Pages



31.7.2012

Luku 250.

neule2copy neule3copy neule6copy

Mitä kirppiksiltä kannattaa etsiä? Lista on loputon ja jokaiselle omansa näköinen, mutta jos minulta asiaa kysytään, nimeäisin vain muutamat asiat. Eräs niistä olisi niinkin, varmaan monen mielestä radikaali asia, kuin neuleet!

Ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen kuullessaan sanan kirppisneule, on ne yksilöt, jotka ovat joko nukkaantuneet, muuten vaan kulahtaneet tai jota koit ovat syöneet kilpaa. Pahimmassa tapauksessa kaikki edellä mainitut kriteerit täyttyvät samassa neuleyksilössä! Monta neuletta on aika marinoinut vieläpä niin, että voisi kuvitella pitelevänsä käsissään kylän pahimman pultsarin neulejäämistöä.

On siis selvää, että kunnollisten neuleiden löytäminen kirppiksiltä on vähintäänkin haastavaa. Minusta se vain tekee hommasta jännempää, sillä todistettavasti kunnollisiakin neuleita löytyy. Itse olen suurimman osan neuleistani ostanut kirppiksiltä, köyhtyen vain muutaman euron neuletta kohden! Kuvissa näkyy ehdottomat helmet kirppisneuleista, esim. Filippan neule maksoi huikean euron! Näen niin itseni, sitten syksyllä pukeutuneena tuohon neuleeseen, mustaan minihameeseen, myssyyn ja loafereihin tai maihareihin. Ah syksy, voisit tulla jo!

Akryyli on monelle kirosana, niin myös minulle mutta itse kustomoitu neuletakki on osoittautunut hyvin ei-akryylimaiseksi, se ei nimittäin hiosta eikä se juurikaan ole käytössä nyppyyntynyt. Tykästyin neuletakin malliin ja ostettaessa neule oli yllättävän ei-akryylimainen, joten uskalsin ottaa muutaman euron riskin. Sittemmin purin neuletakin takakappaleen ja onpa eräs ventovieras kysynyt, mistä olen neuletakin ostanut, onko se designervaate? Aika hyvin, muutaman euron kirppislöydöltä!

Sininen, orkesterihenkinen neuletakki on odottamassa, että jonain päivänä osaan yhdistää sen johonkin toiseen vaatteeseen. Tiedän sen päivän koittavan, siihen voi mennä kymmenenkin vuotta mutta joskus kannattaa odottaa. Tosin, vaihtoehdon ollessa toinen minua ei juurikaan haittaisi se, että olisin jemmannut yhtä neuletta vuosikaudet kaapissa, asia olisi toinen jos minulla olisi kaapillinen jemmavaatteita ( ja kyllä, olen sitä mieltä että kaapillinen jemmavaatteita ei ole järkevää toimintaa).

Kirppiksiltä siis löytyy kunnollisia neuleita, kunhan vain jaksaa pitää silmänsä auki. Satoja tauhkaantuneita neuleita kohti löytyy kyllä aina yksi helmi, toki jos neuleet ylipäänsä on kirosana, silloin kannattaa pitää silmät niiden suhteen kirppiksillä kiinni.

30.7.2012

Luku 249.

laukku1copy laukku2copy


Aika mahtavaa on saada korjatuksi laukku, joka on ainakin parisen vuotta notkunut rikkinäisenä eteisen piirongin päällä. Laukku kuumotteli siihen malliin, että oikeasti harmittelin saamattomuuttani korjausliikkeen suhteen, mutta jotenkin kuvittelin, etten sitä saisi itse korjattua. Ja niin, ikinä en muistanut laukkua suutarillekaan kiikuttaa.

Eräs ilta viime viikolla sisuunnuin, kaivoin ohuen neulan sekä farkkutikkauslangan esille. Yllättävää kyllä, sain kuin sainkin, ihan ite, korjattua purkaantuneen tikkauksen. Se oli loppujen lopuksi helppoa, varsinkin kun ommelreiät olivat jo valmiina entuudestaan. Laukun vanha tikkaus oli siis mennyt sanomaan sopimuksen irti ja tikkaus oli vielä oleellinen, laukun kasassa pitävä rakenne. Koristetikkauksen purkaantuminen ei olisi ollut este käytölle mutta se, jos laukku sisältöineen lahoaa keskelle katua, ei ole suotavaa. En oikein ymmärrä, miksi olin kuvitellut laukun korjaamisen olevan mahdottomuus, kai pelkäsin etten saa mitään neulaa menemään niistä valmiista ommelrei'istä läpi. Hölmö minä, mutta nytpä tiedän, että seuraavien tikkausten purkaannuttua osaan hoitaa korjaamisen ihan ite!

