Luku 147.

Vuosia sitten kirppikseltä löytämäni, täydellisesti istuva salapoliisi itsensäpaljastaja trenssi on jäänyt valitettavan vähälle käytölle. Tai, aina kun olen ajatellut kiskoa sen niskaan, muistan takin miehustassa sijaansa pitävän tahran. En kuitenkaan ole ikinä muistanut laittaa takkia pesuun sillä oikeasti muistan tahran vasta silloin, kun olen kaivamassa takkia naulakosta esiin muiden takkien alta.

Päätin kuitenkin eräs päivä laittaa takin ylleni, tahrasta viis! Ajattelin piilottaa tahran rintarossin taa, mutta alkaessani etsiä tahraa, se oli mystisesti kadonnut. Olen ilmeisesti pessyt takin, unissani kai, sillä mitään mielikuvaa kyseisestä tapahtumasta ei löydy muistini sopukoista. Ihan kiva, sillä takki pääsee nyt tehokäyttöön kaikkien niidenkin päivien edestä, jolloin se on lojunut muka-tahraisena mutta oikeasti puhtaana naulakon perällä.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että rakastan nimenomaan trenssin, pipon, maihareiden ja rentojen neuleiden yhdistelmää, se on vähän sellainen grungehtavan preppy. Itse en nyt niin innostu preppyilystä, mutta jos se maustetaan reilulla annoksella grungea, suostun nauttimaan siitä itseni yllä!