Luku 82.

Pitkästä aikaa asukuvia ja jotain itse tehtyä! Raidallinen lakanakangas on odottanut jo talven paukkupakkasista lähtien, mitä siitä tekisin. Arvoin vuokkomaisen mekon ja tyttömäisen hameen välillä, päätyen lopulta intuitioni johdattelemana jälkimmäiseen. Silloin, kun monen kuukauden ompelumasennuksen jälkeen, johon liittyy aika joka ei riitä kaikkeen, syttyy inspiraatio ja halu sydämen sopukoista ommella jotain, on vain yksinkertaisesti päästävä toteuttamaan itseään, oli sitä aikaa tai ei.

Hameesta tuli oikein mukava, ja yllättävää kyllä olen todella viehtynyt hameen kirkkaisiin väreihin. Hameen raidoissa on ajankohtaista 70-luvun henkeä, arvostan asioita jotka voisivat olla kuin suoraan 70-luvun tytöistä kertovista elokuvista, kuten Virgin suicides ( tosin ne tytöt taisivat olla enemmän pitsien ja brodyyrien perään, mutta ihan näin ajatuksen tasolla voisi reippaan raidallinen hamekin käydä ko. tyttöjen asuihin!). Ompelin hameen helmaan nepparit, joilla saan säädeltyä, onko hame enemmän tällainen pallomainen vai vaihtoehtoisesti hulmuava helmaisempi. Tosin tiedän jo nyt, että tulen käyttämään hametta enemmän pallomaisemmassa muodossa, hulmuaviin helmoihin kun en vieläkään tunne pyyteetöntä rakkautta.

Kuvat on otettu viime viikonloppuna ystävien kanssa vietetyllä kesäretkellä, kiitos niistä kuuluu Norsikselle. Ihan pelkässä tuubitopin ja hameen yhdistelmässä ei valitettavasti vielä tarjennut, ylle oli kiskaistava neuletakki. Mutta sukkahousuttomat sääret, oi kuinka olenkaan teitä kaivannut! On oikeasti ihanaa, kun vihdoin ja viimein voi heivata sukkahousut ja muut jalkojen verhoajat talvisäilöön!