Tämä laukku on muuten vanhin yhä edelleen käytössäni oleva laukku. Olen ostanut sen vuonna 2002 kirppikseltä, se oli minun yo-juhlalaukkuni. Laukku sopi asuuni enemmän kuin täydellisesti ja mitä parasta, on se vuosienkin jälkeen minulle yhä rakas. Ehkä jopa rakkaampi, kuin silloin ostohetkellä!

24.7.2012

Luku 248.

231.712copy 232.712copy

Tiedättehän sen tunteen, kun on tekemässä tilausta postimyynnistä eikä toimitukseen vaadittava minimisumma ole karttuakseen täyteen? Nämä kengät ovat sellainen täyteostos, en tarvitsisi yksiäkään kenkiä mutta toisaalta, minulle tuli nämä nähtyäni selvä visio, mihin vaatteisiin nämä oikein yhdistän ja millä lailla. Iso plussa myös printin epämääräisyydestä, nämä tunnistaa kukkakengiksi vasta ihan läheltä tarkasteltuna!

Kun kengissä tapahtuu paljon asioita, itse asun on parempi olla hillitty ja minimalistinen-suurin osa asuistani noudattaakin kyseistä kaavaa. Tykkään siis eniten kengistä, jotka toimivat itse jalkinefunktion ohella asun huutomerkkinä, saattaen muut asusteet työttömiksi työnhakijoiksi.

21.7.2012

Luku 247.

211.712copy 212.712copy 213.712copy

Tämä asu on  kenkiä lukuun ottamatta täysin kirppislöydöistä kasattu. Itse vaatteet maksoivat vain muutaman euron, laukku olikin tyyriimpi sijoitus mutta on käyttökerroissaan maksanut itsensä jo takaisin, ajat sitten. Kengät ovat Vagabondin, ostin ne kesän 2009 alennusmyynneistä. Minusta on ihanaa, että vuosia sitten ostetut kengät toimivat vielä vuosien päästä, jopa paremmin kuin ostovuotenaan! Varsinaiset vuosikertakengät siis kyseessä.

T-paita on muuten itse kustomoitu, muistaakseni ostin tämän Tallinan Humanasta, joka vastaa meikäläisten Uffaa. Printittömät valkoiset t-paidat ovat kirpputoreilla suorastaan harvinaisuus, täytyi lähteä Tallinnaan asti löytääkseen sellaisen. Jos joku siellä ruudun takana suree vaatettaan, johon on jonkinsortin ikitahra piintynyt, voisin rohkaista kääntämään tahrat edukseen, silloin vuosia sitten testasimme Norsiksen kanssa vaatteiden värjäämistä punaviinillä. Tämän paidan printti on siis peräisin punaviinistä, ajan hammas on sitä vähän vaalentanut mutta itseasiassa tykkään tästä persikkaisesta sävystä enemmän, se sointuu kauniisti harmaaseen hameeseen. Eli, jos vaatteeseen on peseytynyt tahroja, joita ei enää saa poispestyä, kannattaa testata jos punaviini, mustikat, ruoho tai ihan mikä tahansa, vaikeasti poistettava lika antaisi vaatteelle uutta ilmettä. Itse ajattelin jossain vaiheessa kokeilla, millaista jälkeä mustikoilla saisi aikaan, lupaan raportoida täällä testituloksia!


19.7.2012

Luku 246.

lakanamekko5copy lakanamekko6copy lakanamekko1copy lakanamekko4copy

Se, että ompelin vanhasta lakanakankaasta itselleni mekon, on täysin erään Eevan ansiota. Ihastuin eräässä postauksessa näkyneeseen Aubin & Willsin niin loppuunmyytyyn mekkoon siinä määrin, että päätin lähteä metsästämään vanhaa lakanaa.

Aluksi, inspiraation ollessa tuliterä, suuntasin huuto.nettiin. Ja totesin, etten ehkä uskalla pelkän kuvauksen perusteella ostaa vanhaa lakanaa ja se minkä olisin uskaltanut ostaa, meni sivu suun. Varauduin puolivuotiseen vanhan lakanan kirpputorimetsästykseen, sillä kokemukseni perusteella niitä, siis sellaisia oikeasti vanhoja jotka on reikäompelein ja pitsein somistettu, löytyy harvakseltaan.

Ja kattia kanssa! Heti ensimmäisellä kirpputorilla onnisti, parissakin pöydässä oli myynnissä jonkun vanhat kapioliinavaatteet. Sen lakanan ohella löysin naurettavan halvalla vanhoja tyynyliinoja, kyllä se lakanakangas on aiemmin vaan ollut aivan jotain muuta, kuin tänä päivänä!

