Pages



28.1.2012

Luku 190.

neulemekko1copy

neulemekko5copy

neulemekko3copy


Vihdoin ja viimein neulemekkoni on valmis, johan siihen aikaakin sai kulutetuksi! Minulla ei ollut ohjetta, vaan neuloin mekon periaatteella "suhteutetaan sentit silmukoiksi ja katsotaan miten käy". Mittanauha tuli siis tutuksi. Idean mekkoon sain tyylivarkaat ohjelmasta, jossa näin upean mallisen neulemekon, mutta en onnistunut löytämään mistään tietoa, kuka mekon oli tehnyt. Päätin siis käydä tyylivarkaissa ja kutoa mekon itse, langaksi valitsin Novitan seitsemän veljestä ( tosin eräälle neulepro:lle kaverilleni suvereenisti valehtelin kyseessä olevan isoveljen, no melkein sama asia), jo ihan siitäkin syystä että jos mekko menee mönkään, ei harmitus olisi niin suuri kuin satasen lankojen kohdalla.

Haastavinta työssä oli saada vyötärökavennukset asettumaan kauniisti sekä hiha, joita tulikin neulottua kolmin kappalein, ensimmäinen osoittautui aivan liian naftiksi. Vyötärökin taisi vasta kolmannella yrittämällä asettua siten, miten sen pitikin. Mutta kyllä kannatti purkaa ja kiroilla, sillä olen lopputuloksesta ylpeä, varsinkin kun tämä oli ensimmäinen neuletyöni vuosiin!

25.1.2012

Luku 189.

luuri1

luuri3

Minä olen lukeutunut ihmisiin, jotka eivät ole elektroniikkafanaatikkoja. En ole antanut elämänkumppanilleni lupaa uuden television ostamiseen niin kauan kuin vanhassa pihisee henki, enkä todellakaan ole ajatellut vaihtaa puhelinta sellaiseen, joka ajatteleekin puolestani, kun vanhakin kerran toimii ja siinä on ne kaikista oleellisimmat toiminnot; sillä saa soitettua sekä lähetettyä tekstiviestejä.

Mutta kummasti löysin itseni viikko takaperin puhelinostoksilta, siihen vaadittiin vain lounastapaaminen ja lounastapaamisella tapahtunut keskustelu elämänkumppanini kanssa. Ehkä tällaiset elektroniikkavastarintaiset jäärät tarvitsevatkin sen spontaanin sysäyksen sekä sen, että joku toinen ihminen on jo puolestasi ajatellut, millaisen laitteen tarvitset. Sekä yllytyksen, mennään ostamaan se puhelin nyt! Yleensä olen noin ylipäänsäkin ostosten suhteen, varsinkin tällaisten, todella harkitsevainen mutta jos olisin alkanut oikein kunnolla asiaa harkita, käyttäisin tälläkin hetkellä vanhaa puhelintani.

Alkuun puhelin miljoonine ominaisuuksineen ja mikroskooppisen pienine näppäimistöineen aiheutti turhautumista, mutta loppujen lopuksi yhteiselo on alkanut sujua ja olen enemmän kuin innoissani siitä, että puhelimesta löytyy soitto- ja tekstiviestiominaisuuksien lisäksi kamera, soitin, kalenteri, netti ja sen suomat mainiot ohjelmat sekä kaikki ne muut ominaisuudet, joista en vielä ihan täysillä ole selvillä. Varsinkin kamera, joka ei nyt ihan paskimmasta päästä ole, riemastuttaa, helpottaahan se ainakin tätä harrastustoimintaa jota myöskin bloggaamiseksi kutsutaan-vaan vielä kun sillä saisi taiottua vuorokauteen lisää tunteja!

