Pages



30.11.2011

Luku 170.

samu6copy

samu1copy

samu3copy


Maailman kauneimman raitamekon on suunnitellut Samuji, minä onnekas ehdin ostaa sellaisen omakseni, ennen kuin mekot ovat taas myyty loppuun. Minun ei varmaan erikseen tarvitse sanoa, kuinka rakastunut olenkaan mekkoon ja sen jämäkkään neulokseen, tämän jälkeen löllötrikoo tuntuu asialta, jonka haluan kieltää omassa vaatekaapissani! Tiedän myös sen, että mekko on niitä vaatteita, joita tekisi mieli käyttää viikkotolkulla yhteen putkeen ja jotka luovutetaan pitkin hampain pyykkipussin uumeniin. Jotenkin minulla on myös sellainen olo, että tämä mekko aiheutti monen muun mekkoni pitkäaikaistyöttömyyden-ehkä tämän jälkeen raaskin laittaa ne jälleenmyyntikelvottomiksi tauhkaantuneet yksilöt suosiolla lumppukeräykseen.

27.11.2011

Luku 169.

pipari1copy

Meillä on ollut ystävien kanssa perinteenä leipaista aina joka vuosi yhdessä pipareita, siitä saakka kun olemme koko konkkaronkka päätyneet asumaan pääkaupunkiseudulle. Tarkoituksena on ollut rento hauskanpito, ei mitkään piparitalkoot koko joulunajan tarpeisiin. Tämän vuoden piparipäivä osui tälle päivälle ja alkuun piparien leipominen oli aika maltillisella tolalla...

pipari2copy

..kunnes piparimiehet saivat uuden kampaustyylin makoiltuaan uunin vastusten alla!*


pipari4copy

pipari5copy


Piparimiehet toki saivat asiaan kuuluvat vaatteet, kyllä näissä kelpaa lähteä discoon jorailemaan 70-luvun soundien tahtiin!

*Piparimiesten tyyli syntyi siis aivan vahingossa, emme olleet todellakaan etukäteen suunnitelleet liittävämme kahta eri piparia keskenään, sen teki uuni puolestamme. Täytyy kyllä sanoa, että piparipellin uunista ulos ottaminen oli aika riehakas tilanne!

25.11.2011

Luku 168.

villa7copy

villa6copy

villa10copy

villa9copy

Tämän viikon blogihiljaisuus on johtunut tyystin huonoisti nukutuista yöunista ja niiden aiheuttamasta suunnattomasta väsymyksestä, mutta vihdoin ja viimein takana on yö, jolloin sain univelkaa korjattua!

Mutta ei siitä sen enempää, vaan mennään asiaan. Muistan joskus vuosia sitten vanhan blogin puolella tehneeni postauksen, jossa sama vaate esiintyi useammassa eri asussa, eri tilanteisiin mietittynä. Itse tykkäsin ideasta silloin ja päätin tuossa taannoin ottaa kuvia samanhenkistä postausta silmälläpitäen. Löysin loppukesästä kirppikseltä muutamalla eurolla maksimittaisen villahameen ja osoitankin nyt, kuinka kätevä tapaus se on. Se toimii ihan sellaisenaan, maksihameena, mutta myöskin midimittaisena hameena ja vaikka kaulahuivina!

Eniten olenkin käyttänyt hametta tuolla kaulahuiviasetuksella, mutta veikkaan talven kylmyyden koittaessa tuon maksihamelinjankin olevan kova sana. Omaa silmääni eniten miellyttääkin hame ihan sellaisenaan tai vaihtoehtoisesti kaulahuivina, midimittaan nostettu hame näyttää ehkä vähän..noh, väkisin tehdyltä. Tosin ehkä omat fiilikseni kumpuavat tuosta kuvasta, jonka ilme ei todellakaan ollut julkaisukelpoinen ja ehkä se olisi toiminut jonkun toisenlaisen yläosan kanssa paremmin. Mutta ei pöllömpi ostos, tuo hame siis, ja sen paras puoli onkin se, että se on lähes kokonaan aitoa villaa!

