Olen viime aikoina himoinnut lakritsaa. Mutta lakritsaa kauemmin olen himoinnut eräitä kenkiä, jotka ovat vihdoin ja viimein minun, puolen vuoden haaveilun jälkeen. Katsellessani kenkien kuvia, minun alkaa jostain syystä tehdä mieli lakritsaa, vaikka luonnossa kaunokit eivät ihan nyt noin lakritsanmustat ole.
Kaunokit ovat siis Swedish Hasbeensit, made in Italy. Itselläni on vähän ristiriitainen suhtautuminen kyseiseen merkkiin, sillä en ole varma, mitä mieltä olen brändistä, joka johtaa kuluttajaa harhaan, kertomalla tarinaa pienestä puukenkätehtaasta, joka sijaitsee länsinaapurissamme, teettäen kuitenkin osan kengistä jossain muussa kuin tuossa idyllisessä pienessä puukenkätehtaassa. Olen kuitenkin aidosti iloinen merkin ekologisuudesta ja kamppailusta suunniteltua vanhenemista vastaan!
Mutta lopulta rakkaus kauniiseen muotoiluun voitti. Viis siitä, mikä tarina merkillä on kerrottavanaan, kunhan itse kengät ovat kauniit! Ostin kengät Asoksen alennusmyynneistä, olin alen alkamisesta asti käynyt lähes joka päivä kyttäämässä, että onhan kenkiä vielä jäljellä ja miten valuuttakurssit vaihtelevat. Kunnes kyllästyin leikkimään talousneroa, vaan kuuntelin sydämeni ( ja ylitöistä lihonneen lompakon) ääntä. Toisaalta talousnerot ostavat kenkiä, jotka on tehty kestämään!
Olen siis enemmän kuin iloinen uusista, moderneista noita-akkakengistäni. Tai voisivathan ne olla kuin suoraan modernin Maija Poppasen jaloista ryöstetyt! En ole varmaan koskaan pitänyt jaloissani yhtä mukavan tuntuisia korkokenkiä, paitsi se minun on myönnettävä, nämä ovat oikeasti todella kankeat. En halua laskea, montako mustelmaa nilkoistani löytyy, ja kierreportaat joudun normaalin askelluksen sijaan hivuttautumaan alas. Onneksi naapurit eivät ole olleet samaan aikaan liikenteessä ja toivon mukaan tapaan heidät rapussa vasta sitten, kun kenkien nahka on ehtinyt pehmentyä. Tai vaihtoehtoisesti nilkkani ovat karaistuneet.
Elsa tässä taas hei. Tää saattaa kuulostaa aika rajulta, mutta suosittelen seuraavaa: pistä pyyhe kenkien suojaksi ja hakkaa vähän vasaralla siitä kohtaa missä nahka on kankeaa ja tarvii pehmitystä. Näin olen martenssejani pehmittänyt (kuten muistat, ne mun on aivan eri matskua kun noi sun), jälkeä ei jää mutta nahka pehmenee nopeammin kuin kävellessä ja vältyt niiltä jalkapöydän mustelmilta, jotka on pehmittymisvaiheessa enemmän sääntö kuin poikkeus.
VastaaPoistaMusta noi kengät on kivat.
Elsa, täytyy ottaa kovat käyttöön jos nää vielä useampana päivänä hiertää! Tosin, nyt mä pääsen noilla lengillä peräti jo kyykkyyn :D
VastaaPoistaJa nää on kivatkivatkivat, mun suosikkeja SH:lla onkin nää tän malliset nilkkurit sekä jodhpurit!
lengillä=kengillä :D
VastaaPoistaoho, enpäs olisi ikinä ajatellut tykkäväni swedish hasbeensien lengistä (ahihihi), mutta nuohan on hienot!
VastaaPoistaVoi, ne on kauniit! Itsekin himoitsen juuri tota mallia, saapi nähdä tuleeko ensi syksynä hankittua :>
VastaaPoistaNe ovat mitä upeimmat!
VastaaPoistaHasbeensillä on hieman mennyt brändäys yli ;-). Ei nyt ihan mitä tahansa voi selitellä ja nyt se hooämmän kanssa tehty yhteistyökään ei vaikuta niin pahalta tiedostavan kuluttajan kannalta.
Nuo on muuten tasan ekat hasbeensit, joiden ulkonäöstä tykkään - ja paljon tykkäänkin! :p Muut mallit niiden väreistä puhumattakaan aiheuttavat lähinnä pahoinvointioireita, eh.
VastaaPoistaIhanat ovat nuo(kin) sun uutukaiset!
VastaaPoistaMäkin suosittelen tota vasarointia siihen pehmitykseen, tekee ihmeitä.
(Hb:t ovat muuten taas yhdet himotukset joiden lesti ei tietenkään käynyt mun jalalle :( Olen kade!)