22.1.2012

Luku 188.

takki

takki2


Asukuva päivältä, jolloin pääkaupunkiseutu peittyi lumen alle. Mutta onneksi on olemassa takki, joka pelastaa vaikka taivaalta sataisi pieniä kiviä kuinka isoja ja märkiä lumihiutaleita, löysin sen Varustelekasta. Katselin jo aiemmin syksyllä huuto.netistä lupaavan oloista ja hyvin saman tyylistä talvitakkiehdokasta, mutta onneksi jätin osallistumatta huutokilpailuun, sillä lähes kahdensadan euron sijaan löysin takkini kahdellakymmenellä viidellä eurolla. Ei paha, ja mitä parasta, tsekkiarmeijan vanhassa parkatakissa on irroitettava teddyvuori, joten takki tulee palvelemaan pitkälle kevääseen ja on oikeasti lämmin näin kylmänä vuodenaikana. Iso plussa ronskista leikkauksesta, alle mahtuu kevyesti villatakki poikineen lisälämmitystä tuomaan, jos tarve niin vaatii. Tämän takin ansiosta minulla on sellainen fiilis, että voisin luopua suurimmasta osasta takkeistani, sillä tämän hankkimisen jälkeen en ole enää muuta takkia käyttänytkään!

18.1.2012

Luku 187.

vaatteet

Nyt valitettavasti bloggaamisen lopettanut Riikka kertoi viime vuoden puolella oman listauksensa 25:stä vaatteesta ja asusteesta, joiden varaan toimiva vaatekaappi rakentuisi. Omanlainen listaus naisten lehtien suosimasta klassikkovaatelistauksesta siis. Välittömästi postauksen luettuani aloin ajatella omaa klassikkolistaani, siis jos minun pitäisi valita vain 25 vaatetta ja asustetta, mitkä valitsisin?

Rehellisesti sanottuna tällaisten listausten tekeminen on helvetin vaikeaa. Mutta toisaalta niin ihanan helppoa. Vain kaksikymmentä viisi vaatetta ja asustetta. Ja se vasta ihanan helppoa olisikin, jos eläisi listan mukaan mutta hyvä on olla olemassa vaihtoehtoja-eikä minusta olisi siihen, että pesisin joka toinen päivä puoliksi tyhjillään olevan pesukoneellisen vaatteita. Mutta jos nyt unohdetaan kaikki tuollainen niin sanottu listan mukaan elämisen mahdottomuus ja keskitytään itse listaukseen!

Tarkan laskupään omaavat lukijat varmaan huomasivatkin, ettei listalla ole 25:ttä asiaa. Tämä jo ihan siitä syystä, että piirsin listalla olevat asiat itse ja jätin asusteet suosiolla pois. Niistä voin kertoa myöhemmin, jahka vain saan hiottua vyön piirtämistaitoni kohdilleen. Itseäni listauksessani eniten hämmästytti se, että sain sille mietityksi vain kolme mekkoa. Tämä ehkä kertoo siitä, että elän tyylillistä murrosaikaa, aiemmin listalta poissaolollaan loistaneet housut ovat saapuneet elämääni jäädäkseen-ainakin tällä hetkellä. Takkejakin päätyi listalle suhteessa suuri määrä, mutta minkäs takkifriikki itselleen mahtaa ja onhan takki aika mahtava vaate siinä suhteessa, ettei ihan joka päivä näytä täysin samalta ovesta ulos astuessaan! Jakku toimii muuten mainiosti myös villatakin korvikkeena ja tarpeen vaatiessa nahkarotsikin siihen virkaan taipuu.

Mutta tiedättekös, mikä on listauksessani kaikista parasta? Nimittäin se, että lähes kaikki vaatteet lukuunottamatta valkoista t-paitaa sekä perusvillaneuletta ( pari postausta taaksepäin komeileva villapaita on muuten oikeasti neuletakki ja en ennusta sille kovinkaan pitkää ikää ottaen huomioon, että muutaman päivän käytön jälkeen saan trimmata koko vaatteen kauttaaltaan muistuttamaan lampaan sijasta jälleen neuletakkia!)löytyvätkin jo omasta vaatekaapistani! Taidan printata kuvan vaatekaappini oveen ihan vain muistutukseksi, että ne omat klassikot toimivat silloinkin, vaikka kuinka olisi siipi maassa. Ja että millaisia vaatteita minun kannattaa ostaa, jos jotain uutta mielin.

Luku 186.

