Pages



27.7.2011

Luku 119.

leo1copy

leo2copy

leo3copy

kuvista kiitos elämänkumppanille!

Leomekko, tuo kirppikseltä löydetty helmi, on eräs ehdottomista lempimekoistani. Käyttäisin sitä useammin, mutta pelko ylle räjähtävistä saumoista antaa mekolle lepopäiviä vaatekaappini syövereissä, lisäksi on olemassa päiviä jolloin mekon minipituus on millin liian lyhyt. Vahvistaisin saumoja jos osaisin, tai ehkä enemmänkin on kyse siitä, kun olisi ihan kiva mahtua mekkoon saumojen vahvistamisen jälkeen.

Edellisessä postauksessa kerroin uusien kenkieni parhaimman puolen olevan kuin suoraan 40-luvun filmistaran grungeseikkailuista, minä niin näen itseni syksyllä kietoutuneena isoon statement-neuletakkiin, muun vaatetuksen noudattaessa linjaa leomekko, paksut ylipolvensukat ( ellen sitten koe äkillistä nolostusta ylipolvensukkien ja sangen minin helmanpituuden yhdistelmästä, jolloin helma tuntuu kaksi milliä liian lyhyeltä ja kolme liian irstaalta) sekä raidalliset puukengät. Jos siis leomekkoni suostuu kestämään sinne asti, ratkeamatta. Ja myssy päässä, tottakai! Mutta älkää nyt kuvitelko, että toivoisin syksyn jo saapuvan, aion ottaa nyt kaiken ilon irti sukattomista kintuista, kesäkengistä ja helmoista-olivatpa ne sitten minejä tai makseja!

24.7.2011

Luku 118.

22.76copy

22.78copy

22.710copy

En voinut vastustaa kiusausta, kun löysin koko kevään ajan haaveilemani kengät alennuksesta ja vieläpä omassa koossani. En taida enää suostua käyttämään muita korkokenkiä, näissä on täydellinen lesti. Ja kuinka namuset ne ovatkaan! Vielä kun jämäkästä nahasta tehdyt remmit venyisivät yhteistyöhön jalkapöytäni kanssa, ensimmäisellä kerralla kenkiä jalkaan laittaessa meinasi päästä itku, ovatko ne kuitenkin liian pienet.

Onneksi trooppinen ilmasto sekä kenkien saapumisen jälkeen niiden lähes joka päiväinen käyttö ovat jo tehneet tehtävänsä, kengät istuvat päivä päivemmältä paremmin. Ja olinhan sovittanut Vimpsin saman merkin, mutta eri mallisia kenkiä juuri tässä kolmenkymmenenkuuden numeron koossa, todeten niiden istuvan kuin sukan sekä kokeillut juuri näitä kenkiä koossa kolmekymmentäseitsemän vain huomatakseni niiden pyörivän jalassa kuin humalaisen karusellissa!

Kuten varmaan päättelittekin, olen jo ehtinyt käyttää kenkiä paljon. Olen vakuuttunut siitä, kuinka nämä käyvät lähes kaikkien vaatteideni kanssa, kauniisti leikattujen mekkojen kanssa meno muistuttaa 40-luvun filmitähden grungekokeiluja ja sanoisinko, silloin ei voi mennä pahasti pieleen!

22.7.2011

Luku 117.

la1.copy

la2.copy

Tämän viikon trendikkäin ja samalla katu-uskottavin asuste on peukalolaastarit-kaikille meille, jotka onnistumme saamaan peukalon päähän syvän haavan, jonka olemassaolon huomaa vasta kirvelystä käsien pesun yhteydessä sekä meille, jotka onnistumme pariin otteeseen tunnin välein rei'ittämään nuppineulalla saman peukalon. Ompelu-mikä turvallinen harrastus!

19.7.2011

Luku 116.

19.74copy

19.73copy

Se on niin, ettei kaikkea hyvää voi saada samassa paketissa. Ainakaan, jos puhutaan vaatteista. Rakastan yli kaiken viime kesänä ostamaani Firetrapin mekkoa, jonka kauniin polttopainetun kankaan läpi iho kuultaa juuri niin paljon, kuin on soveliasta. Mutta jostain kumman syystä kangas on pilliintynyt hurjasti, jonka ansiosta mekon käyttö rajoittuu päiviin, jolloin ei tarvitse näyttää niin siistiltä. Harmi, sillä muuten käyttäisin sitä useammin, ehdottomasti!

