Luku 44.

Olen tänään herännyt kukonlaulun aikaan, treffannut Annen kahvimehuttelun ja kirppistelyn merkeissä sekä ostanut kirppikseltä niin kamalan mekon että se on jo kaikessa kamaluudessaan upea. Olen myös hokenut itselleni, ettei ompelutaitoisen ihmisen ole hullua ostaa saumasta jo valmiiksi revennyttä vaatetta. Olen myös missannut juuri nenäni edestä menneen bussin ja saanut soiton huolestuneelta elämänkumppanilta, että olenko vielä hengissä vai joutunut bussionnettomuuteen, kun minua ei alkanut kotiin kuulua. Päästyäni vihdoin ja viimein määränpäähäni törmäsin lähikaupan ovella pikkuskideihin, jotka pummasivat rahaa, "anna kakskyt senää, sä oot aika kaunis!".

Kukonlaulun aikaan herääminen kannatti, olen saanut stressitaakkaani kevennettyä. Kahvimehuttelu ja kirppistely hyvässä seurassa on arjen luksusta, ja jos kirppikseltä löytynyt mekko voisi olla suoraan Chloë Sevignyn kirppispinosta, siinä saisi olla jopa parikin revennyttä saumaa! Bussin missaaminen johtui taas muuten tällä viikolla hyvin ajoitetuista bussien vaihdoista ja elämänkumppanin soitto ei voinut olla mitään muuta kuin liikuttavaa. Soitanhan itsekin joskus huolestuneena minulle tärkeiden ihmisten perään, että ovathan he kunnossa. Rahaa pummineet pojat saivat hymyn huulille, rahaa en kylläkään antanut, vaikka hyvä yritys pojilla olikin! Aika hyvä päivä siis.

Aika hyvän päivän olen viettänyt yli-isossa villapaidassa. Ostin sen Dressmanin alennusmyynneistä, hihojen kavennuksen jälkeen se on minulle vallan sopiva. Aika hyvin miesten yli-isoksi villapaidaksi!