Pages



25.6.2012

Luku 236.

261.712copy 263.712copy 264.712copy

Tämän kesän huolettomimmat vaatteet ovat Month of Sundaysin silkkitoppi, H&M:n miesten puolelta ostettu olkihattu, Saanan ja Ollin kangaskassi, Vagabondin sandaalit sekä ihan mitkä tahansa farkut. Sillä shortseissa ei näemmä tarkene, ainakaan ilman sataa denieriä. Itse jouduin juhannusaattona kiskomaan hyvissä ajoin villatakin päälle ja keskellä yötä kotiin tassuteltiin villasukan tapaiset kenkiin survottuna.

Vaikka voisi yleisesti ottaen ajatella, ettei kirppiksiltä löydy istuvia ja samalla mielenkiintoisia farkkuja, ovat omat pöksyni juurikin sieltä, kirppikseltä siis. Jos nyt oikein muistan, olen ostanut ne vuonna 2009. Harmi vaan farkut alkavat tulla tiensä päähän vetoketjun sekä napin osalta johtuen osittain siitä, että sen synkimmän ajan vuodesta nämä ovat minulle auttamatta vähän liian naftit aiheuttaen hiertymiä lonkkaluihin. Voisin muuten nimetä nämä täydellisiksi farkuiksi, jos siis kiinnityssysteemit olisivat täydessä iskussa ja jos nämä eivät olisi näin matalalanteiset. Vetoketjun vaihtaminen, vaikkakin on hankalaa ja ajatustasoltaan sitä ompeluhommien alinta kastia, ei nyt kuitenkaan ole se mahdottomin tehtävä mutta entä sitten sen napin vaihtaminen, jos siis nappi on samalla saanut kankaan haurastumaan napin ympäriltä?

23.6.2012

Luku 235.

Vallitsevan vuodenajan vielä ollessa kevät, suuntasin eräänä iltana Gloriaan kuuntelemaan Big Wave Ridersia. Emmin lähtöä vaikka kuinka kauan, sitä niin mielellään kuitenkin kuuntelisi musiikkia jonkun sinulle tärkeän ihmisen seurassa. Päätin kuitenkin lähteä.

Ja hyvä että lähdin! Itse Big Wave Ridersien ohella minut nimittäin myös hurmasi se toinen esiintynyt bändi, Casbah. Puoli minuuttia keikan alkamisesta olin vakuuttunut, että tältä on varmaan tuntunut niistä, jotka ovat nähneet Beatlesit ensimmäisiä kertoja keikalla tajuten, että heistä tulee vielä jonain päivänä jotain suurta. Aivan mahtavaa! Jos siis Beatlet ja Oasis iskevät tajuntaasi, et voi olla tykkäämättä myöskään Casbahista. Jään innolla odottamaan, mitä tulevaisuus yhtyeelle tuo tullessaan-toivon mukaan kunnon pitkäsoiton!

18.6.2012

Luku 234.

pitsi5copy pitsi8copy pitsi2copy pitsi3copy

Minun maailman kaunein pitsipaita löytyi Pariisista. Viimeisenä päivänä, kävellessämme kotikaduillamme, harrastimme näyteikkunaostoksilla olemista. Eräs näyteikkuna oli vain niin viehättävä, että päätimme anoppikokelaani kanssa mennä liikkeeseen sisälle. Ja voi, tuo liike oli täynnä toinen toistaan kauniimpia vaatteita! Ihasteltuamme tovin olimme jo lähdössä pois, kun aloin selata vaatemerkin lookbookia. Lookbookin sivuilla näin kuvan täydellisestä pitsipaidasta, jota oli sitten päästävä sovittamaan. Ja loppu onkin historiaa, paita istui täydellisesti sekä pitsin sävy sopii hyvin minun väreihin. Olin täysin myyty.

Paita on merkiltään Les Fées de Bengale, itse en ollut aiemmin moisesta merkistä edes kuullutkaan! Ranskalainen vaatemerkki suosii vaatteissaan laadukkaita luonnon materiaaleja, oma paitani on puuvillasekoitetta. Harmi vain merkin nettikauppa ei kuulemma toimita Suomeen-toisaalta olisin kyllä kohta puilla paljain, jos merkin tuotteita saisi Suomeen tilattua!

