Pages



27.4.2012

Luku 218.

273.412copy 272.412copy

 Tälläisessa asussa viipotin tänään menemään, keräten muutamat katseet " onko tuolla tytöllä housuja lain?". Mutta kyllä se alaosakin sieltä löytyy, vaikka toppiliehuke saattoikin näyttää paikoitellen ainoalta vaatteelta, jonka olin ulkovaatteiden ohella ylleni pukenut. Inspiraatio asuun syntyi, kun männä viikonloppuna satuin bussissa näkemään tytön, jolla oli täydellinen nahkarotsin, nuden toppimekon, hapsuneuleen ja pitkien prätkäsaappaiden yhdistelmä. Hapsuneuletta itseltäni ei löydy ja totesin pitkät prätkäsaappaani aivan liian talvisiksi tällaiseen kauniiseen, keväiseen päivään joten päätin maihari, toppi, hame ja nahkarotsikombon olevan minun tulkintani inspiraatioasusta. Ja toisaalta, täydellinen kopioiminen olisi liian helppoa tai vaihtoehtoisesti liian hankalaa samanlaisten vaatteiden etsimisen osalta, mielestäni on hauska inspiroitua niin, että kykenee kasaamaan asun oman vaatekaapin antimista.

24.4.2012

Luku 217.

käsirasva2copy

Saanenko esitellä kaikkien kuivakätisten pelastajan, Avenen Cold Cream Hand creamin! Kärsin aina talvisin kuivista käsistä, kesäisin saan rasvauksen tyystin unohtaa. Parina viimeisenä talvena käsiin on muodostunut kuivia kohtia, jotka ovat lähinnä tuntuneet nauravan kaikille rasvoille, joiden kanssa ovat joutuneet tekemisiin. Ongelmana on ollut se, että en ole jaksanut etsiä markettirasvaa kummoisempaa käsisalvaa, kunnes nyt eräänä päivänä, apteekissa käydessäni heräteostin tämän Avenen rasvan. Ja onneksi ostin, sillä jo kolmen päivän käytön jälkeen entiset karheat kämmenet ovat kuin silkkii vaan!

Voide on miedosti hajustettu, onneksi tuoksu ei kuitenkaan ole mikään tyrmäävä. Voide jättää sisältämänsä sukralfaatin ( pikainen googlettelu osoitti, että ainetta käytetään mahahaavalääkkeissä, eli antamaan limakalvoille suojaa) ansiosta suojakalvon, joka tuntuu oikeasti myös pysyvän, vaikka käsiään pesisikin. Itse rasvasin kädet viimeksi eilen illalla ja yhä vielä ne tuntuvat pehmoisilta ja sileiltä, siihen lopputulokseen ei valitettavasti ole mikään muu kokeilemani käsirasva kyennyt. Voide tuntuu myös imeytyvän nopeasti, tosin jaksaisin kyllä tällä rasvanlevitysvälillä odotella vähän kauemminkin.

Itse en nyt keksi voiteesta mitään vikaa, paitsi ehkä sen, että sen ostaminen vaatii apteekkireissun. Jota ei nyt sinällään voi pitää vikana, ellei se lähiapteekki ole Avenevapaata vyöhykettä.

23.4.2012

Luku 216.

Olen aina, ellei lasketa lapsuuden ajan jumppapukurakkautta, ollut sitä mieltä, että välineurheilu on turhaa. Aivan sama, missä rytkyissä liikkumaan lähtee, kunhan vain liikkuu. Mutta, joudun näemmä syömään sanani. Katsokaa, kuinka upeita liikuntavaatteita Reebokilta on tulossa!







Toki tiedostan, että en tule näyttämään noissa liikuntavaatteissa täysin samalta, kuin Miranda Kerr, mutta silti ne vetoavat minuun. Eniten nuo aika, hihhii, kinkyiltä näyttävät liikuntapöksyt. Itse yhdistäisin ne rentoon collegepaitaan jonka alla olisi joku värikäs, löysä toppi ja samaan aikaan pohdin, kuinka paha olisi adoptoida pöksyt myös arkikäyttöön. Pöksyjen ansiosta voisin vaikka alkaa harrastaa kunnon hc-kauppareissukävelyä, mikä olisi siis aivan jotain muuta kuin lähi-Siwaan tassuttelua.

Enää vielä täytyisi selvittää, milloin ja mistä moisia upeuksia saa. Ja ehkä asettaa pienimuotoinen tavoite ja kasvattaa tämän hetkinen kerran viikossa liikuntaa tuokio kahteen, vaikka tosin noissa kiiltopöksyissä voisin kävellä kuuhun ja takaisin-joka päivä!

