Pages



27.3.2012

Luku 209.

tennarit3copy

tennarit4copy

tennarit5copy


Jos maailman voisi kävellä paremmaksi paikaksi, minä olisin jo ottanut monta askelta. Jos ei muuten, niin ainakin näillä tennareilla voi kepein mielin astella, ne ovat nimittäin Reilun kaupan tennarit, merkiltään Ethletic. Tennarit ovat valmistettu luomupuuvillasta ja kuten Reilun kaupan periaatteisiin kuuluu, ovat tennareiden valmistusprosessissa mukana olleet ihmiset saaneet kunnon korvaukset työstään. Vaikka olen skeptikko, niin haluan uskoa Reilun kaupan periaatteisiin. Luomupuuvillasta en nyt niin varma ole, varsinkin katsottuani Vaaralliset vaatteet-dokumentin jossa eräs intialainen mies nauraa höröttäen vastasi toimittajan kysyessä, meneekö tavalliset sekä luomupuuvillat koskaan valmistusprosessissa sekaisin; this is India.

Mutta tossut ovat oikeasti todella mukavat jalkaan, parhaimmillaan pillifarkkujen kanssa joiden lahkeet on juntisti rutattu sukkien sisään. Voin vain kuvitella, kuinka parempi paikka maailma olisi, jos kaikki Converse-käännynnäiset vaihtaisivatkin näihin koristossuihin! Mutta helppoa se ei tule olemaan, jos kenkien saatavuus on kiven alla, käsitykseni mukaan näitä tossuja myydään Suomessakin vain muutamassa paikassa.

Tiedä sitten, mutta ainakin minua harmittaa se, että ekoilu mielletään hippien piiperrykseksi ja tiettyjä ekojuttuja, kuten esim. näitä tennareita on saatavilla heikosti. Kyllä minä mielelläni ostaisin ekotennarit ihan mistä tahansa kenkäkaupasta tai peräti hypermarketista, jos sellaisia olisi tarjolla, varsinkin jos asuisin muualla kuin kaupungissa, josta pääsee näppärästi ekotennariostoksille. Mutta onko se sitten niin, että mikäli ekotennareita saisi ihan mistä tahansa isommasta hypermarketista, niiden ekostatus kärsisi keskiluokkaisen kolauksen? Siis että ekoilu ei enää olisikaan pelkästään hippien, vaan koko kansan juttu? Minun mielestäni ekoilun nimenomaan täytyisi olla koko kansan juttu, vaan taidanpa olla sen skeptisyyden ohella liian idealistinen. Valitettavasti.

25.3.2012

Luku 208.

253.312copy

252.312copy


Juuri, kun ajatus alkaneesta tennari- ja nahkarotsikaudesta on huumannut allekirjoittaneen, iskee takatalvi. Mainiota. Mutta takatalven kestää, kun ylleen voi kiskaista niin kovin keväiset, seilorihenkiset vaatteet. Raitapaita ja korkeavyötäröiset seilorishortsit ( kyllä, alavartaloa verhoavat shortsit, vaikka kuvista voisikin päätellä jotain aivan muuta!) ovat kuin luodut toisilleen, vintagehenkinen pinnikampaussöherrys tosin olisi ehkä kaivannut seurakseen punattuja huulija. Mutta olen erittäin, erittäin iloinen sillä hiukset ovat vihdoin kasvaneet pituuteen, jolloin vastaavanlaisten pinnikampaustensöherrysten toteutus alkaa olla mahdollista! Vähän kyllä houkuttaisi kasvattaa ihan oikeasti kaikkialta, ei vaan toiselta puolen päätä kampauksiin taipuvat hiukset, mutta ajatus vuodesta pipo päässä tuntuu aikamoiselta, sanoisinko mahdottomuudelta.

22.3.2012

Luku 207.

kynnetcopy


kynnet1copy

kynnet3copy

Minun suhteeni kynsilakkaan on ollut yksiselitteinen, lakkapurkit jäävät kuivumaan laatikon pohjalle. Olen toki elänyt ajan, jolloin jaksoin väkertää ranskalaisen lakkauksen joka viikko uudelleen ja uudelleen, se ajanjakso liittyi seurustelusuhteeni alkuaikoihin. Jossain vaiheessa mukavuudenhalu sekä ymmärrys, että tuo tyyppi rakastaa minua, ei kynsiäni, voitti, eikä kynsien huoltamisesta tullut harrastusta. Lisäksi olen todennut, että kun jättää heräteostamatta ne kaikki ihastuttavat kynsilakkasävyt, joita tulee kosmetiikkaostoksilla hiplattua, säästää loppupeleissä pitkän pennin.