20.11.2011

Luku 167.

194.1111copy

195.1111copy


Silloin kun ulkona alkaa näyttää ensilumen ajalta, on jotenkin lohdullista pukeutua kukkamekkoon. Olenkin iloinen, että sallin itselleni viime vuonna kukkamekot, elämä ilman niitä olisi oikeastaan aika tylsää ja turvatonta, ainakin näin talven kynnyksellä. Kuluvan viikon olen pääsääntöisesti viettänyt erilaisissa housuissa mutta niinä muutamina helmapäivinä olen turvautunut kukkakujertaviin tapauksiin.

Eilen, jolloin ilmanala oli täynnä kaunista marraskuista violettia valoa kameran valkotasapaino oli päin persettä, olin liikenteessä itse tehdyssä kukkamekossa, se ja musta muuten niin mitäänsanomaton neuletakki ovat oikeastaan aika ässäpari, kun pääsevät toistensa kanssa tekemisiin. Parkatakki taittaa asusta liikaa tyttömäisyyttä pois, edes kukkamekko ja puukorkonilkkurit eivät tunnu liian hempeältä yhdistelmältä, kun niskaan kiskoon takin jonka malli on lainattu miehiltä, tai oikeastaan tämä tapaus taitaakin olla miesten takki noin ylipäänsäkin.

18.11.2011

Luku 166.

11

Vuonna 1985...


vuonna2011copy

..Ja vuonna 2011.

Meno ei ole hirveästi muuttunut. Ksylofoni löytyy, samoin vaaleat lyhyet kutrit. Hymykään ei oikeastaan ole juuri muuttunut, mitä nyt nykyään kenties irvistelenvirnistelen vähemmän. Lempivaatteita, jotka luovutetaan pitkin hampain pesuun, on myöskin vuonna 2011, tosin ne ovat kaikkea muuta kuin vaaleanpunainen neulenuttu. Ja ihan yhtä hyvin soitan vuonna 2011, vaikka vuoden 1985 kuvasta voisi päätellä suuren rokkitähden juuri syntyneen-ottaen huomioon soittimen varsin intensiivisen käsittelyotteen.


vuonna2011.3copy

Mutta niin, sain elämänkumppaniltani syntymäpäivälahjaksi soitinsetin, kun näin sen ensimmäisen kerran Lidlin mainoslehtisessä, mieleeni muistui muutama kuva lapsuudesta. Ja tiesin, että sen minä haluan, Lidlin soitinsetin siis! Esitin kainon toiveen elämänkumppanille pakotin elämänkumppanini hakemaan ja niin vain sainkin haluamani syntymäpäivälahjan. Koska soitinsetti ei ollut hinnalla pilattu, hain myös seuraavana päivänä toisen, sillä lahjaksi saamassani ei ollut tamburiinia. Kyläilemään tulevien lapsiperheiden pienille jäsenille löytyykin nyt aktiviteettia vaikka muille jakaa, mutta silti veikkaan soittimien todellisen hittiluonteen paljastuvan mahdollisissa kotihipoissa-onneksi olkoon vaan naapureillemme!

16.11.2011

Luku 165.

Mistä tietää, että ihmisellä on liikaa takkeja? Siitä, että ihminen tilaa itselleen postimyynnistä lämpimän talvitakin muistamatta, että sattuu jo omistamaan sellaisen, lämpimän talvitakin siis. Ei sillä, ihminen joutui palauttamaan tilaamansa talvitakin, sillä se ei osoittautunut tarpeeksi lämpimäksi ja mokoma oli vielä liian pitkäkin tällaiselle teletapille.

Mutta takit, niissä on vain sitä jotain. Niiden avulla saa asun hengen viimeisteltyä, ja minulla on joitakin takkeja, jotka toimivat vain tiettyjen kenkien tai helman mitan kanssa-jotkut taas käyvät kaikkien kanssa. Itseäni riemastuttaa ajatus, että voin valita takin fiiliksen mukaan, eikä ainoa valintakriteeri ole se ulkona vallitseva sää. Eikä kyllästymään pääse, kun ei tarvitse asua koko talvea siinä yhdessä ja ainoassa takissa!