Kuvat täältä

17.4.2012

Luku 215.

172.412copy

173.412copy

171.412copy


Olen kärsinyt oikeastaan koko alkaneen vuoden reistailevista silmistä ja pelännyt, joudunko sanomaan ripsivärille vallan hyvästit. Varsinkin, kun terveyskeskuslääkärin määräämistä silmätulehdustipoista ei ollut merkittävää apua. Tarpeeksi tuskastuttuani kutiseviin ja ongelmaisiin silmiin, marssin silmälääkäriin. Tuomio oli yksinkertainen, mitä en edes tullut ajatelleeksi luettuani kaiken maailman luomirakkuloista ja näärännypyistä ynnä muista silmäsairauksista sekä ripsiväriallergioista, minulla on kuivat silmät. Mutta kun ne eivät ole edes tuntuneet kuivilta!

Oikeanlaisen lääkityksen jälkeen silmät ovat alkaneet sopeutua tilanteeseen, kuivuus toki on asia, mihin ei oikeastaan mikään auta, kuin kostutustipat-nekin vain hetkeksi. Mutta voi että, kuinka ihanaa olikaan sutia ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa ripsiväriä ripsiin, se on kyllä vihoviimeisin kosmetiikkatuote, mistä luopuisin. Luonnollisesti pidin silmämeikin kanssa totaalikieltäytymislinjaa lääkitysten, eli silmätippakuurien ajan, silmämeikki tuossa tilanteessa olisi vähän kuin oman jalkansa potkimista. Onnekseni silmäni ovat nyt reagoineet ripsiväriin suotuisasti, sillä ajatus ripsiväriallergiasta olisi aika karmiva ihmiselle, jolle se ripsiväri on tärkein kosmetiikkatuote. Tosin, jatkossa kyllä tiedän välttää muutamia ripsivärimerkkejä ja pitäytyä niissä tutuissa, turvallisissa ja ennen kaikkea hyväksi havaituissa!

Lääkäri kehoitti myös pitämään paussia piilolinssien suhteen, toki aion ainakin yrittää jossain vaiheessa etsiä kuiville silmilleni sopivia piilolinssejä, mutta se ei välttämättä onnistu. Tiedossa onkin käytännössä ottaen siirtyminen täyspäiväiseksi silmälasien käyttäjäksi ja olenkin harkinnut, jos hankkisin toiset lasit nörttilasieni kaveriksi.

Olen jo tovin haaveillut ehdoista 70-luvun pokista, siitä villityksestä on Junea syyttäminen, mitäs menee näyttämään niin kauniilta mummonsa vanhoissa laseissa! Ehdin jo etsiä laseja netin syövereistä ja miettiä, mihin äitini on vanhat 70-luvun lasinsa laittanut kunnes muistin Oopperan optiikan, jonne tieni kävi. Onnistuin löytämään vintagelasivalikoimasta vaikka mitä ihanaa, mutta lopullisesti sydämeni veivät nämä kuvissa näkyvät yksilöt! Kehykset ovat nyt siis pelkät kehykset vailla linssejä, tarkoitus olisi tulevaisuudessa laitatuttaa niihin sopivat linssit.

Että sellaista tällä erää, löytyykö ruudun takaa muita kuivista silmistä kärsiviä kohtalotovereita? Entä onko joku kuivasilmäinen löytänyt silmilleen sopivia piilolinssejä? Entä onko muiden silmät tarkkoja sen suhteen, millaista ripsiväriä niihin sutii?

13.4.2012

Luku 214.

132.312copy

134.312copy


Olen huomannut, että vaikka vaatekaappini on muhkeassa kunnossa, kaikesta huolimatta ylleni päätyvät vain tietyt yksilöt. Vaatekaappini on vain osittaisessa tehokäytössä mutta toisaalta, se ei minua haittaa, sillä päällepantavaa löytyy. Niiden tehokäytössä olevien yksilöiden ansiosta.

Itse ommeltu kukkamekko lukeutuu näihin tehokäyttöön päätyneisiin vaatteisiin, sen käyttö on jo yltänyt sellaisiin sfääreihin, että se saa toisinaan palvella toppina ja myönnän, muutaman kerran se on kaivettu takaisin käyttöön pyykkipussin sisältä! Onneksi löysien farkkushortsien kauluksen sisään mahtuu kukkamekon sullottu helma sekä vaatteiden pesurytminikin voisi kaivata kriittistä tarkastelua.