Niin sitten surautin mekon kasaan, kaavat otin tästä mekosta. Tästä tuli enemmän kuin onnistunut ja mitä parasta, nyt minulla on kaavat mekkoon, jonka malli on kaikista mekkomalleista se rakkain.

15.7.2012

Luku 244.

hiukset3copy hiukset5copy hiukset7copy

Olen jo tovin ollut tienristeyksessä, osaamatta valita oikeaa suuntaa. Hiusten suhteen siis. Sen verran matka on edistynyt, että olen päättänyt kasvattaa oman hiusvärini takaisin. Päänahkani kun ei enää tunnu kestävän vaalennuksia, ei ole kivaa rapsutella kuivuneita rupia hipiästään vaalennuksesta seuraavina viikkoina ( tai, rupien rapsuttaminen on ihanaa, mutta se, että niitä rupia syntyy ei ole ihanaa). Puhuin asiasta kampaajani kanssa ja hän ehdotti, jos haluaisin, voisimme kokeilla raitoja. Niin, ettei vaalennusväri joudu kosketuksiin päänahkan kanssa. Kuulostaa hyvältä, ajattelin.

Mutta sitten aloin miettiä, kuinkahan näin lyhyisiin hiuksiin vaan saa raitoja laitettua? Mallini ollessa toispuolinen lyhyemmän puolen raidoitus on haastavaa. Ja kuinka hassulta se näyttäisi, että muutamassa hiuksessa olisi vaalea raita, koko muun pään ollessa oman, vielä tässä vaiheessa mystisen värin peitossa? Pitäisikö sittenkin pitäytyä ihan siinä omassa, mystisessä värissä unohtaen raidat?

Tämä kaikki pähkäily ja hiusten halkominen on johtanut siihen, että mietin pitäisikö minun kasvattaa pitkät hiukset. Niin, en halua oikeasti pitkiä hiuksia, minulle riittäisi vallan mainiosti olkapäille yltävät kutrit. Niihin saisi raitoja ja tarpeen vaatiessa se oma, vielä tässä vaiheessa mystinen väri näyttäisi upealta sen pituisissa hiuksissa. Niin pitkät hiukset saisi hyvin aseteltua kampauksille, sellaisille vintagehenkisille keijukaiskampauksille, jotka ovat sukua suttunutturoille. Todennäköisesti tulisin pitämään hiuksia melkein koko ajan äsken kuvatun omaisilla kampauksilla, en sitten tiedä mitä järkeä on kasvatta pitkät hiukset, jotta voisi kammata ne niin kuin hiukset olisikin lyhyet!

Siihen saakka, kunnes olen keksinyt ratkaisun, kampailen hiuksiani jotka vaatisivat pikapuoliin kampaajan käsittelyä, hätäkampauksille. Näemmä hiukseni taipuvat tässä pituudessakin aika kivasti sellaisille sotkuisille keijukaishiuksille, mutta sen hinta on aika järkyttävä määrä pinnejä.

Luulen jo kuitenkin tietäväni sen, minkä tien valitsen mutta heitän ilmaan kysymyksen, mitä sinä tekisit, jos olisin minä?

12.7.2012

Luku 243.

122.712copy 123.712copy 126.712copy

Tänään oli kukkakesämekkopäivä. Ompelin mekon viime kesänä, yllätin itseni ihastumalla maailman kauneimpaan libertykuosiin. Sen sävyt ovat kuin minulle tehdyt! Puuvilla on pehmennyt pesuissa pehmeäksi kuin hattara, on aina suuri ilo pukea tämä mekko ylleen. Kun vain löytää oikeanlaiset kukkaset, paatuneinkin kukkamekkovihaaja on valmis kääntämään takkinsa.

Mekko ei kaipaa seurakseen muuta kuin puusandaalit ja mustan jakun tai neuletakin, tänään onneksi tarkeni ilman ylimääräisiä lämmikkeitä. Nämä Swedish Hasbeensit puukengät ovat muuten ehdottomasti mukavimmat korkokenkäni, nämä jalassa on juhlittu 90-vuotta täyttänyttä mummoani sekä suloista kummipoikaani, jos tänä kesänä tulisi postissa kutsu häihin laittaisin ehdottomasti nämä kengät jalkaan! Mutta parhaimmillaan nämä ovat ihan arkikäytössä ja uskon näiden kenkien olevan suuren ilon vielä tulevina vuosinakin.

10.7.2012

Luku 242.



