Kuitenkin pitkästä aikaa koitti päivä, jolloin puin mekon ylleni sen epäsiististä habituksesta huolimatta. Mekon kaveriksi päätyivät Bronxin mahdottoman hienot, Tex Willer-henkiset kiilakorot parin vuoden takaa. Olen todennut näiden kenkien olevan parhaimmillaan housujen kanssa, mutta näemmä ne käyvät myös aavistuksen säkittävien mekkojenkin kanssa, varsinkin jos asun kruunaa rennolla hatulla! Ei kuitenkaan puhuta siitä, kuinka jouduin vaihtamaan kotimatkalla toiset kengät jalkaan, ja kuinka rakoilla varpaani olivat näiden kenkien käytön jälkeen-taidan joutua varvasaukon venyttämispuuhiin.

17.7.2011

Luku 115.

skede7.copy

skede10.copy

skede9.copy


skede11.copy


skede12.copy

skede2copy

skede13copy

skede14.copy

skede15.copy

Lupailin lisää skeittikuvia, tässä niitä nyt pesee. En pyytele anteeksi kuvaspämmiä, mutta joskus on vain vaikeaa valita. Skeittaukseni on siis tällaista seesteistä paikasta toiseen päämäärättömästi rullaamista, nauttien loivista alamäistä, ilman pelkoa kaatumisesta ja laudan karkaamisesta. Puhutaan niistä tempuista sitten, kun hallitsen kulkuvälineeni paremmin ja olen hommanut kokovartalohaarniskan. Kypärättä rullaamaan lähteminen ei tulisi mieleenikään näin aloittelijana, mutta polvisuojat totesin potentiaalisiksi surmavälineiksi, jos ne laittaisin jalkaan, kangistuisin ja kaatuisin. Uskon farkkujen suojaavan pahimmilta ruhjeilta ja jalkani ovat jo muutenkin niin arpiset ja mustelmaiset, epänormaalimpaa olisi täysin ruhjeeton keho.

15.7.2011

Luku 114.

pirtelö2

Salka loves tammenlehtisalaatti-, varsiselleri-, päärynä- ja banaanihippipirtelö!

Olen pääsiäisestä saakka tehtaillut lähes joka päivä itselleni viherpirtelön. Aluksi pirtelöt olivat hyvin hedelmäpainotteisia jo ihan maun vuoksi, mutta päätin uskaltaa ottaa askeleen eteenpäin ja lisätä sekaan enemmän vihanneksia sun muuta lehtivihreää.

Sellerin blenderiin tunkeminen tuntui alkuunsa suoraan sanottuna perverssiltä. Mutta uskokaa tai älkää, selleri tuo viherpirtelöihin oman pikantin lisänsä! Olen myös oppinut, että päärynä on oikeastaan banaania parempi maun antaja, se tuo pirtelöön samettisen makean vivahteen. Mutta vielä en ole uskaltanut banaanistakaan luopua, tiedän kuitenkin sen päivän koittavan, jolloin päärynän lisäksi banaanilla maustettu pirtelö maistuu liian makealta.

Monia varmaan kiinnostaa, millaisia vaikutuksia näillä viherpirtelöillä on. No, itse en ole huomannut mitään dramaattista, paitsi makeanhimoni on suorastaan kuihtunut olemattomiin. Toki edelleen syön makeaa jäätelön ja leivonnaisten muodossa, mutta karkin syöminen on jäänyt lähestulkoon kokonaan. Kuvittelisin myös ihoni voivan hehkeämmin ja olo on ehkä aavistuksen energisempi. Oli pirtelöillä oikeasti vaikutusta tai ei, mutta mainiosta placebosta ne aikakin menevät, ainakin tuon pirteyden tunteen kohdalla! Ja ai niin, kiitos lukuisten juotujen porkkanapohjaisten pirtelöiden, olen tänä vuonna ruskettunut intensiivisemmin aikaisempiin vuosiin verrattuna. Enää odotan, että näköni paranee, harmi vain siihen ei taida porkkanan pureksiminen auttaa.

