Pages



28.2.2012

Luku 200.

261.212copy

263.212copy

(Farkku)Shortsityttö täältä taas hei. Olen huomannut, että aina kun vain on mahdollisuus, mieleni halajaa kiskaista shortsit jalkaan. Aivan kaikki shortsini eivät ihan joka päiväiseen käyttöön sovellu, joten jätän suosiolla ne resuisimmat tai lyhyimmät yksilöt niille päiville, jolloin ei tarvitse välttämättä näyttää niin huolitellulta.

Shortseihin hurahtamisesta johtuen vaatekaappiini on löytänyt tiensä jo useampia pari, muutamat farkkushortsit joista kahdet ovat itse pätkäistyt ja kolmannet ovat Even vanhat, yhdet vakosammettishortsit sekä uusimpana korkeavyötäröiset seilorishortsit, joista lupaan kuvia jahka saan päiväuniltani sohvan syövereihin tipahtaneen napin ommeltua takaisin shortseihin. Kehtaan vieläpä myöntää haaveilevani Marnin H&M:lle suunnittelemista silkkishortseista, vaikka toisaalta ne saattavat olla minun jaloilleni too much siitäkin huolimatta, etten vanno vartalotyyppien mukaiseen pukeutumiseen.

Kaikesta huolimatta ne kaikista rakkaimmat yksilöt taitavat olla nämä vanhoista farkuista pätkäistyt yksilöt. Ne eivät purista, eivät näytä liian lyhyiltä ( tosin tästä joku muu voisi olla eri mieltä), ne ovat juuri oikealla lailla haalistuneet. Ja niistä shortseihin hurahtamiseni on alunperin lähtenyt liikkeelle!

26.2.2012

Luku 199.

talvi1

talvi2

talvi3


Tämän talven parhaimpiin ostoksiin ovat kuuluneet Töysän kenkätehtaan jatsarit sekä tsekkiarmeijan vanha parkatakki. Vaikka kengät ovatkin malliltaan lähinnä kohlot metsurinsaappaat, jotka ovat kaiken hyvän päälle pari kokoa itselleni liian isot, ovat ne silti mahtavat, nämä jalassa on kelvannut lompsia vaikka edessä olisi millaiset luminietokset! Arvostan myös helppoutta, nämä sujahtavat niin näppärästi jalkaan verrattuna pitkävartisiin prätkäsaappaisiini, joita saa hampaat irvessä kiskoa. Ja hei, jos omalla isällä on samanlaiset kengät, ei minun mielestäni mennä pahasti metsään.

Toki mitkään ihmeitä tekevät jokasäänsaappaat nämä eivät ole, kosteus tunkeutuu ajan myötä saumoista läpi, mutta en halua pilata näitä kenkiä myöskään liiallisella rasvaamisella ja puunaamisella, uskokaa tai älkää niinkin voi tapahtua-toisaalta ehkä kyseessä on enemmänkin rasvaustekniikka joka todennäköisesti on minulla vielä vähän hakusessa. Mutta jotenkin uskon, että nämä kengät vain kaunistuvat, mitä enemmän saavat ajan patinaa pintaansa!

18.2.2012

Luku 198.



kuvat täältä


En ole yleensä niin sanotusti syttynyt H&M:n ja huippumuotitalojen yhteistyömallistoista, ostokseni on rajoittunut yhteen ainokaiseen Sonia Rykielin neulemekkoon, joka tosin on päätynyt kirpputorikasaan pinkeytensä ansiosta. Commes des garcons-mallisto aiheutti aikoinaan ihastusta, mutta epävakaassa työtilanteessa en uskaltanut hassata rahojani vaatteisiin, jotka maksoivat enemmän kuin kirppikseltä haalitut muutaman euron löydöt. Versace ei puhutellut minua lainkaan, mutta kuullessani seuraavasta yhteistyöstä olin varovaisen innostunut, vaikka Marni muotitalona ei ollutkaan itselleni sieltä tutuimmasta päästä.

