Minä lukeudun ihmisiin, jotka suhtautuvat ristiriitaisesti aika moniin asioihin. Kuten rusetteihin. Älkää käsittäkö väärin, ei minulla ole filosofisesti mitään rusetteja vastaan-niin kauan kuin ne eivät tule minun iholleni. Mistään lapsuudentraumoista ei ole kyse, äiti tykkäsi pukea minut ennemminkin käytännöllisesti, kuin kuorruttaa pienillä sievillä ruseteilla. Pari vuotta sitten vain tajusin, että kyllä se äiti oli oikeassa, ja pienet sievät rusetit alkoivat ahdistaa jos ne pyrkivät asustautumaan minuun.
Mutta ristiriitaisesti rusetteihin suhtautuva ihminen suostuu joskus tekemään lähempää tuttavuutta rusettien kanssa. Askartelin torstai-iltana hetken päähänpistoksesta päärusetin mummuni synttäreille, jos kerran sille linjalle lähdetään, että rusetteihin ristiriitaisesti suhtautuva ihminen aikoo asustautua rusettiin, tehdään se sitten näyttävästi! Toisaalta, tässä mittakaavassa rusetti muistuttaa enemmän jo Minni Hiiren korvia. Siinä on syy, miksi rusetteihin ristiriitaisesti suhtautuva ihminen ei kokenut suurta ahdistusta päässään keikkuvaan jättirusettiin-aina voi väittää sen olevan rusetin sijaan Minni Hiiren korvat!
Mä taas tykkään paljon ruseteista (vaikka teininä vihasin niitä, kuten lähes kaikkea yltiösöpöä ja tyttömäistä). Aivan ihana toi sunkin Minni-rusetti! :)
VastaaPoistaaww!
VastaaPoistaBubble, mulla on kyllä joku viha-rakkaussuhde rusetteihin :D En tykkää yhtään sellaisista pienistä sievistä ruseteista, mutta tällaiset isot, jotka ovat jo melkein jotain muuta, kuin rusetti, ovat jees! :D
VastaaPoistaUlrika, :D