Mutta jossain vaiheessa murruin. Entinen ankaruus on enää muisto vaan kun innostuin ostamaan uusia lakkasävyjä. Mintunvihreää olen himoinnut jo ties kuinka kauan, vaan oikean sävyn löytäminen on näemmä kiven alla sillä tämä sävy, joka kynsissäni nyt on, muistuttaa enemmän turkoosia. Pikkujouluihin ostin glitterlakan, oikeasti yritin etsiä Opin Muppets Collectionin ihanaa, tajunnanräjäyttävää hilelakkaa, mutta jouduin tyytymään köyhän naisen versioon.

Eniten olen ehkä innoissani siitä, kun tajusin muutamaa kynsilakkaa kattavamman kynsilakka-arsenaalin mahdollistavan leikittelyn, eriparikynnet ovat uusin viilitykseni! Räväkkä oranssi sekä pehmeä muka-minttu sopivat toistensa seuraan mainiosti. Ja toki boheemin räjähtäneesti, vaikka suhteeni kynsilakkojen suhteen on ottanut askeleen eteenpäin, ei minulla silti riitä pinna kuin ainoastaan lakan sutaisemiseen, ei puunaamiseen.

rakkaudella, inhorealistisia kynsilakkakuvia ottava bloggaaja.

19.3.2012

Luku 206.

191.312copy

196.312copy

198.312copy

Mitä enemmän päivä pitenee ja suo luonnonvaloa, sitä vähemmän minulle jää aikaa asujen kuvaamiseen. Ironista, mutta niin täysin totta. Joka tapauksessa kuvia eräästä arkiasusta, jossa on minulle kaksi tärkeää vaatetta, vihreä paita josta on muodostunut lempipaitani sekä vakosamettishortsit. Olin kuvitellut, etten ikinä yhdistä vihreää paitaa muuhun kuin mustaan tai farkun siniseen alaosaan mutta kappas vain, tässä sitä ollaan. Eikä väriyhdistelmä yhtään pöllömpi ollut, ehkä mustat leggingssit takasivat sen, ettei nyt ihan totaalisen vaarallisilla vesillä liikuttu.

Samettishortsit ovat syksyinen ostos, mutta kyllä minä niin odotan kesää, sillä veikkaan näiden toimivan paljaiden kinttujen kanssa vallan mainiosti. Sitä vain harmittelen, etten tullut ostaneeksi yhtä kokoa pienempiä shortseja, sillä nämä ovat käytössä venähtäneet ja alkuperäinen idea korkeavyötäröisistä shortseista on kariutunut.

15.3.2012

Luku 205.

paloni1copy

paloni4copy

paloni3copy

paloni5copy

paloni6-(2)copy

paloni7copy


Osallistuin konseptimyymälä Palonissa järjestettyyn eettisen muodin iltaan, jossa etsittiin vastausta kysymykseen, mitä eettinen muoti oikein on? Paikalla järjestetyssä paneelikeskustelussa ajatuksiaan avasivat malli Kirsi Pyrhönen, Vietto-ekomuotimerkin suunnittelija Minna Kaartinen sekä Kierrätystehdas Ry:n Pia Ranna, Palonin Minna Särelän johdattaessa keskustelua.

Eettinen muoti on aiheena mielenkiintoinen ja hyvin moniulotteinen. Jos oikein tiivistetään, kyseessä on muoti, joka ottaa huomioon ekologisen, sosiaalisen sekä taloudellisen näkökulman. Onko tuote tehty kierrätysmateriaaleista tai muuten materiaaleista, joiden valmistusprosessissa on huomioitu ympäristö? Tai onko vaate suunniteltu niin, että se on ajaton tai että se on monikäyttöinen ja muunneltavissa oleva? Onko tuotteen tekijä saanut työstään reilun palkan, millaisia kauneusihanteita tuotteen takana oleva merkki edistää? Millaisissa tuotanto-olosuhteissa tuote on valmistettu, käytetäänkö esim. ekosähköä, miten tuotteiden jakelu on järjestetty? Kuinka monta uutta mallistoa merkki marssittaa esiin vuodessa? Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin, sillä tuotteen valmiiksi saaminen paperilta kaupan rekille muodostuu niin monesta vaiheesta, jotka kaikki voivat olla eettisiä, jos niin halutaan.