Ja eipä kyllä tarvinnut pettyä, kuvista löytyvät kyseisen yhteistyömalliston suosikkini. Eritoten asusteet herättävät ihastusta, 60- ja 70-luvun tyyliä huokuvat rannekorut ovat yksinkertaisuudessaan upeita! Eikä vaatteidenkaan suhteen metsään mennä, silkkipusero sopisi niin farkkujeni kuin kaikkien shortsieni uudeksi parhaaksi kaveriksi. Uimapuvussa kelpaisi kesällä polskutella eikä riikinkukonsulista inspiraationsa imenyt mekko olisi paha lisä värien ja kuosien puolesta boheemimpaan päin kehittyvässä vaatekaapissani. Silkkishortseista en taas tiedä, ovatko ne liikaa jopa minulle joka kuitenkin vannoo shortsien nimeen, mutta ainakin kuvassa ne näyttävät hyvältä. Nyt vain maaliskuun kahdeksannetta odottamaan!

Luku 197.

Tämän hetken kaunein ja soitetuin kappale on Coldplayn Charlie Brown. Kappale, se saa minut levottomaksi mutta silti samaan aikaan niin seesteiseksi. Minun tekisi mieli tarttua kaikista rakkaintani kädestä kiinni ja kuiskata korvaan " mennäänkö ulos tekemään lumienkeleitä? Metsästämään lumihiutaleita kielelle, tuijottamaan tähtitaivasta?".


16.2.2012

Luku 196.

162.212copy

165.212copy


Tässä muutama, aavistuksen tarkempi otos lempikorustani, joka on myös samalla ainoa kaulakoru, minkä suostun kaulaani laittamaan. Koru loogisesti toimii kaikista parhaiten muun väristen, kuin mustien yläosien kanssa tullakseen esille tai vaihtoehtoisesti vaatii niin syvään uurretun pääntien, että minua hirvittää. Mutta itse tehdylle, mummoalusvaateväriselle pitsimekolle koru on kuin luotu eikä minua lainkaan haittaa näyttää tällaiselta vintageböönalta.

15.2.2012

Luku 195.



Jos tehdään aluksi selväksi, minä en ole laukkuihmisiä. Sen taisittekin jo tietää. Olen jo lähestulkoon vuoden verran käyttänyt yhtä ja samaa laukkua yhteen putkeen mutta minkäs teet, jos kyseinen laukku on vain kaikinpuolin paras ja käytännöllisin laukkuni. Toki asia olisi toisenlainen, jos kokisin laukut muuksikin, kuin siksi pakolliseksi tavaroiden paikasta toiseen kuljettamisvälineeksi.

Mutta vaihtelu voisi virkistää ja ihan hyvähän olisi antaa rakkauslaukulle ansaittu vuosiloma, jos olisin rikas enkä niinkään säästeliäs ja pihi, laittaisin oitis tilaten Swedish Hasbeensin punaisen keilalaukun. Se vetäisi sisuksiinsa näppärästi kaiken sen sälän, mitä päivittäin mukanani kuljetan, sinne jopa saattaisi mahtua neuletyöni, jotka nyt matkaavat mukanani erillisessä kangaskassissa. Ja kyllä, minä lukeudun niihin rasittaviin ihmisiin jotka julkisissa kulkuvälineissä sohivat kanssamatkustajia neulepuikoilla. Joku lukee, joku puhuu puhelimeen mutta minä neulon. Takaisin itse aiheeseen, itseäni ilahduttaa laukussa vintagehenkisen muotoilun ohella olkahihna, laukku ilman olkahihnaa on kuin no, laukku ilman olkahihnaa, olkahihna on siis eräs tärkeimmistä kriteereistä valitessani jokapäiväiseen käyttöön päätyvää laukkua!

Jos olisin oikein, oikein rikas, en voisi vastustaa maailman epäkäytännöllisintä laukkua, joka myös kirjekuorilaukkuna tunnetaan. Mutta ehkä noin namua laukkua kantaisikin ilomielin, olkoonkin sen mukana kuljettaminen yhtä tuskaa ihmiselle, jonka mielestä laukku ilman olkahihnaa ei ole lähestulkoon laukku lainkaan. Selkeä ja pelkistetty muoto, joka kuitenkin on kallellaan 70-luvun suuntaan sopisi aivan varmasti kaikkien astetta fiinimpien vaatteideni seuraan, eritoten viihtyen farkkujen, kesäisten sandaalien ja 70-lukulaisten aurinkolasien kanssa-toki unohtamatta jotain kepeää ja kesäistä yläosaa! Laukku myös näyttää tarpeeksi jämäkältä, itse en niinkään ole löysien, taiteltavien ja rutistettavien kirjekuorilaukkujen ylin ystävä. Napakkaa sen olla pittää!