13.7.2011

Luku 113.

13.72copy

13.73copy

13.75copy


Minun sisälläni on asunut skeittityttö jo kolmetoista vuotta. Vaati vain sen kolmetoista vuotta, että tyttö uskalsi nousta laudalle ja kesyttää sen. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan, eikä koskaan ole liian myöhäistä opetella skeittaamaan.

11.7.2011

Luku 112.

sh


consu


minnetonka

Swedish Hasbeensien kuva täältä

Conversien kuva täältä

Minnetonkien kuva täältä

Olen nykyään hyvin maltillinen kenkäfanaatikko. Mutta se ei estä ihailemasta ja haaveilemasta kengistä. Päinvastoin, pitkään jatkunut kuivuus kenkähimojen rintamalla aiheuttaa sen, että kerralla himoitsee useampaakin paria. Varsin häpeilemättä.

Swedish Hasbeensien Striped Beach Sandaalit ovat toki olleet himotuksen kohteena siitä saakka, kun ne ensimmäisen kerran näin. Eli kuukausien, kuukausien ajan, silloin kun maassa oli vielä lumi, unelmoin kuumista kesäkaduista joita astelisin kyseiset kengät jalassa. Ainoastaan hinta ja huono saatavuus omassa koossani ovat olleet yhteisen taipaleemme esteenä.

Marimekon ja Conversen seuraavan yhteistyömalliston hedelmät ovat sulattaneet sydämeni, varsinkin kuvassa näkyvät yksilöt ovat vaan niin namuset! Uudet tennarit tulisivatkin tarpeeseen, vanhoilla kehtaa enää kuluttaa vain ja ainoastaan asfalttia jarrutusmielessä. Kuvitelkaa bloggaaja useimmin nähdyssä mustassa uniformussaan, jonka kruunaisivat väriräjähdyspisteessä olevat tennarit. Ne niin rrräjäyttäisivät tajunnan! Tämä on muuten ensimmäinen asia, jonka jonottamista harkitsen ( poislukien keikkaliput), vielä kun tietäisi missä ja milloin tossut tulevat myyntiin!

Kaikista tuorein himotus onkin mokkasiinit. Ilmeisesti aurinko on laittanut pääni pyörälle, sillä näen niin itseni tepastelemassa tänä kesänä farkkushorteissa, ohuen ohuessa intianpuuvillatunikassa ja mokkasiineissa. Päässä tietysti hippimäinen panta. Mutta mokkasiinit menisivät myös syksyllä, samoin lauhana ja lumettomana talvena. Minnetonkan Tramper malli on ehkä ihaninta, mitä tiedän mokkasiinien saralta, tosin kovista etsinnöistä huolimatta muita hienoja mokkasiineja, kuin Minnetonkan valmistamia, ei tahdo löytyä. Saa siis vinkata hyvistä mokkasiiniapajista!

Mutta himotukset muuttuvat joskus virtuaaliomistamisesta konkreettiseksi, osaako kukaan arvata, mitkä kengät ovat matkalla luokseni kahdesta vaihtoehdosta?

8.7.2011

Luku 111.

8.74copy

8.77copy

8.71copy

Elämänkumppanini huomasi tänään, että olin ostanut aikuisten naisten lehden. Minä taas huomasin, kuinka hyvin huulipuna soveltuukaan kasvoilleni. Olenko siis oikeasti kasvamassa aikuiseksi naiseksi, punaa ja aikuisten naisten lehtiä, vielä puuttuisivat tukisukkahousut, säännölliset nukkumaanmenoajat ja vaihdevuodet!

Keväällä pohdin huulipunan minulle sopimattomuutta, onneksi olen nähnyt paljon kauniita naisia kauniisti punattuine huulineen, viimeinen inspiraatio huulipuna-arsenaalin kaivelemisen suhteen oli Kirsin ihana huulipunalook!

