Pages



2.6.2011

Luku 88.

315.2copy
315.6copy
315.3copy

kuvista kiitos elämänkumppanille!


Tiistai-iltana kiskoin ylleni pitkän ohuen neuleen, sujautin jalkani valkoisiin killakorkoihin ja nappasin mukaan pienen laukun, suunnaten kulkuni kohti Tavastiaa ja Cariboun keikkaa. Kadotin keikalla ajan- ja paikantajun, voi kuinka rakastankaan musiikkia joka tekee niin suuren vaikutuksen!

Neule oli jo reilun vuoden verran kirppiskassissa, yritin jopa myydä sitä viime vuonna kirppiksellä, mutta kukaan ei sitä suostunut ostamaan. Hyvä niin. Tajusin nimittäin muutama viikko sitten kirppispussiani tutkaillessa, että neuleessahan on purkuvaatepotentiaalia! Ja mikä onkaan ihanampaa, kuin suunnata ulos aurinkoiseen puistoon tai pihaan purkamaan neulosta. Hommassa on jotain yhtä terapeuttista kuin kuplamuovin poksauttelussa, ilmeisesti syvällä sisimmässäni asuu pieni vandaali, joka keskittää energiansa vaatteiden tarkoituksenmukaiseen rikkomiseen ( tosin tänä aamuna ei ollut kivaa huomata mahtavat reiät topissa, jota olen ehtinyt ehkä kerran käyttää!).

Sen lisäksi, että neule näyttää paljon paremmalta purettuna, rakastan sen mittaa. Tällainen juuri polven alle päättyvä mitta on minulle paljon imartelevampi, kuin nilkkapituiset helmat. Ehkä se on se illuusio aavistuksen pidemmistä jaloista, jonka tämä pituus tekee kätkemällä kohdan, missä sääri muuttuu reideksi. Mutta on neuleessa yksi huono puoli, huolimatta se ohuudesta, hyvin ilmastoidusta selästä ja paljon viskoosia sisältävästä materiaalista, oli se aivan liian kuuma vaihtoehto keikalle, joka pakottaa tanssimaan itsensä kunnon hikeen!

3 kommenttia :

  1. oot tehnyt ihan superhienon tosta neuleesta!! On kiva kun toi juju on tuolla selkämyksessä :)

    VastaaPoista
  2. SUPERVAIN, nyt vaan vastaavantyylistä kirppikseltä bongaamaan :)

    Hepa-Neiti, tästä tuli kyllä todella mieluisa :)

    VastaaPoista