Joskus unohtaa, kuinka hyvä joku artisti oikein onkaan. Tänään, pitkästä aikaa päästin Roisimman version Kylie Minoguesta elämääni, Roisin Murphyn siis ( ehhehheeheh!) ja  mieleen muistui elävästi kevättalvi 2008 sekä Overpowered levyn teholuukutus. Itse levy on timanttinen, näennäisesti kepeää elektrolla flirttailevaa poppia, mutta paljastuukin lopulta paljon syvemmäksi- ja groovimmaksi. Dramaattiseksi, kehtaan väittää.

Levy on tullut minulle ajankohtaiseksi myös jo sen seikan takia, että tällaiset viileät soundit kuulostavat parhaimmilta keskellä talvea tai sitten sellaisina helteisinä kesäpäivinä, jolloin on jo niin kuuma että kylmät väreet hiipivät selkäpiitä pitkin. Olen hassu, mutta osittain kuuntelen levyjä sen perusteella, miltä vuodenajalta ne kuulostavat. Siis kesällä kesältä kuulostavia, talvella tällaisia viileitä säveliä. Mutta vuodenajoista viis, Overpowered kuulostaa vuosienkin jälkeen freesiltä, kyllä se Roisin vaan osaa!











15.1.2012

Luku 185.

151.112copy

153.112copy

Näytän lempihousuissani, beigessä villanutussa, maihareissa ja nörttilaseissani aivan siltä, miltä isäni olisi näyttänyt, jos hän olisi joskus elänyt hurjaa beatnik-nuoruutta. Mutta se ei todellakaan haittaa, olen inspiroitunut tyylini suhteen tällaisesta 50- ja 60-luvun riisutun minimalistisesta uniformusta, hyvää vastapainoa kaikelle sille kukkakuosi-iloittelulle.

14.1.2012

Luku 184.

141.112copy

142.112copy

144.112copy


Olen jo epämääräisen ajan haikaillut old school-henkisten kangaspäällysteisten lampunjohtojen perään. Onneksi ko. lampunjohtojen ihastelijoille on nyt apajat avautuneet, sillä johtoja alkaa löytyä jo aika monesta paikasta ja vieläpä edullisemmin, kuin vastaavat designtuotteet! Omani hain Clas Ohlsonilta, tosin onnistuin nappaamaan kuta kuinkin viimeiset tällaiset johdot mutta ei hätää, vastaavanlaisia sieltä vielä pitäisi löytyä-sellaisia joissa tuo valaisimen kaula on itse johdon värinen.

Hän, jolla meidän perheessä pysyy pora paremmin hyppysissä, ystävällisesti asensi johtoviritelmän paikalleen, paremmin tällainen lamppurykelmä kylläkin toimisi korkeassa loft-asunnossa kuin 64 neliön kaksiossa, jonka keittiön pöytäkin on niin pieni, että viimeinen lamppu menee sen yli ja komeasti meneekin mutta siitä syytän sitä henkilöä, joka on suunnitellut alunperin rakennusvaiheessa lampun paikan noin lähelle seinää! Lamppujen kanssa on lisäksi pientä hienosäätöä, Narvan kauniit, pyöreät lamput kun ovat valitettavasti aika tehottomat ja Ikeasta hankittu energiansäästölamppu taas sokaisee jokaisen, joka erehtyy suoraan sitä katsomaan. Eli jos jollain on takataskussa vinkki, mistä löytäisi pääkaupunkiseudulla isoja, pyöreitä n. 40 watin lamppuja, otan tiedon erittäin kiitollisena vastaan!

ps. Aiemmin keittiön valaisimena palvellut pallon muotoinen riisipaperivalaisin tulee muuntumaan lattiavalaisimeksi, jahka vaan saamme viriteltyä johdot sekä keksittyä systeemin, jolla valaisin pysyy pystyssä eikä pyöri ympäri kuin maapallo konsanaan!