Ainoa ongelma paidan kanssa on sitten se, mitä sen alle pistän. Tähän asti, lomalla ollessani olen tyytynyt ihan tuollaiseen rintaliivitoppiin, mutta tarkoitus olisi etsiä jotain vähän enemmän peittävää. Ja kyllä, minä inhoan tätä, kun ostamasi asia luokin yllättäen lisää tarpeita. Mutta ehkä minä sen peittävämmän ja sopivan sävyisen topin jaksan etsiä, kun kerran olen näin ihanan paidan ostanut!

ps. Arvatkaa, meninkö unohtamaan kameran jalustan kotiin? No kyllä! Arvatkaa, harmittaako? No, vähän! Saatte siis nyt tyytyä johonkin muuhun, kuin informatiiviseen pönötykseen vaan toisaalta, jos miljöö olisi aina tällainen, voisin koko bloggausurani ottaa asukuvat istuaalten :D

16.6.2012

Luku 233.

kanebo1copy kanebo2copy yb3copy yb4copy bb9copy bb5copy


Kirjoittelinkin jo aiemmin Estee Lauderin bb-voiteesta sekä Sensain sävygeelistä, nyt saatte sitten nähdä, miltä moiset aineet näyttävät allekirjoittaneen pärstässä. Lisäksi villinä hevosena kuvissa seikkailee Youngbloodin mineraalimeikkipohjalla tehty meikki. Ensimmäisessä kahdessa kuvassa olen sutinut naamaan ainoastaan Sensain sävygeeliä ja sen kyllä huomaa. Kaikessa itsekriittisyydessä mietin, viitsinkö julkaista noinkin edustavia kuvia, mutta päätin sitten että paskat, eihän kukaan muuten näkisi, kuinka paljon meikkipohjalla pystyy fuskaamaan. Mutta lähtökohta on siis lievästi couperosasta kärsivä, lievän aikuisiän aknen ( no joo, nyt kyllä liioittelen mutta näkisittepä naamani juuri nyt!) myllertämä iho. Värigeeli ei oikeastaan tee mitään muuta, kuin tasoittaa ihan vähän ihon sävyä sekä tuo tervettä väriä ja hehkua. Se sopii niille päiville, jolloin jostain syystä ihon pikku kauneusvirheiden näkyminen ei haittaa.

Seuraavissa kaksissa kuvissa olen sutinut kyseisen värigeelin päälle Youngbloodin mineraalipohjan. Minulla on aiempia, hyviä kokemuksia mineraalimeikeistä mutta sopivan sävyisen pohjan löytäminen on ollut haastavaa. Olen aiemmin käyttänyt Everyday Mineralsin pohjia, mutta nyt kiinnostuttuani Youngblood meikkisarjasta päätin katsoa, josko sieltä löytyisi sopiva sävy. Ja niinhän se löytyi-tai ainakin kuvittelen niin! Ja eron kyllä huomaa ensimmäisiin kuviin, iho on selvästi tasaisempi mutta ei kuitenkaan ylipaklattu.

Kahdessa viimeisessä kuvassa olen levittänyt kasvoilleni Estee Lauderin bb-voidetta, sitä ennen olen sipaissut poskille Sensain värigeeliä sekä levittänyt sen myös kaulalle. Jos rehellisiä ollaan, en nyt kuvien perusteella kykene sanomaan, mikä on ero Youngbloodin mineraalipohjaan verrattuna-vaikka yritin pitää kuvausolosuhteet hyvin samoina. Tällä ei kuitenkaan saa niin peittävää jälkeä aikaan, kuin mineraalipohjalla ja tämä on myös eri sävyinen.

