Luku 213.

Jos minulle olisi sanottu reilu kymmenen vuotta sitten, että musta jakku kuuluu tulevaisuudessa kiinteänä osana vaatekaappiasi, olisin mennyt mietteliääksi. Jakut ovat olleet minulle jotain, mikä on viestinyt aikuisuudesta. Älkää käsittäkö väärin, kyllä minä silloin kymmenisen vuotta sitten käytin jakkuja-ulkovaatetuksessa. Jakut noudattivat silloin lähinnä sametti- tai puuvillableiserilinjaa ja nyt näin jälkikäteen ajateltuna ne ovat olleet kaukana siitä, mitä nykyään itse miellän jakuksi. Silloin muinoin ajatus jakusta sisätiloissa pidettävänä, virallisen oloisena vaatteena yksinkertaisesti kauhistutti, nyt minua lähinnä kauhistuttaa ajatus 70-luvun samettibleiseristä.

Niin se maailma ja oma tyyli muuttuu, todennäköisesti oma osittainen aikuistuminen sekä tyyliblogeista tehty huomio, ettei musta jakku ole yhtä kuin askel tanttatyyliä kohden, ovat siivittäneet jakun omaan vaatekaappiini sulautumista. Hyvin leikattu jakku kun ryhdistää asun kuin asun, se on mielestäni jakun syvin olemus yksinkertaisesti kiteytettynä.

Mutta silti, en halua omien mustien jakkujeni alleviivaavan liiallista asiallisuutta, kun valitsen jakkua tärkeitä kriteereitä ovat mm. pituus, jakku ei missään nimessä saa olla liian pitkä sekä tietty virtaviivaisuus. Nyt, vihdoin ja viimein olen löytänyt kriteerini täyttävän yksilön, sen pituus on lähes täydellinen ( koska olen lyhyt, valitettavasti monet lyhyiksi tarkoitetut yläosat ovat minulle muutaman sentin liian pitkiä asettuakseen toivomallani tavalla) ja nuo yksityiskohdat! Tai siis lähinnä niiden puute, jakussa ei ole kauluksia eikä nappeja. Kaiken hyvän päälle sen leikkaus tekee ihmeitä keskivartalolle ja lyhyet hihat saavat kokonaisuuden näyttämään entistä kevyemmältä. Unohtamatta täydellisesti asettuvaa olkalinjaa maltillisine toppauksineen. Veikkaan, että tämä jakku tulee näkemään monet päivätseikkailut kanssani, sen verran mainio tapaus se on!