Luku 73.

Rakkaat lukijat siellä ruudun äärellä, en ole teitä hylännyt. Olen vain virunut ja virun edelleenkin ilmiön nimeltä "kevätflunssa, joka kestää reilusti yli viikon"-kourissa. Flunssan aikana olen tullut erittäin tietoiseksi television ohjelma-annista kuninkaallisia häitä myöden, yllättynyt kuinka Oi ihana toukokuu-sarjaan voi oikeasti koukuttua parissa päivässä ja todennut revittyjen farkkujen olevan flunssapukeutumisessa aivan liian kuumat. Flanelliset pyjamahousut, vielä kuumemmat! Jopa vuosikausia vanhat ja haaroistaan revenneet pellavahousut mallia hiphop ovat kuumat. Oikeastaan kaikki ylle puetut vaatteet ovat liian kuumia. Mutta kaikista omituisinta on kuitenki se, että olen yllättänyt itseni haaveilemasta punaisesta kevätparkatakista!

Niin, en tiedä kuinka paljon kuumemittari olisi näyttänyt sillä hetkellä, kun tajusin kuinka mahtava vaate punainen kevättakki olisikaan! Todennäköisesti digitaalinen elohopea olisi räjähtänyt ylös taivaisiin. Kaikista hassuinta on se kuinka vielä muutama viikko sitten mietin kirkkaiden värien trendiä ja totesin, että tuskin se punainen tulee ainakaan minun juttuni olemaan.

Mutta puhuakseni punaisesta takista, en enää pääse yli ajatuksesta, kuinka herkullinen se olisikaan! Loin parit kollaasit havainnollistamaan, miten takin yhdistäisin, joka tapauksessa näyttäisin oman elämäni punahilkalta sekä henkilöltä, jolle punainen on muutakin kuin vain väri. Punainen parkatakki toimisi mainiosti simppelin ja minimalistisen t-paita, minihame ja tennarit yhdistelmän kanssa, kuin myös fiinisti leikattujen mekkojen ja punaisten puukenkien seurassa. Ei varmaan tarvise sanoa, olenko myös onnistunut luomaan kaukorakkausuhteen juuri noihin Hasbeensien puusandaaleihin, Converseista en sen sijaan osaa päättää ostaisinko valkoiset vai mustat, kun ryökäleet ovat menneet myymään loppuun sen tossumallin, jonka olisin alunperin mielinyt omakseni! Tennarit ovatkin se asia, mikä on pakko uusia tänä keväänä, tosin en kyllä katsoisi pahalla silmällä kunnon kevättakkiakaan.

Aloittaessani kollaasien teon muistin sillä samalla sekunnilla, miksi en ole Polyvorea juurikaan käyttänyt. Yksinkertaisesti, se on eräs huonointen toimivista ohjelmista, ei sillä että osaisin sitä käyttää. Mutta eiköhän tuosta idean saa selville ja ensi kerralla muistan, että kollaasiohjelman iso kuva vastaa minun mittapuussa pientä.