Eniten sydäntäni lämmittää se, että takkikokoelmani on koottu hartaasti ja hötkyilemättä, suurin osa takeistani kun on kirppislöytöjä tai vaihtoehtoisesti alennusmyynneistä koluttuja, ainoastaan muutamat yksilöt on ostettu täysihintaisina. Rahaa ei ole siis palanut mitenkään mahdottomasti, ja oikeastaan kaikki takkini ovat omasta mielestäni ajattomia, ihan yhtä hyvin voisin kiskoa takin ylleni tänä vuonna tai vuonna 2020. Ohessa muutama takkiotos arkiston syövereistä, joissa vilahtaa mm. se lämmin talvitakki, ihan kaikki yksilöt eivät ole päässeetkään dokumentoitumaan.


11.1011copy

Trenssi,  ostettu kirpputorilta vuonna 2009.

291.5copy

Jakku, ostettu Eveliinalta vuonna 2010.

85.6

Farkkutakki, ostettu kirppikseltä vuonna 2001 (?).

22.9copy

Jakku, ostettu kirppikseltä vuonna 2009. Ääh tämähän on sama jakku, joka vilahtaa alempana..

b98

Nahkarotsi, ostettu H&M:n alennusmyynnistä vuonna 2009.

2.1

Jakku joka on oikeasti poikien puvun takki, ostettu kirppikseltä vuonna 2010.

22.3

Se lämmin talvitakki, saatu äidiltä joka on ostanut sen kirppikseltä vuonna 2010.

30

Farkkurotsi, ostettu Lindexin alennusmyynnistä vuonna 2010.

120

Parkatakki, ostettu kirppikseltä vuonna 2004 (?).

9.11.2011

Luku 164.

peili9copy

peili3copy


En koe olevani kovinkaan vaihtelunhaluinen kun kysymyksessä on kampaustyylini, eikä nykyinen mallini edes suo monia erilaisia kampausvaihtoehtoja. Mutta joskus on kiva revitellä, eilen illalla ennen naamapesulle menemistä keräsin etuhiukset otsalta pois, pinnittäen ne päälaelle. En ole tämän tyylisten kampausten suuri ihailija omissa hiuksissani, mutta pinnisöherrys pääsi yllättämään minut niin, että päätin seuraavana aamuna tehdä samanlaisen söherryksen.

Vaikka minulla oli kaikki edellytykset samanlaisen söherryksen tekemiseen, pommiin nukkuminen ja kiire joka yleensä mahdollistaa ne parhaimmat kampaukset, eivät hiukset asettuneet yhtä huolettomalle söherrykselle, kuin mitä eilen illalla. Mutta niin se menee, spontaanit kampaukset ovat kyllä aina niitä kiireessä väsättyjä parempia. Kiireessä väsätyt kampaukset toki voittavat varta vasten tuntikaupalla äherretyt kampaukset, jotka ainakin itselläni muuttuvat sitä kauheammiksi, mitä enemmän käytän aikaa hiusteni asettelemiseen. Siksi en niitä yleensä sen kummemmin edes yritä taivuttaa kampauksille, kun lopputulos on aina parempi sellaisella spontaanilla tai kiireisellä ja ei-niin-spontaanilla otteella. Ja jääpähän enemmän aikaa kaikelle muulle oleelliselle, kuten asiasta raportoimiselle!

8.11.2011

Luku 163.

rotsi6copy

rotsi4copy

rotsi1copy


Minulla on tänään syntymäpäivä. Kirjoitinkin jo aiemmin perinteestä nimeltään synttärilahjan itselle ostaminen ja samalla pohdin, millä tänä vuonna mahdollisesti itseäni lahjoisin. Päätös oli lopulta helppo, pistin Topshopista nahkarotsin tilaukseen. Toki hyvissä ajoin ennen itse syntymäpäivääni, jolloin ehtisin käyttää sitä ennen totaalisen kylmyyden saapumista.