Mutta yhtä kaikki, tykkään oikeastaan kaikista "meikkipohjista", Sensaistakin vaikka mitään peittävää jälkeä sillä ei aikaan saa. Mutta ei aina tarvitse näyttääkään niin täydelliseltä! Youngbloodin pohjassa tykkään sen hehkusta, Everyday Mineralsilta minulla olikin se kaikista mattaisin pohja käytössä ja tämä on siihen verrattuna kivaa vaihtelua. Bb-voide on taas kovassa käytössä niinä päivinä, kun liikkeelle täytyy lähteä kiireessä ( lue: työaamuina ). Molemmat peittävämmät pohjat ovat säilyneet suhteellisen inhimillisen näköisinä koko päivän, tosin koska oma ihoni on kiiltelyyn taipuvainen, olen saattanut joutua sutimaan mineraalipohjaa myöhemmin päivällä lisää tai bb-voiteen suhteen ennakoinut ja puuteroinut ne kriittisimmät kohdat jo meikkiä maalatessani. Bb-voide on tosin saattanut olla osasyynä ihon osittaiseen kuivumiseen, olenkin nyt kevyesti sipaissut kosteusvoidetta kasvoille ennen bb:n levittämistä. Mutta kuten aiemmin kirjoitinkin, mielestäni se vähän sotii tuotteen ideaa vastaan. Toisaalta, eipä minulla varmaan koskaan ole ollut yhtä hyvää meikkivoidetta, joksi tuotteen nyt siis suosiolla luokittelen ja voi olla, että tämä tulee kesällä olemaan aika unelmatuote ilman mitään alusrasvoja!

14.6.2012

Luku 232.

myssy4copy myssy1copy myssy7copy myssy3copy myssy2copy

Kiitos sille ihmiselle, joka on keksinyt kutoa maailman mahtavimman pannumyssypipon! Ja kiitos kaikille niille ihmisille, jotka ovat jättäneet sen ostamatta jo vuodesta 2001 lähtien, sillä ilman teitä minulla ei olisi maailman cooleinta mummopipoa!

Seikkailin itseni tänne maalle ja tänään lähdin kotiseutumatkailemaan läheiseen pitäjään. Olin jo etukäteen katsonut kylästä löytyvän käsityömyymälän ja minähän rakastan maalaiskylien käsityömyymälöitä, yleensä niistä voi ostaa niin villapohjalliset kuin pullollisen tyrnimehua-ja vieläpä niin, että kaikki tuotteet ovat paikallisia. Arvostan kovasti tällaisia putiikkeja ja jos joskus kotikonnuilleni palaan, voisin ihan hyvin laittaa sellaisen puodin pystyyn!

Joka tapauksessa löysin itseni käsityömyymälän päähinenurkkauksesta sovittelemasta päähineitä ja silmäni hakeutuivat johonkin beigeen. Olin innoissani, kun sovittaessa totesin pipon mitä sopivammaksi ja hinta, kymmenen euroa oli suorastaan naurettavan halpa. Kunnes katsoin hintalappua uudestaan. Sata euroa. Siis sata euroa!

Kauhistuneena käppäilin kassalle, ensiksi katsoin mitä muut paikan pipot maksoivat. Ne olivat kahdenkymmenen euron kieppeillä mutta oli joukossa muutama tyyriimpikin tapaus. Siinä sitten kysyin myyjältä, että maksaako tämä pipo oikeasti sata euroa?

Myyjä alkoi nauraa ja sanoi, " ei, tämä hintalappu on markka-aikainen ja jostain syystä sitä ei ole vaihdettu uuteen". Yhdessä sitten hekottelimme, että johan olisi pipolla ollut hintaa! Ymmärrän, että käsitöillä on hintaa ja niin se pitää ollakin, tekijän on saatava kunnon korvaus. Mutta sata euroa ja sympaattinen, joskin tehdashallimainen käsityömyymälä eivät kuitenkaan kuulu samaan yhtälöön, ymmärtäisin jos löytäisin designmyymälästä sata euroa maksavan pipon. Voisin veikata, että kukaan pitäjäläinen ei iki kuuna päivänä ostaisi sata euroa maksavaa pipoa. Suuren kaupungin hyviin toimeentuleva ihminen sen sijaan saattaisi ostaa sata euroa maksavan pipon. Minä voisin ostaa sata euroa maksavan pipon, jos se olisi ikuinen enkä koskaan kyllästyisi siihen, se olisi tehty todella laadukkaista materiaaleista eikä siihen tulisi koskaan yhden yhtä nyppyä ja hukkaan joutuessa se palaisi aina takaisin kotiin. Eikä sitä koskaan varastettaisi.

ps. Minä hajoan hyttysiin. Ha-jo-an. Ja tarjosin heille herkullisen iltapalan pipoa kuvatessani, viimeisessä kuvassa näkyykin vilaus yhdestä heistä, helvetillisistä olennoista. Nimimerkillä kortisonia iholle ja telfastia nassuun.