Kuvat Idun's Apple sivustolta, Swedish Hasbeensin omassa verkkokaupassa on lisää värivalikoimaa kirjekuorilaukkujen osalta joka on tavallaan huono asia, sillä miten minä, joka en vieläkään ole päättänyt minkä väriset jodhpurnilkkurit haluaisin, osaisin sitten päättää, minkä värinen kirjekuorilaukun tulisi olla-täytynee varmaan lauantaina laittaa lotto vetämään!

11.2.2012

Luku 194.

muki2

muki1

muki3

En tiedä, onko aikuisuuden merkki se, että päättää uusia astiakaapin mukikokoelman homogeeniseksi? Joka tapauksessa, oltiin sitä aikuisia tai ei, ostaa päräytin meille uusia mukeja ja pullalautasia, samalla siirtäen syrjään mukikaapin eripuraisimmat yksilöt. Sekakokoelma, joka koostui lapsuudenkotiemme ylimääräyksilöistä, kirppiksiltä kaivetuista sekä ihan yhdessä ostamistamme mukeista, yhtenäistyi.

Ihastuin tässä astiasarjassa sen 50-luvun geometrista estetiikkaa huokuvaan koristeluun, ainoa harmi vain on se, ettei tuotteita enää saa jatkossa, sillä astioiden valmistaja, Kermansavi, on lopettanut toimintansa. Tiedossa on siis haastetta tulevaisuuteen, mikäli joskus haluan lisää saman sarjan astioita, ellen sitten mene nyt putsaamaan ostopaikan löytöhyllyn tyhjäksi-juuri mitään ei näille hinnaksi jäänyt mukavan alennuksen jälkeen!

9.2.2012

Luku 193.

53.212copy

Ulkona paukkuu pakkanen, mutta meikätyttö se vaan painelee menemään farkkushortseissa. Itse kuulun siihen koulukuntaan, ainakin näin talvisin, joiden mielestä farkkushortsit ovat paremman näköiset sukkahousujen kanssa ja silloin, kun etutaskut repsottavat lahkeiden alta. Mutta pakkanen, se on vain asennekysymys ja ennen kaikkea lämmin talvitakki mahdollistaa sen, ettei itseään tarvitse topata michelinukoksi, joka on tönkkö kuin suolattu silli.

Parhaimmat neuletakit muuten löytyvät kirppiksiltä, mutta siihen tarvitaan kärsivällisyyttä, kuvan neuletakki on monen vuoden etsinnän tulos. Itse suosin kirppiksiä neuleiden ostamisessa jo senkin suhteen, etten halua sijoittaa niihin omaisuutta, ikinä kun ei etukäteen tiedä, miten neule käyttäytyy käytössä, kauanko se siis kestää siistinä ja ehjänä. Kirppiksiltä saattaa kuitenkin tehdä laadukkaita neulelöytöjä vaikka toki se vaikuttaa välillä mahdottomalta tehtävältä kaikkien niiden venähtänäiden ja nukkaantuneiden yksilöiden keskellä!

Tämä neuletakki vaikuttaa laadukkaalta, se on jo pariin otteeseen ehditty pestä eikä pinta ole mennyt moksiskaan! Neuletakkini on mainio myös siitä syystä, että se menee tarvittaessa myös mekosta ja kultaisiin nappeihin pervession kehittänyt toki hihkuu neuletakin kultaisista napeista, vaikka äiti olisikin sitä mieltä että ne ovat rumat ja kannattaisi vaihtaa toisiin-onneksi äidit eivät ihan aina ole oikeassa!

5.2.2012

Luku 192.

Uusin hassahdukseni kosmetiikkarintamalla on Nuxe, onneksi lankesin heidän tuotteisiinsa ennen pompöösien mainoslauseiden lukemista, sillä ostopäätös olisi hyvinkin saattanut jäädä toteutumatta niiden lukemisen jälkeen. Mutta aika mainioata kamaa ovat, itselläni on siis tällä hetkellä käytössä sarjan silmänympärysvoide, kosteusseerumi, meikinpoistoöljy sekä meikkivoide. Kaikki tuotteet ovat hyviä, mutta omaksi suosikikseni ylitse muiden on noussut meikkivoide.