Mutta mikä sitten tekee joistain vaatteista suosituimpia kuin toisista? Itse väittäisin, vaikka en allekirjoita vartalotyypin mukaista pukeutumista, että suosin vaistonvaraisesti niitä vaatteita eniten, jotka parhaiten imartelevat omaa vartaloani. Tai joiden värit sopivat omiin väreihini. Ne muut vaatteet ovat sitten se irrationaalinen lisä, mikä toisinaan tulee tarpeeseen, sillä lempivaatteidenkin on joskus hyvä pitää muutama lomapäivä vaikka pyykkipäivän muodossa.

11.4.2012

Luku 213.

118.412copy

116.412copy

Jos minulle olisi sanottu reilu kymmenen vuotta sitten, että musta jakku kuuluu tulevaisuudessa kiinteänä osana vaatekaappiasi, olisin mennyt mietteliääksi. Jakut ovat olleet minulle jotain, mikä on viestinyt aikuisuudesta. Älkää käsittäkö väärin, kyllä minä silloin kymmenisen vuotta sitten käytin jakkuja-ulkovaatetuksessa. Jakut noudattivat silloin lähinnä sametti- tai puuvillableiserilinjaa ja nyt näin jälkikäteen ajateltuna ne ovat olleet kaukana siitä, mitä nykyään itse miellän jakuksi. Silloin muinoin ajatus jakusta sisätiloissa pidettävänä, virallisen oloisena vaatteena yksinkertaisesti kauhistutti, nyt minua lähinnä kauhistuttaa ajatus 70-luvun samettibleiseristä.

Niin se maailma ja oma tyyli muuttuu, todennäköisesti oma osittainen aikuistuminen sekä tyyliblogeista tehty huomio, ettei musta jakku ole yhtä kuin askel tanttatyyliä kohden, ovat siivittäneet jakun omaan vaatekaappiini sulautumista. Hyvin leikattu jakku kun ryhdistää asun kuin asun, se on mielestäni jakun syvin olemus yksinkertaisesti kiteytettynä.

Mutta silti, en halua omien mustien jakkujeni alleviivaavan liiallista asiallisuutta, kun valitsen jakkua tärkeitä kriteereitä ovat mm. pituus, jakku ei missään nimessä saa olla liian pitkä sekä tietty virtaviivaisuus. Nyt, vihdoin ja viimein olen löytänyt kriteerini täyttävän yksilön, sen pituus on lähes täydellinen ( koska olen lyhyt, valitettavasti monet lyhyiksi tarkoitetut yläosat ovat minulle muutaman sentin liian pitkiä asettuakseen toivomallani tavalla) ja nuo yksityiskohdat! Tai siis lähinnä niiden puute, jakussa ei ole kauluksia eikä nappeja. Kaiken hyvän päälle sen leikkaus tekee ihmeitä keskivartalolle ja lyhyet hihat saavat kokonaisuuden näyttämään entistä kevyemmältä. Unohtamatta täydellisesti asettuvaa olkalinjaa maltillisine toppauksineen. Veikkaan, että tämä jakku tulee näkemään monet päivätseikkailut kanssani, sen verran mainio tapaus se on!

6.4.2012

Luku 212.

610.412copy

611.412copy

613.412copy

614.412copy

616.412copy

Pitkän, värikkäissä vaatteissa ja shortseissa vietetyn ajan jälkeen ihan tavallinen, musta mekko tuntuu niin ihanan raikkaalta! Ja Marni at H&M-malliston massiiviset rannekorutkin pääsevät parhaiten oikeuksiin mustassa asussa. Kyllä se vain on niin, että 60-luku on minun tyyliäni eniten isnpiroivin vuosikymmen, juuri tällaiset 60-luvun henkeä huokuvat mekot ja korut saavat sydämeni pamppailemaan. Vielä kun oppisi laittamaan hiukset kuin Twiggy konsanaan, tai toisin sanoen onnistuisi löytämään hienoja, eleettömiä hiuspinnejä!

5.4.2012

Luku 211.