12.1.2012

Luku 183.

neulemcopy

Pientä vilautusta asiaan, joka on pitänyt minut niin kovin kiireisenä, tai parempi sana lienee, maanisena. Kun puikoille antaa vallan oikealla hetkellä, ei paluuta entiseen enää ole. Ja minä kuitenkin lukeuduin ihmisiin, jotka inhosivat suurimman osan ajasta ajatustakin neulomisesta! Mutta eipä enää tarvita montaa silmukkaa ja mekkoni on valmis, nolottaa ehkä myöntää että langat seuraavaan projektiin on jo hankittu. Sen kanssa yritän olla vähemmän maanisempi, jos se vaan suinkaan on mahdollista.

6.1.2012

Luku 182.

sukat3copy

sukat2copy

Joskus sitä tarvitaan ainoastaan harmaat villasukat kesyttämään villeimmätkin paljetit ja helmet.

4.1.2012

Luku 181.

Minä en suoraan sanottuna ole se tyttö, joka viettäisi vapaa-aikaansa elokuvamaailmaan uppoutuneena. Siitä huolimatta aina sillöin tällöin huomaan jonkun tehneen hyviä elokuvia. Asiaa huomattavasti auttaa jos se joku on vielä ymmärtänyt laittaa hengentuotokseensa hyvät musiikit, sillä vähintään se takaa mielenkiintoni heräämisen leffan suhteen! Seuraavaksi siis listaus minun maailmankaikkeuteni hienoimmista leffa(tunnus)musiikeista. Sekaan on eksynyt yksi tv-sarjakin, mutta voitte päätellä ensimmäisestä lauseesta jotain, nimittäin sen, että vielä vähemmän seuraan tv-sarjoja.




Siitä on kauan aikaa, kun olen katsonut Kill Billit viimeisen kerran, mutta soundtrackit ovat olleet ahkerassa kuuntelussa. Ja voi pojat, kuinka hyviä ne ovatkaan, toimivat vaikka ei itse elokuvia olisikaan nähnyt, eräänlaisina aika helkkarin hyvinä kokoelmalevyinä!




High Fidelity, 13th Floor Elevators ja You're gonna miss me saavat jalat ja erinäiset muutkin ruumiinosat sheikkaamaan. Sekä tarpeen tehdä mix-tape jolle kulle tärkeälle ihmiselle.



American Beauty on elokuva, jonka olen nähnyt monen monta kertaa, se onkin varmaan toiseksi eniten katselukertoja saanut raita. Mutta kaikesta huolimatta niin elokuva, kuin sen kaunis tunnusmusiikki pitää pintansa, tässä välissä minun täytyy tunnustaa että olen todella heikkona juuri tällaisiin pianosoitantoihin joita kuulee onneksi aika usein erilaisten dokumenttien jne. taustamusiikkina!



The Crow, elokuva jonka olen nähnyt niin monta kertaa, että osaisin ohjata sen unissanikin. Elokuva, jonka kanssa olen kasvanut, ja joka yhä edelleen vetoaa 28-vuotiaan naisenalun teinigoottisydämeen. Elokuva, joka itkettää mutta myös naurattaa. Minun elämäni tärkein elokuva, jo ihan siitä syystä, että se on tuupannut aikoinaan minua paremman musiikin pariin. The Curen Burn on upea, upea synkkä kappale, jota on myös tullut kuunneltua monen monet kerrat.



Löysin aikoinaan Airin juuri tämän elokuvan ansiosta, siinä missä The Crow on ensikatselukerralla ollessani kuudentoista luonut lähtemättömän vaikutuksen, teki Virgin Suicides sen minulle ollessani yhdeksäntoista vuotias. Elokuvalla on huikea soundtrack täynnä Airin henkeäsalpaavan kaunista musiikkia ajalta, jolloin Air teki vielä oikeasti hyvää musiikkia!



Vaan kaikista suurimman sijan sydämestäni on ottanut Twin Peaks ja Angelo Badalamentin kaunis sävellys, sain vasta pari vuotta sitten katsottua itse sarjan alusta loppuun mutta tuo kappale on kulkenut mukanani pikkutytöstä asti. Nyt kyllä täytyy myöntää, että Twin Peaks on minulle jopa The Crowta rakkaampi asia, mutta ehkä se on jo tässä vaiheessa elämää ihan sallittavaa, että se teini-iän suurista suurin rakkaus on saanut rinnalleen jotain vielä väkevämpää.