Tässä viikon ulkotakkimuotiani, olkaatten hyvä! Eipä olisi ollutkaan mainiompaa tapaa hyvästellä virallinen talvi, kuin suunnata viimeisenä virallisena talvipäivänä nahkarotsissa kylille. Ohut villatoppi sekä merinovillainen paita rotsin alla olivat ehdottomasti liikaa, sillä sisätiloissa totaalipaahtuminen oli taattu. Mutta silti se tunne, kun pitkästä aikaa sai ylleen kiskoa nahkarotsin, se on korvaamaton!
Tänään taasen huitelin menemään 60-luvun henkisessä villakangastakissani, joka myös lukeutuu yksilöihin, joiden ylleen laittaminen on yhtä suurta riemua, sillä mikään normaalin talvisään takki se ei ole. Rakastan takin vajaamittaisia hihoja sekä viittamaista muotoa, jos minulla olisi pitkät hiukset laittaisin ne ehdottomasti Pikku Myy-nutturalle aina, kun olisin aikeissa käyttää tätä takkia!
0 Kommentit
Lähetä kommentti