9.6.2012

Luku 231.





































kuvat täältä

Kun pullolla on väliä, päätyisin näihin hajuvesiin. Ja kyllä, pullolla on oikeasti väliä, minä en edes käy nuuhkimassa niitä yksilöitä, jotka on pakattu mielestäni esteettisesti arveluttavaan pulloon! Tai siis saatan kyllä, mutta kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä kaunis pullo viimeistelee tuoksuelämyksen. Tuon Chloen tuoksun muuten omistan, silloin lopullisen valinnan sinetöi viehättävä pullo, kun en muuten enää osannut pelkän tuoksun perusteella pistää hajuvesiä mieluisuusjärjestykseen. Ja täytyy sanoa, en ole katunut. Kaunis pullo on herättänyt huomiota mihin sen ikinä olenkaan reissuillani vienyt, tuoksufriikki äitinikin joutui omansa ostamaan-tosin hän haki itselleen sen uusimman version.

Hajuvesipullomakuni on siis hienostunut, vintagehenkinenkin. Tuoksumaku sitten taas vaihtelee, pääasia on se, ettei hajuvesi aiheuta välitöntä tunnetta alkavasta päänsärystä. Pyöreähköt pullot kauniine yksityiskohtine, niitä en vain voi vastustaa! Eritoten alimpana näkyvä Stella McCartneyn LILY-tuoksu sekä Valentinon Valentina hellivät näköaistejani, vielä en vain osaa sanoa, hyväksyykö hajuaistinikin kuitenkin sen tärkeimmän, eli itse tuoksun.

Onko teidän mielestänne pullolla väliä?

8.6.2012

Luku 230.




























kuvat täältä

Salka haluaa toivottaa konseptimyymälä Palonille oikein paljon onnea 1-vuotissyntymäpäivänään, joka on tänään! Paloni, tuo Eerikikatu seiskassa sijaitseva viehättävä pikkuputiikki on nyt avannut nettikaupan, ilouutinen varsinkin niille jotka asuvat pääkaupunkiseudun ulottumattomissa! Paloni on kauppa, jossa myydään pienten, itsenäisten suunnittelijoiden tuotteita, mm. Muodin huipulle voittaneen Linda Sipilän mallistoa. Itse fanitan valikoimasta eniten Minna Kaartisen Vietto-merkkiä, merkin tuotteet valmistetaan Suomessa joko tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalista, kierrätysmateriaaleista tai sitten Suomalaisesta luomupuuvillasta. Itseäni viehättää tuotteiden ajattomuus, ylimmässä kuvassa näkyvän muunneltavan nepparihameen kyllä ostan itselleni, kun seuraavan kerran tieni keskustaan vie-tai sitten tulen testanneeksi Palonin nettikaupan, siitä näemmä tulevat hyötymään myös pääkaupunkiseudun susirajalla asuvat ihmiset!

ps. Olin näemmä nimennyt Minnan uudelleen, Minna on siis Kaartinen ei Kasurinen :D Meni siis Vieton ja Poola Katarynan suunnittelijoiden sukunimet sekaisin-bloggaaja siis nöyrästi pahoittelee tosielämästä nyt näemmä blogimaailmaan siirtynyttä ihmisten uudelleennimeämisvammaansa :D

7.6.2012

Luku 229.

paris9copy paris7copy paris4copy

Edellisellä Pariisin reissullamme, vuonna 2009 kävimme Moulin Rougessa. Suhtauduin aluksi ideaan vähän "joojoo-meinigillä", mutta shown alettua olin täysin myyty-ensimmäisten sekuntien aikana itkeä tirautin muutaman liikutuksen, vaikuttumisen ja onnen kyyneleen. Oli siis päivänselvää, että tälläkin reissulla suuntaisimme kabareeheen. Tällä kertaa valitsimme Paradis Latinin, joka on myös yksi Pariisin kuuluisimpia kabareita. Saimme onneksi paikat, vaikka varasimme ne vasta paikan päältä. Mutta voi että, kun kerran on nähnyt Moulin Rougen plyymit ja sen kaiken, jo lähestulkoon överin mahtipontisuuden, ei mikään tunnu samalta sen rinnalla!

