Luku 167.

Silloin kun ulkona alkaa näyttää ensilumen ajalta, on jotenkin lohdullista pukeutua kukkamekkoon. Olenkin iloinen, että sallin itselleni viime vuonna kukkamekot, elämä ilman niitä olisi oikeastaan aika tylsää ja turvatonta, ainakin näin talven kynnyksellä. Kuluvan viikon olen pääsääntöisesti viettänyt erilaisissa housuissa mutta niinä muutamina helmapäivinä olen turvautunut kukkakujertaviin tapauksiin.

Eilen, jolloin ilmanala oli täynnä kaunista marraskuista violettia valoa kameran valkotasapaino oli päin persettä, olin liikenteessä itse tehdyssä kukkamekossa, se ja musta muuten niin mitäänsanomaton neuletakki ovat oikeastaan aika ässäpari, kun pääsevät toistensa kanssa tekemisiin. Parkatakki taittaa asusta liikaa tyttömäisyyttä pois, edes kukkamekko ja puukorkonilkkurit eivät tunnu liian hempeältä yhdistelmältä, kun niskaan kiskoon takin jonka malli on lainattu miehiltä, tai oikeastaan tämä tapaus taitaakin olla miesten takki noin ylipäänsäkin.