Dramaattinen vadelmanpunainen muuttaa silmäni vihreiksi, se oli ainoa puna jonka onnistuin kaivelemaan esiin. Paloautonpunaisen olen näemmä heittänyt mäkeen. Nyt harmittaa, sillä ymmärsin että punatuista huulista voivat nauttia myös huolettomat ihmiset, itse olen eniten viehättynyt punattuihin huuliini silloin, kun enimmät punat kaunistavat kahvimukin reunaa, filtteriä tai rakkaani huulia. Ja kun puna on aavistuksen karannut huulipielien yli. Silloin on minun punatut huuleni parhaimmillaan.

6.7.2011

Luku 110.

5.71copy

5.73copy

5.75copy

Olen etsinyt vuoden ajan pohjepituista, lantion runsauttavaa hametta-hametta johon en olisi iki kuuna päivänä suostunut pukeutumaan vielä nelisen vuotta sitten, paitsi jos kysymyksessä olisi ollut naamiaiset. Mutta niin se mieli muuttuu, mikä on loppupeleissä hyvä asia! Sillä jos olisin pitäytynyt jääräpäisesti asenteessani lantion runsauttavia hameita kohtaan, olisin ohittanut eräällä kirppiskierroksella kuvissa näkyvän yksilön pelkällä olankohautuksella. Tosin niin oli lähellä käydä, siitä huolimatta että hameesta löytyivät taskut, sillä hame oli mustan sijaan tummansininen. Mietin ostopäätöstä, taskuista huolimatta, sillä tiesin hameen hautautuvan tummansinisenä hamehyllyn pohjimmaiseksi. Joskus riskien ottaminen kannattaa sillä hame suostui värjäytymään tummansinisestä yönmustaksi!

Hameen ollessa pitkähkö ja runsas puin sen seuraksi niukan yläosan. Löysää löysällä ja vieläpä runsaasti on tyyli, jota en luultavasti koskaan osaa ottaa haltuun ( tosin, pidätän oikeuden mieleni muuttumiseen!). Tämän malliset hameet ovat muuten oivia takamuksen oikean koon kätkemiseen ja samalla hame huijaa runsaudellaan olkalinjan astetta sirommaksi. Vaikka ei minulla oikeasti olekaan mitään vaatteita vastaan, jotka paljastavat takamuksen oikean koon tai saavat olkalinjan näyttämään ladonovilta. Mutta joskus on kiva huijata kehoaan!

5.7.2011

Luku 109.

Musiikkihaasteen seuraavissa kolmessa kohdassa kuullaan kappaleet, jotka soivat silloin kun olen vihainen, iloinen tai surullinen.

Rage Against The Machinen Snakecharmer on kappale, jota voisin kuvitella kuuntelevani vihaisena. Kuvitella siksi, että olen vihainen äärimmäisen harvoin, sen tunteen sijaan närkästyn ja tuohdun uutisista tai ilmiöistä päivittäin. Mutta vihaksi en sitä nyt kuitenkaan nimittäisi, jos esimerkiksi päivän politiikka saa verenpaineen kiehumaan pääkopassa tai jos kuulen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Jos siis olisin enemmän vihainen, kuin tuohtunut nuori nainen, luukuttaisin RATM:ia enemmänkin, mutta yhtä hyvin kuuntelen yhtyettä ilman henkilökohtaisia vihatunnelatauksiakin!

Iloisuus onkin sen sijaan tutumpi tunne, oikeastaan iloisena kuuntelen ihan mitä musiikkia vaan, melankolinen indiesoundi menee siinä missä kepeät mutta kolisevat surfkitarat. Päädyin lopulta Best Coast:in Happy-kappaleeseen, sillä se saa minut jotenkin käsittämättömän kepeän iloiseksi! Ja pogoamaan ja tanssimaan ja riehumaan sydämen kyllyydestä, tuntemaan kutkuttavaa levottomuutta ja rauhattomutta sielussa, jolloin tekisi mieli pakata laukku, napata elämänkumppania kädestä ja karata Etelä-Amerikkaan.

Suiciden Surrender on sen sijaan kappale, joka on täydellinen surusilmähetkiin. Olen jo aiemmin kirjoittanut melankoliasta, tunteesta joka on minulle se rakkain tunne. Olen siis kauniilla tavalla surullinen koko ajan, ja tämän tyyliset kappaleet saavat minut rakastamaan melankoliaa entistä enemmän. Ah, täydellistä!