Ja voi, kuinka paljon olenkaan rotsia jo ehtinyt käyttää, kiitos leudon syksyn! Olenkin totaalisen rakastunut rotsiin ja sen yksityiskohtiin, vetoketjut ovat kauniin himmeät ja leikkaus tarpeeksi napakka. Ja hei, rotsi on täydellinen pari herkille runotyttömekoilleni mutta toimii se myös mustien minimalististen mekkojenkin kaverina. Rotsi tosin olisi ollut täydellinen muutaman sentin lyhyempänä, enemmän sellaisena vyötärölle päättyvänä leikkaukseltaan, mutta voihan tämän tarpeen vaatiessa kiikuttaa jollekin nahkatöihin erikoistuneelle ompelijalle lyhennettäväksi. Toisaalta veikkaan selkäni ( ja äitini) kiittävän rotsin pidempää mallia, eipähän viima pääse niin puremaan ja aiheuttamaan ilkeitä selkäkipuja ( eikä äiti valittamaan takeista, joissa napa näkyy ja takin kantaja saa keuhkokuumeen!)

6.11.2011

Luku 162.

pyykki5copy

pyykki1copy

pyykki4copy

pyykki2copy


Osallistuessani tässä syksyllä ompelupiirin kokoontumiseen, onnistuin herättämään hilpeyttä ja hämmennystä ompeluprojektini tiimoilta. Olin ottanut projektiksi ommella pyykkipussit villa- sekä valkopyykille. " Siis kuka jaksaa lajitella pyykkinsä tuolla lailla ?" oli kysymys, joka leijaili ystäväni olohuoneessa.

Vastaus on, se joka ei halua villasukkahousujensa päätyvän vahingossa lakanoiden kanssa 60 pesuun. Tai se, joka ei halua valkoisten alustoppiensa imaisevan elämänkumppanin lätkähikipuvusta ylimääräistä väriä tai muita marinoituneita asioita. Ja mikäpä on nättei pyykkipussei tuijotellessa, kun niistä voi tehdä osan kodin sisustusta! Turhanpäiväiseksi jäänyt hyllykkökin sai uuden elämän, pyykkipussien ( ja nättien kenkien ja pyykinpesuainepöntön) säilyttäjänä. Siellä se makuuhuonen nurkassa nyt tönöttää, edessään astetta isompi pyykkisäkki joka käy myös nyrkkeilysäkistä. Jättisäkin taakse taas on piiloutuneena pikkupyykkikori, aikamoinen citykodin  pyykkihuoltonurkkaus on siis kyseessä!

5.11.2011

Luku 161.

56.1111copy

57.1111copy

54.1111copy

55.1111copy


Mekkotytöstä saattaa vaivihkaa kuoriutua housujen nimeen vannova byysaflikka. Siihen vain tarvitaan mekkotytön kaikki toiveet täyttävät housut! Jokatapauksessa tämä mekkotyttö löysi loppukesällä täydellisten housujen kriteerit täyttävät yksilöt, ne ovat niukkalinjaiset, laadukasta materiaalia ja täydellisesti istuvat. Oikeasti, minulla kävi kyllä todella, todella hyvä tuuri, sillä tilasin housut netistä ja merkiltä, jonka mitoituksesta minulla ei ollut niin harmainta aavistustakaan. Päätin uskaltaa ottaa riskin, sillä olin siinä vaiheessa jo niin rakastunut noihin niukkalinjaisiin, miesten puvunhousuista linjansa hakeneisiin villabyysiin, että mahdollinen palauttaminen olisi tuonut surun puseroon. Taisinpa vielä onnistua nappaamaan viimeisen parin housuja, sillä heti housujen siirryttyä ostoskoriini, niiden kohdalla komeili out of stock-teksti. Ihan ilmiselvä merkki oikeasta ostoksesta siis!

