Luku 27.

Elo keskellä arktisia olosuhteita ei aina ole helppoa. Jos ei viima, niin viimeistään joku muu talvinen, tai ylipäänsä säätilaan perustuva ilmiö saa vilukissan palelemaan, siksi päätinkin helpottaa elämääni ja ompelin paksusta villakankaasta rinkulahuivin. Edelliset huivit kun ovat siinä kunnossa, että saan jättää niille jäähyväiset, tämä toivon mukaan kestää äidiltä tyttärelle.

Niin, on sanomattakin selvää, että rakastan huivin avantgardistisia piirteitä, kuinka mahtavan jämäkästi ja arkkitehtonisesti se laskeutuukaan! Nyt viimeistään olen henkisesti valmis vastaanottamaan talven ja pakkaset, megahuivini kun suojelee minua pahalta maailmalta, uteliaiden ihmisten silmäyksiltä sekä liialliselta kylmältä. Jos se ei sitä tee, liityn maasta karkaavien bloggaajien joukkoon, nappaan elämänkumppanini mukaan ja muutan Meksikoon.