Itse en halua olla niin mustavalkoinen, että olemassa olisi tasan kaksi vaihtoehtoa, muoti ja eettinen muoti, mutta jokainen penni minkä suomme kummalle tahansa taholle, on toiselta taholta pois. Itse mieluiten ostan asioita, joissa laatu korvaa määrän, en kestäisi ajatusta, että ostamani tavarat eivät joko kestäisi käytössä tai olisivat suunniteltu huonosti. Tämän asian olen joutunut kokemaan mm. kenkien sekä mattojen suhteen. Mielummin siis ostan kerralla laadukkaan ja avaan kukkaron nyörejä enemmän, kuin että ostaisin halpaa joka ei kestäisi. Minna mielestäni osuvasti totesikin, että olemmeko me tottuneet maksamaan tavaroista liian vähän? Täytyy toki myös muistaa, että halpa ei automaattisesti tarkoita laadullisesti huonoa, lisäksi tuotteen todellinen laatu paljastuu vasta käytössä, tuskin kukaan on niin taitava ennustaja että osaisi sanoa etukäteen, kuinka laadukas asia oikeasti on.

Vaikka voisi ajatella, että on yritysten oma asia, miten he kenties muuttavat suuntaansa eettisempään päin, on suurin vastuu kuitenkin mielestäni kuluttajilla. Se, mihin rahamme ohjaamme tai emme ohjaa, vaikuttaa. Jokainen ostamatta jätetty, muutaman euron trikootoppi on kuitenkin ostamatta jätetty trikootoppi.

Aihe on todellakin mielenkiintoinen ja minusta olisi mukavaa kuulla, millaisia ajatuksia teissä lukijoissa eettinen muoti herättää. Sana on siis vapaa, jatkan aiheesta ( tai todennäköisesti aiheen vierestä) todennäköisesti myöhemmin lisää!

ps. Kuvissa esiintyy illan paneelikeskustelijat, Palonin huikea kierrätysmateriaaleista tehty lamppu sekä Palonin valikoimista löytyviä, ihastuttavia tuotteita!

12.3.2012

Luku 204.

101.312copy

102.312copy

103.312copy

106.312copy

104.312copy

Kuvista kiitos elämänkumppanille!

Silmämekko onkin jo päätynyt ahkeraan käyttöön. Ihan ensi töikseni pesin mekon, uudet vaatteet kannattaakin lähestulkoon aina pyöräyttää pyykkikoneen kautta, niin ainakin herkkähipiäiset välttyvät ei-toivotuilta ihoreaktioilta. Pesun ansiosta myös itse vaate pehmeni, vaikka mekon puuvilla onkin todella ryhdikästä mutta samalla niin ihanan kevyttä!

Itse olen viehättynyt mekon tietynlaiseen futuristiseen, mutta samalla niin retrohenkiseen fiilikseen. Aluksi olin tosiaankin ihastunut siihen vihreään silkkimekkoon, mutta jossain vaiheessa ihastus vaihtui tähän, eniten siitä syystä että tämän silmämekon väri sopii omiin väreihini paremmin.

Mekon leikkaus on mainio, pääntielle ommellun nauhan avulla saa säädettyä, kuinka tiukaksi yläosan haluaa! Rypyttämisen ansiosta mekon vyötärölinjakin asettuu oikealle kohdalle. Ehdin jo testata, kuinka hyvin mekko toimisi toisinpäin puettuna ja ainakin tällaiselle yläkropastaan ei-niin-naiselliselle se tuntui istuvan myös niin. Hihoja joudun muutaman sentin lyhentämään, tällä hetkellä olen joutunut kääntämään ylimenevän osuuden hihansuun sisään. Nyt vain odotan kuumeisesti kelejä, jolloin voi sanoa hyvästit mustille villasukkiksille ja toivottaa paljaat jalat sekä kesäkengät tervetulleiksi, uskoisin mekon olevan omimmillaan sellaisessa seurassa!

10.3.2012

Luku 203.

matto1copy

matto2copy

Operaatio eteisen sisustaminen on ottanut toisen askeleen eteenpäin, nimittäin matto tuli taloon! Eikä mikä tahansa, vaan Pappelinan musta-valkoraidallinen Bob ( tosin, Twin Peaksin suurena rakastajana en tiedä, kuinka hyvä asia on se, että Bob saapuu taloon oikein on...)! Vaikka olin etukäteen vakuuttunut maton laadukkuudesta, yllätyin iloisesti ja sain karistaa viimeisetkin skeptisyyden muruset harteiltani kun avasin mattopaketin. Tätä ei nimittäin uskoisi missään tapauksessa muovimatoksi, niin ihanan pehmeä se on! Olen myös kiitollinen matosta, jota imuri ei nielaise kitusiinsa, sen verran paksu ja jämäkkä tapaus on kysymyksessä. Aion tulevaisuudessa adoptoida toisenkin Bobin kotiimme, mattojen suhteen kannattaa panostaa laatuun, olen sen joutunut kantapään kautta oppimaan. Toinen Bob sijoittuisi keittiöön, keittiö suorastaan vaatii samanlaisen maton, tosin neliön muotoisena. Ja vinkiksi, Hämeenlinnalainen verkkokauppa nimeltään Muutoskauppa tarjosi markkinoiden edukkaimmat Pappelinat, tai ainakin omien tutkimusteni perusteella.

