhahommat

Kirjoitin pari vuotta sitten kirjoituksen, jossa kerroin viherpeukaloni olevan amputoidun. Siinä valossa onkin ylioptimistista, että olen innostunut viherkasveista toden teolla! Emme ole vielä tähän mennessä onnistuneet tappamaan sisäviherkasveja ja sen takia uskalsinkin käydä ostamassa kesäkukkia sekä laittaa pienen mansikkamaan pystyyn! Tänä kesänä otan rauhallisesti takapihan vihersuunnitelmien kanssa, sillä aiomme rakentaa terassin eikä ennen sen pystyttämistä ole järkevää istuttaa maahan mitään. Ja toisekseen, takapiha kärsi talven aikana niin paljon, että se vaatii ylipäänsä jonkinlaista korjaustoimenpidettä. Ja ylipäänsä kaikkien lupa-asioiden selvittely vie aikaa ja aiheuttaa uusia ihmetyksen aiheita, joita varten sitten täytyy tehdä jatkokysymyksiä. Ja niihin vastaus tulee sitten joskus. Jos joku vaan viitsii niihin ikinä vastata. Vaikka vielä tänä kesänä en saa sisustettua takapihasta upeaa viherkeidasta, tuovat muutamat kesäkukat kuitenkin iloa arkeen. Ajattelinkin pelargonioiden kanssa kokeilla, miten saisin ne talvehtimaan, olisiko niistä iloa myös ensi kesänäkin. Kukahan tulee mittaamaan kuumeeni, vai parantuiko se amputoitu viherpeukaloni?

Blogihaasteen säännöt ovat tällaiset:

*Kerro postauksessa keneltä sait haasteen
* Tee postaus, jossa kerrot viidellä kuvalla kuukaudestasi
* Haasta kolme blogia mukaan
* Käy kirjoittamassa postauksesi haasteen aloittajan Maatiaiskanasen elämää -blogin 5 kuvaa kuukaudesta -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.

Millaiset olisivat sinun viisi kuvaasi kuluneelta toukokuulta? Minä rikon sääntöjä sen verran, että haastan tämän tekemään ne, jotka eivät ole tätä vielä tehneet :)