Älkää käsittäkö väärin, tykkäsin kyllä Paradis Latinin showsta eikä siinä ole järkeä, että kaupungin jokainen kabaree on vain versio toinen toisestaan, mutta en vain päässyt sisään ihmemaailmaan kuten Moulin Rougessa aikoinaan, en vaikka kaninkoloja olikin tyrkyllä. Toki tällä kertaa paikat eivät olleet yhtä hyvät ja viereisessä pöydässä istunut naisvoittoinen turistiryhmä, joka kirkui täyttä kurkkua kun lavalle asteli edes ajatuskin vähäpukeisesta miehestä ja jotka olivat kaiken hyväksi kännipäissään kaataa appiukkokokelaani nurin, olivat omiaan edesauttamaan kaninkolojen lipumisesta ulottumattomiin. Enkä vain ymmärrä sitä, että kuka kehtaa tulla paikalle muistuttaen sitä kylän pahinta turajuusoa?

Kuvissa näkyy oma vaatetukseni, puin illaksi ylle itse tekemäni pikkumustan sekä Poola Katarynan korvikset, joissa on mielestäni aavistus kabareehenkeä, modernilla twistillä. Sekä kunnon kissarajaukset, taisin kisata paikan "saliemännän" kanssa illan näyttävimmistä rajauksista! Ehdoton kiitos kyllä kuuluu Paradis Latinin henkilökunnalle, joka vaikutti todella sydämelliseltä ja myös ne taustapirutkin olivat huomioitu itse showssa, eipä Punaisessa Myllyssä hovimestarit laulaa lurauttaneet ohjelmanumerona tai "saliemäntä" ollut jonglöörin "aputyttönä". Seuraavan kerran, kun suuntaamme Pariisiin, on Punaisessa Myllyssä show vaihtunut uuteen. Toisaalta, ne kauneimmatkin muistot haalistuvat ja ehkä ensi kerralla suuntamme dragkabareeheen-niin, etten edes ajattelekaan etukäteen, miltä meno siellä Punaisessa Myllyssä näytti vuonna 2009!

6.6.2012

Luku 228.

Juuri tämän hetken kaunein kappale on Sulk, Kanadalaisen Trust yhtyeen hengentuotos. Kuulin sen ensimmäisen kerran vajaa pari viikkoa takaperin eräänä perjantai-yönä, kotimatkalla kummisetäni ja samalla enoni hautajaisista. Takana oli ensimmäinen kesälomapäivä, huonosti nukuttuja öitä, aamupäiväinen draama kartan lukemisen suhteen joka oli johtaa kirkosta myöhästymiseen, väärällä hetkellä soinut kännykkä johon oli vahingossa unohtuneet äänet päälle paikalle neuvomisdraamassa, josta tosin veljeni totesi, eno kertoi päässeensä perille. Takana oli itkua mutta myös naurua, sukulaisia joita en ollut nähnyt aikoihin ja joiden kertomukset saivat hymyn suupieliin. Rakkaita perheenjäseniä, rentoa yhdessäoloa ja vieraiden lähdettyä vanhojen valokuvien, joita emme olleet koskaan aikaisemmin veljeni kanssa nähneet, katselemista. Omien juurien tiedostamista aina vaan enemmän.

Viime hetkellä, lähes ajettuani sen kolme ja puolisataa kilometriä, sain kuulumaan radiokanavan jonka musiiki ei särkenyt korviani, siinä naapurikaupungin teollisuusaluetta muistuttavan ostoskeskittymän läpi ajaessani radiosta alkoi soimaan Sulk, se vain sopi täydellisesti siihen hetkeen-yksinäisinä hohtavat mainosvalot, punaisina loistavat liikennevalot. Ja se tunne, kun on samaan aikaan vielä valoisaa mutta silti tavallaan pimeää. Eikä liikkeellä ole muita kuin sinä ja kenties taksikuski, joka etsii yöstä kulkijaa. Sillä hetkellä, rankan päivän päätteeksi tunsin olevani onnellinen.