Musiikkirintamallani on ollut jo pidemmän aikaa hiljaista, soittimessa ovat pyörineet vanhat, tutut ja rakastetut levyt. Mutta ilahduin kun eräs päivä huomasin yhden suosikkiyhtyeeni julkaisevan toukokuun 15. päivä uuden levyn! Yhtye on Best Coast, jonka debyyttialbumi Crazy for You onkin soinut niin autoradiossa, cd-soittimessa kuin mp3-soittimessa varsin tiuhaan tahtiin. Californian ikuiselta kesältä kuulostavat surf-kitarat yhdistettynä punkahtavaan menoon saavat tämän tytön jalat vipattamaan.

Mutta voi pojat, en vain kykene tykkäämään tästä uudesta The Only Place sinkkubiisistä! Tästä puuttuu se kaikki oleellinen, mikä minun mielestäni tekee Best Coastista Best Coastin. Ihan, kuin Amy MacDonald olisi sivuuttanut Bethany Cosentinon, muutenkin koko ralli kuulostaa enemmän ensiksi mainitun artistin tuotokselta kuin Californian surfpunkindie-soundilta! Mutta ehkä minun vain täytyy hyväksyä se, että maailma muuttuu ja bändienkin soundi elää eteenpäin, uudistuen. Olenhan itsekin ihastunut joihinkin yhtyeisiin vasta silloin, kun yhtye on julkaissut vaikka kuinka monennen levyn kera uuden soundin.

Joka tapauksessa aion kyseisen The Only Place albumin itselleni ostaa, kun se kauppoihin saapuu. Sillä, voi olla että muut albumin kappaleet ovatkin enemmän mieleeni tai että koko albumi avautuu hitaasti, mutta varmasti. Ja onhan tulevalta albumilta löytyvä Dreaming My Life Away kappale minun makuuni!




2.4.2012

Luku 210.

hiihto1_v1

hiihto2_v1

hiihto3_v1

hiihto5_v1

IMG_9257_v1


Terveiset täältä metsän keskeltä! Matkustin pidennetyksi viikonlopuksi vanhempieni luo ja kyllä siinä oli hiihtohullulla isälläni ihmettelemistä, kun tytär pyysi päästä hiihtämään. Suhteeni hiihtämiseen on ollut ristiriitaista, lapsena se oli minusta hauskaa, kunnes joku koulukaveri ala-asteella keksi hiihtämisen olevan dorkien hommaa. Ja kyllä sen nyt tietää, kun yksi pentu keksii villityksen, ovat kaikki pennut siinä mukana. Lopulliset traumat sain, kun osallistuin kuudennella luokalla koulujen välisiin hiihtokilpailuihin, juurikin hiihtohullu isäni oli luvannut minulle omavalintaisen cd-levyn palkkioksi jos lähtisin kisailemaan. Siinä minä sitten hiihdin Madonnan tai Me & My:n cd-levy silmissä kiiltäen, hiihdin ja hiihdin, hiihdin kuitenkin niin hurmoksessa että onnistuin lähtemään väärälle reitille, jonka ansiosta sijoituin jumbosijoille. Vaikka päätavoitteeni olikin cd-levykokoelman kartuttaminen, huono sijoitus sekä pienimuotoinen eksyminen harmittivat. Onneksi Madonna lohdutti.

Hiihto jäi, mutta jostain ihmeen syystä kyseinen laji on viimeisinä vuosina pyörinyt mielessäni, hiihtäminenhän on loppujen lopuksi aika mainio talviurheilulaji-jos siis vain sattuu omistamaan sukset! Eilen sain houkuteltua vanhempani hiihtoretkelle läheiseen kansallispuistoon, minun ei varmaan tarvitse mainita, että hiihtohullun isäni ansiosta meille on kerääntynyt suksea jos toista. Veljen vanhat monot passaavat minulle vallan mainiosti näin lainakäytössä ja mikäpä on parempaa kuin hiihtää vanhoilla, kunnon Karhuilla ( jotka lienevät mummuni vanhat). Tosin, sen verran välineurheilijaa minusta löytyy, että jos vain löydän sievät ja esteettiset monot, hankin sellaiset. Sillä loppupeleissä, nuo veljen vanhat monot ovat kyllä suoraan sanottuna karmea esteettinen kokemus.

Hiihtoretken tärkein osuus on kuitenkin evästauko, kahvikin menee mustana kun on tarpeeksi punaisiksi reippaillut posket. Kansallispuisto onkin siitä mainio reippailupaikka, sillä sieltä löytyy taukopistettä jos monenmoista, joista osaan on nuorisokulttuurikin lyönyt leimansa. Ja tällä iällä minua ei kiinnosta, vaikka muiden mielestä hiihtäminen olisikin dorkien hommaa-kunhan vain itse nautin siitä!