Luku 78.

Täydellisesti istuvat farkut ovat monelle ihmiselle suuri mysteeri. Niin myös minulle. Olen kokenut kantapään kautta monet kerrat sovituskopissa, että hyvin istuvien farkkujen löytäminen on yhtä suurta riemua ja kansanjuhlaa tuskaa. Saan joko kiskottua farkut pohkeisiin, jos hyvin käy jopa reisiin saakka. Jos oikein onnistaa saan kiskottua farkut jalkaan, mutta yleensä silloin vyötärölle jää tilaa vaikka muille jakaa! Haetaan alivuokralaista jakamaan farkkujen vyötärö, voisi olla ilmoitukseni lehdessä.

Silloin kun olen kuvitellut löytäneeni kivasti istuvat farkut, ovat ne loppupeleissä osoittautuneet kaikkea muuta kuin täydellisiksi ja kivoiksi. Ehkä juuri siitä syystä etten löydä kivoja farkkuja ( ja muita housuja), minusta on kasvanut mekkotyttö henkeen ja vereen, vaikka toki sisälläni kaikesta huolimatta elää pieni farkkutyttö. Toisaalta tuo pieni farkkutyttö on nauttinut täydellisesti istuvien yksilöiden sijaan löysistä, parhaimmat päivänsä nähneistä boyfriend-farkuista, unelmoiden niistä täydellisesti istuvista farkuista, jotka jonain päivänä kenties voisi pukea ylleen.

Minun ei tarvinnut odottaa vuosikausia löytääkseni täydellisesti istuvat farkut, sillä satuin löytämään sellaiset ihan viime aikoina! Ja voi pojat, kuinka onnellinen olenkaan! Farkut ovat Monkin, olen jo pidemmän aikaa ihastellut korkeavyötäröisiä farkkuja viehättyen niiden vanhahtavista fiiliksistä ja kun eteen sellaiset osuivat, vieläpä täydellisesti istuvina, en voinut muuta kuin kaivaa kuvetta. Kaikista hassuinta farkuissa on se, että ne ovat kolme kokoa normaaliani pienemmät, mitä lie mitoittaja on farkkuja kehitellessään ajatellut. Kenties naispuolisten henkilöiden päivän ilahduttamista, tosin minun itsetuntoni ei ole riippuvainen kokomerkinnöistä. Pääasia, että itse vaate istuu itselle mieluisalla tavalla, oli koko mikä tahansa! Ja vielä kerran, ihanaa täydellisesti istuvat farkut ihanaa!