Muut kuvassa vilahtavat asiat ovatkin 50-/60-luvun lipasto, nahkasalkku jossa säilytän pieniä laukkuja, lempikengät, jatsareiden kenkälaatikko joka on valitettavasti lötköytensä puolesta matkalla pahvinkeräysastiaan sekä tämän kodin vanhin mööpeli, armeijan vanha ammuslaatikko(?), joka on ostettu eurolla(!!) Hämeenlinnan kasarmin armeijakaupasta vuonna 2005. Se kätkee sisälleen skeittaamisessa tarvittavia suojavälineitä, mitään muuta sinne ei taidakaan epäkäytännöllisen, ammuksille suunnitellun sisämuotonsa ansiosta mahtua. Ja vilahtaa kuvassa myös kehykset, jotka odottavat jotain kehystettävää, sitten joskus kenties.

8.3.2012

Luku 202.

M4copy

M6copy

Olin vannonut, että jos ehdin ostamaan Marni at H&M-mallistosta haluamani vaatteen, en missään tapauksessa tee postausta, jossa kyseinen vaate on ikuistettu ylläni puolella kädellä kuvattuun kuvaan. Tai että kuva olisi otettu peilin kautta, nuutuneena pitkän päivän jälkeen. Tai että pitkän päivän päätteeksi, otettuani puolella kädellä kuvan mekosta peilin kautta, onnistuisin kuitenkin pitämään näppini erossa näppäimistöstä ja harkitsemaan, haluanko julkaista edellä mainitut kriteerit täyttäviä kuvia.

Mutta katsokaa nyt, kuinka ihana se on! Nimesin mekon silmämekoksi, printti muistuttaa minua silmistä. Alunperin ihastuin siihen vihreään versioon mutta kohde vaihtui matkan varrella, tämä mekko kuitenkin sopii väriensä puolesta paremmin minulle eikä ole puuvillana niin herkkä, kuin henkäyksen kevyt silkkisifonki. Mutta huhhuh, mitkä tavaramarkkinat tänään tuli koettua, onneksi kanssaostelijat vaikuttivat olleen iloisin mielin liikenteessä enkä ainakaan itse joutunut todistamaan hurjia vaatekaksintaisteluita. Ruuhka oli toki odotettavissa ja tavallaan, vaikka henkilökohtaisesti inhoan väkiryysiksiä ja pyrin välttämään tämän tyylisiä ostokarkeloita viimeiseen asti, oli vaiva väärtin arvoinen, sillä nettikaupasta tilatessa arvio oikeasta koosta olisi kohdallani mennyt metsään ja hyvin pahasti, sen verran reilusti mitoitettuja vaatteet vaikuttivat olevan.

ps. Vastapainoksi kaikelle ihanalle, tämän päiväiselle vaateostelulle ostin myös kävelysauvat. Siis kyllä, ne sellaiset sauvakävelysauvat, jotka eivät nyt heti alkuunsa kuullosta katu-uskottavalta asusteelta parikymppiselle naiselle. Katu-uskottavin hetki elämässäni pitkiin aikoihin onkin ollut se, että olen kotimatkalla töistä kantanut toisella olalla Marni at H&M-ostoskassia ja toisessa kädessä kävelysauvoja. Ja siis miksi sauvakävelysauvat? Siihen aiheeseen palaan myöhemmin!

4.3.2012

Luku 201.

42.312copy

41.312copy

45.312copy

46.312copy

Tässä viikon ulkotakkimuotiani, olkaatten hyvä! Eipä olisi ollutkaan mainiompaa tapaa hyvästellä virallinen talvi, kuin suunnata viimeisenä virallisena talvipäivänä nahkarotsissa kylille. Ohut villatoppi sekä merinovillainen paita rotsin alla olivat ehdottomasti liikaa, sillä sisätiloissa totaalipaahtuminen oli taattu. Mutta silti se tunne, kun pitkästä aikaa sai ylleen kiskoa nahkarotsin, se on korvaamaton!

Tänään taasen huitelin menemään 60-luvun henkisessä villakangastakissani, joka myös lukeutuu yksilöihin, joiden ylleen laittaminen on yhtä suurta riemua, sillä mikään normaalin talvisään takki se ei ole. Rakastan takin vajaamittaisia hihoja sekä viittamaista muotoa, jos minulla olisi pitkät hiukset laittaisin ne ehdottomasti Pikku Myy-nutturalle aina, kun olisin aikeissa käyttää tätä takkia!