Kaikeksi onneksi housut osoittautuivat täydellisesti istuviksi, tosin päälle ne pääsivät vasta lahkeiden lyhentämisen jälkeen. Nämä housut ovat sellaiset, joita voisin käyttää valehtelematta joka ikinen päivä, nämä yllä minulla on skarppi ja tyylikäs fiilis! Ne näyttävät törkeän hyviltä maihareiden kanssa, mutta en malta odottaa lämpimämpiä kelejä, jolloin käärin lahkeet ja yhdistän ne puukorkosandaaleihin ja ohueen helletoppiin tai vaihtoehtoisesti tennareihin ja johonkin ränsistyneeseen t-paitaan.

Mikään ei valitettavasti ole täydellistä, eivät edes minun täydelliset housuni. Jos vain olisin tietänyt tilauksen tekohetkellä, että housujen hoito-ohjeessa seisoo kemiallinen pesu, olisin saattanut jättää housut ostamatta. Lisäksi housut ovat hmm, sangen rypistyväistä sorttia, tosin onneksi ne myös suoristuvat takaisin omiin mittoihinsa parvekkeella tuuletuksessa vietetyn yön jälkeen. Näistä syistä housut eivät päädy jalkaani joka ikinen päivä. Ja kyllä minä niin tunsin itseni idiootiksi, kun menin heittämään lyhennyksestä yli jääneet lahjekaistaleet roskiin, olisin voinut nimittäin niillä testata, miten kangas käyttäytyy vesipesussa!

No ei auta, kuin tuulettaa ahkerasti housuja ja viedä ne jossain vaiheessa pesulaan. Päädyin jo ostamaan tekstiilien raikastamiseen tarkoitettua suihketta, toivon mukaan sekin auttaisi pesuläkäyntien viivästyttämisen suhteen! Olen kyllä miettinyt, josko uskaltaisin kokeilla housuille ihan rohkeasti vaan vesipesua viileässä vedessä, sillä ainoa, mitä mahdollinen pesu saattaisi housuille aiheuttaa, on kutistuminen. Toki järki sanoo, että nainen hyvä, vie ne vaan kiltisti sinne pesulaan. Olisinkin tiedustellut, onko kellään lukijalla mahdollisesti mitään omakohtaisia kokemuksia kemiallisen pesun vaativien vaatteiden itse kotona vesipesemisestä? Kauhukokemukset ja onnistumiset nyt jakoon!

3.11.2011

Luku 160.

Kesken hektisen viikon ilahduin saamastani sähköpostista*;

Tervehdys,

Me olemme nuori uusi bändi Lahdesta. Olemme 19-20 vuotiaita ja kannamme nimeä Indian Trails.
Julkaisimme juuri ensimmäisen sinkkumme internetin syövereihin.

Tsekkaile ihmeessä!


Indian Trails

Pääsin perehtymään vasta nyt illalla tuon nuoren yhtyeen Light cut shapes sharp-kappaleeseen ja kyllä minä niin mieleni piristytin ( kaiken tämän hektisyyden ja aikuisten murheiden ja stressin keskellä)! Kappale kuulostaa hyvältä, soundi vie ajatukset tulevaan kesään ja kaikkiin niihin aurinkoisiin, helteisiin päiviin jotka vielä koittavat. Jos sanon, että musiikki on yksi hyvä terapiamuoto selvitä synkän talven yli täysijärkisenä, en puhu paskaa-ja varsinkin tällaiset kappaleet ovat osa lääkitystäni.

Toisekseen, bloggaajan mieltä ilahduttaa suoraviivainen lähestyminen, kyllä minä niin paljon mielummin kerron hyvästä musiikista, kuin kylpyhuoneen kaappeja tursuavista shampooputiloista ( tosin, meillä ei kylpyhuoneen kaapit pursua shampooputiloita ja hyvä vaan niin). Aineeton materialismi on oikeastaan aika kivaa.

Mutta ainakin itse jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää, toivon mukaan Indian Trailsin pojat julkaisevat lisää hyviä lauluja!


Light Cuts Shapes Sharp by Indian Trails

*Oletan, ettei minua haasteta oikeuteen kirjesalaisuuden rikkomisesta