Itse mahdollisimman luonnollisen meikin nimeen vannovana ihmisenä olen etsiskellyt meikkivoidetta tai sävyttävää kosteusvoidetta, joka toimisi omalla ihollani ja olisi samaan aikaan mahdollisimman luonnollisen näköisen lopputuloksen antava. Käytössäni on ollut Korresin sävyttävä päivävoide tähän saakka, mutta jotenkin se on tuntunut omalle iholleni liian raskaalta ja varsinkin jos alle on yrittänyt laittaa alusvoidetta, voide on lähtenyt rullautumaan eikä lopputulos ole ollut siisti. Mineraalimeikkien kanssa homma tyssäsi lopulta siihen, etten oikein löytänyt sopivaa sävyä ja minulla ei aamuisin riitä kärsivällisyys loputtomaan siveltimen kanssa puleraamiseen.

Mutta niin, onneksi löysin Nuxen meikkivoiteen, se nimittäin toimii ja on suhteellisen helppokäyttöinen, sen kuin ravistat pullossa olevat nesteet sekaisin ja tiputat muutaman pisaran kämmeneen, josta taiteilet ne sitten itse kohteeseen-itse tosin käytän alustana vanhaa vitamiinipurkin korkkia. Neste nimittäin on todella juoksevaa nestettä eikä mitään tahmeaa, paksua tököttiä, itse onnistuin levittämään nesteet kämmeneltä ympäri meikkistudiotani eli sänkyä, siksi päätin jonkinmoisen tassin olevan tällaiselle mämmikouralle aika mainion apuvälineen.

En edes viitsi avautua aiheesta, mitä meikkivoide pitää sisällään, koska en ole kemiantuntija, mutta minulle riittää se, että lopputulos on luonnollinen, kestävä eikä ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut iholle epämieluisia reaktioita-ja tadaa, kerrankin tuote, joka ei lähde iholta rullautumaan! Suosittelen tuotetta lämpimästi niille, jotka tuskailevat rullautuvien meikkituotteiden kanssa, itse olin jo lähestulkoon luopunut toivosta, että sellainen tuote olisi olemassakaan. Alla olevassa kuvassa meikkivoidetta on vain toisella puolen kasvoja, jakauksen puolella siis. Ero meikittömään puoleen verrattuna on hiuksenhieno, mutta se onkin tämän hetken meikkifilosofiani, osata meikata niin että näyttäisi siltä, ettei olisi meikannut.


kasvotcopy

4.2.2012

Luku 191.

vihreä4copy

vihreä1copy


Viikko sitten lauantaina oli erään pienen pojan tärkeä päivä, hän sai nimensä. Päivä oli hieno myös minulle ja elämänkumppanilleni, sillä meistä tuli tuon pienen pojan kummeja, tai virallisesti "hyviä ystäviä". Hetken ajan mietin, miten tuollaiseen tilaisuuteen kuuluisi pukeutua mutta loppujen lopuksi oikeiden vaatteiden löytyminen oli helppoa. Alennusmyynneissä piipahtamisesta saattoi toki olla apua, sillä asun osat kenkiä ja kaulakorua lukuunottamatta ovat löytöjä alerekeiltä. Ostin ne silmälläpitäen nimiäisjuhlia mutta ajatuksena on soluttaa ne myös ihan joka päiväiseen käyttöön.

Itse olen aivan totaalisen hurahtanut tuohon vihreään paitaan, paidan pääntie ja leikkaus muutenkin hipoo täydellisyyttä, valitettavasti paidan oikea sävy ei kuviin tallentunut. Vihreä värinä muutenkin puhuttelee minua paljon, vaatetuksessa siis. Mutta ehkä huomiota herättävin asia asussani, siis sen ohella että värejä noin muuten vaatetuksessa karttanut henkilö on kiskonut ylleen räikeän vihreän paidan, on se, että henkilö joka ei yleensä koruja käytä, on ripustanut kaulaansa aika ison korun. Korujen pitääkin olla tällaisia, massiivisia, jotta pystyisin niitä käyttämään, pienet tuherrukset eivät selvästi ole minun juttu. Rakastan korussani eritoten sitä, että se näyttää aivan isomummulta perityltä, harmi vain se ei sitä ole, mutta tällaiset uusio art deco-tuotokset kyllä kelpaavat minulle aitojen puutteeseen.