4.6.2012

Luku 227.

paris1copy paris2copy paris3copy paris11copy paris12copy

Niinhän siinä kävi, reissu vei mennessään ja pysyttelin visusti tietokoneen ääreltä pois. Vietimme siis viikon Pariisissa, siellä saikin mennä viipottaa aika niukassa vaatetuksessa, kiitos ihanan helteen! En muuten ole varmaan ikinä lähtenyt reissuun näin pienellä vaatevalikoimalla, mutta hyvin sitä pärjäsi vähemmälläkin.

Käytännössä katsoen asuin lähes koko reissun ylimmissä kuvissa näkyvässä vaateyhdistelmässä, ostin ennen reissua Month of Sundayn silkkitopin, jota olin katsellut jo sillä silmällä vaikka kuinka kauan, sen kaunis, sydämen muotoinen pääntie vei tien sydämeeni. Silkkisekoite onkin täydellinen materiaali kesäisiin päiviin, ainoastaan rypistyvyys on ainoa asia, mistä en nyt niin välitä, mutta aika helposti tämän nyt kuitenkin sileäksi saa, aina iltaisin kastelin topin kevyesti ja asettelin henkarille kuivumaan. Topin ollessa ohuen ohutta silkkiä, eipä sitä kuivumista tarvitse kauaa odotella. Pienimuotoinen kriisi myös syntyi sopivien rintaliivien etsimisestä, parhaimmaksi vaihtoehdoksi läpinäkyvän topin alle totesin löytyvän ihan perus rintaliivitopista-siis sellaisista, joita myydään kymmenvuotiaille ns. ekoiksi "rintaliiveiksi".

Koska topin ostohetkellä Design Forum Finlandissa oli osa tuotteista laitettu mukavaan alennukseen, sain ikäänkuin Saana ja Olli-tuotemerkin kassin kaupanpäälle. Rakastan tätä yö metsässä-kuosia, minulle tulee siitä mieleen vanhat, Karjalaiset tekstiilit, uudella twistillä siis. Täytyy vielä jossain vaiheessa hankkia samasta sarjasta pullankohotusliina ja voisin veikata, että tämän merkin tuotteet olisivat oivia tuliaisia Suomesta! Ainakin itse veisin, jos olisin matkustamassa ulkomaille kyläilemään.

Parhaimmiksi kengiksi osoittautuivat aavistuksen väljät sandaalini, jotka olen työkäyttöön ostanut. Ei hiertymiä, ei kipeytyneitä jalkoja, mahtavaa! Muutamina päivinä tassuttelin iltaisin korkokengissä kun tiedossa ei enää ollut sitä Pariisin ympärikävelyä, mutta muuten mentiinkin mukavuuden voittaessa.

Muutamana päivänä suostuin pukemaan mekonkin ylleni, aikamoista sanoisin, kun ottaa huomioon mekkorakkauteni! Mutta tosiaankin, shortsit ja farkut eksyivät useammin ylle kuin mekko. Kuvassa on pellavamekko, valkoisesta hörselöstä ei ole kuvaa koska onnistuin sotkemaan sen ensimmäisenä päivänä kahviin. Tykkään todella paljon tämän pellavamekon leikkauksesta, joka huokuu 60-lukua. Mekko onkin kyllä ehta kesämekko, olen yrittänyt sitä muutaman kerran talvellakin käyttää mutta neuletakin kanssa noin leveä helma näyttää aika törkeältä. Mekko tosin teki tepposet, olimme ennen kuvan ottamista kahvilla ja kuvaussessioiden jälkeen lähdettyämme kävelemään, onnistuin menemään jonkinsortin ilmapuhaltimen kohdalle joka nosti helmat kuin Marilynillä konsanaan, viimeistään siinä vaiheessa kun kirkaisin ja heti perään repesin huutonauramaan, koko kahvila huomasi tapahtuneen. Onneksi kulma oli ihan nurkan takana.

Tässä siis karkea yhteenveto, mitä tuli puettua Pariisissa. Turisen myöhemmin fiiliksistä sekä siitä, mitä tuli ostettua, ihan tyhjin käsin ei siis kotiin tullut palattua!