Luku 191.

Viikko sitten lauantaina oli erään pienen pojan tärkeä päivä, hän sai nimensä. Päivä oli hieno myös minulle ja elämänkumppanilleni, sillä meistä tuli tuon pienen pojan kummeja, tai virallisesti "hyviä ystäviä". Hetken ajan mietin, miten tuollaiseen tilaisuuteen kuuluisi pukeutua mutta loppujen lopuksi oikeiden vaatteiden löytyminen oli helppoa. Alennusmyynneissä piipahtamisesta saattoi toki olla apua, sillä asun osat kenkiä ja kaulakorua lukuunottamatta ovat löytöjä alerekeiltä. Ostin ne silmälläpitäen nimiäisjuhlia mutta ajatuksena on soluttaa ne myös ihan joka päiväiseen käyttöön.

Itse olen aivan totaalisen hurahtanut tuohon vihreään paitaan, paidan pääntie ja leikkaus muutenkin hipoo täydellisyyttä, valitettavasti paidan oikea sävy ei kuviin tallentunut. Vihreä värinä muutenkin puhuttelee minua paljon, vaatetuksessa siis. Mutta ehkä huomiota herättävin asia asussani, siis sen ohella että värejä noin muuten vaatetuksessa karttanut henkilö on kiskonut ylleen räikeän vihreän paidan, on se, että henkilö joka ei yleensä koruja käytä, on ripustanut kaulaansa aika ison korun. Korujen pitääkin olla tällaisia, massiivisia, jotta pystyisin niitä käyttämään, pienet tuherrukset eivät selvästi ole minun juttu. Rakastan korussani eritoten sitä, että se näyttää aivan isomummulta perityltä, harmi vain se ei sitä ole, mutta tällaiset uusio art deco-tuotokset kyllä kelpaavat minulle aitojen puutteeseen.