Vihdoin ja viimein, nähtyäni nämä Topshopin Factory Girl-stailauskuvat, olen antautunut loaferviettini vietäväksi. Loaferit on siis pakkohankinta, yksiäkään kenkiä en tarvitsisi mutta en ostakaan asioita tarpeeseen. Vaate- ja kenkäostokset ovat siis silkkaa oman tyylin täydentämistä, tiedän kyllä että vähemmälläkin tulisi toimeen mutta minkäs teet, niille omille mieliteoillesi.

Olen siis päättänyt hankkia itselleni loaferit, nämä Topshopin yksilöt näyttävät freeseiltä suippoine kärkineen, mutta Vagabondiltakin löytyy vallan mainioita vaihtoehtoja. Ja kyllä, yhdistäisin loaferit kuta kuinkin tällä tavalla, 60-luvun niukkoja linjoja noudattaen. Musta minimekko ja hyvin istuva pappavillakangastakki, en tiedä täydellisempää yhdistelmää loafereiden kaveriksi! Harmi vain omat hiukseni eivät ihan taivu tuollaisiin ampiaispesäkampauksiin mutta siitä huolimatta aion opetella jonkinlaisen vastineen tekemistä tähän tällä hetkellä aikalailla epämääräiseen karvakasaan.

ps. Nöyrät pahoittelut, toisessa kuvassa mallilla on jalassa korkokengät, ei loaferit :D Loafermania näemmä aiheuttaa sen, että näkee kaikki kengät loafereina.

8.7.2012

Luku 241.

84.712copy 81.712copy 85.712copy 87.712copy

Sorruin alennusmyynneissä erääseen mekkoon. Onnistuin alunperin löytämään pitsipaitani alle sopivan alustopin mutta postikulujen ollessa Urban Outfittersillä suolaiset, päädyin katsomaan putiikin muunkin aletarjonnan läpi. Ja niin se löytyi, keltaisiin kesäkenkiini törkeän täydellisellä tavalla yhteensopiva kesämekko!

Etukäteen mietin, että kuinkahan mekko vaan mahtaa näyttää raskausmekolta ylläni mutta onneksi tämä osoittautui tosielämässä aika mallikkaasti laskeutuvaksi tapaukseksi, ei siis pönkötä ja luo illuusiota kasvavasta mahasta. Mekko on muuten malliltaan sellainen, että se voisi mennä myös hameena, sitä aion vielä jonain päivänä testata.

Itse en oikein osaa käyttää tällaista mekkoa sellaisenaan vaan se vaatii ehdottomasti asusteita, rennosti hiuksiin kiepautettu huivi luo sellaista kivaa 60-luvun riviera henkeä. Olen myös toisina päivinä yhdistänyt asuun olkihattuni eikä sekään mikään hullumpi yhdistelmä ole. Knallin vielä jos jostain löytäisin, niin päähinekokoelmani hipoisi täydellisyyttä!

7.7.2012

Luku 240.

Olenko jo kertonut teille, että eräs Heli Kajo on aika ihana? En vai? Niin no, tajusin itsekin Helin ihanuuden vasta tällä viikolla kun sattumalta kuulin elämäsi suloisin virhe kappaleen. Helin musiikki on kaunista, mutta rosoista, herkkää mutta samalla pieni pilke silmäkulmassa tehtyä. Ja Helin ääni, todella upea! Tykkään, ehdottomasti.

5.7.2012

Luku 239.

51.712copy 53.712copy

Mahtavaa, kun vihdoin ja viimein oikeasti tarkenee shortseissa ilman sadan denierin sukkahousuja! Shortsit on pätkäisty vanhoista farkuistani, jotka jossain vaiheessa jäivät liian pieniksi ja sitten kun taas niihin mahduin, aika oli ajanut niiden ohi. Mutta nyt ne jatkavat olemassaoloaan shortseiksi muuttuneina.

Täytyy muuten sanoa, että itseäni vähän hirvittää vaatekauppojen tämän hetkinen shortsitarjonta. Ei muuten, mutta sattuvat suurin osa olemaan aika pienestä kangastilkusta tehtyjä! Omistan kyllä itsekin muutamat aika kittanat shortsit, mutta koen oloni viihtyisäksi niissä ainoastaan kun olen ensiksi verhonnut jalat niillä sadan denierin sukkahousuilla. Pätkäisemällä vanhat farkut shortseiksi saa ihan itse päättää, kuinka lyhyet shortsit haluaa, ellei sitten vahingossa leikkaa väärin ja joudu turvautumaan niihin, sataan denieriin.

Eilen kirjoitinkin alusvaatteiden käytöstä ihan arkipukeutumisessa ja tänään jatkoin tuota linjaa, toppina palvelee aikoinaan H&M:ltä ostettu silkkiyöpaita, jonka helman kylmästi ruttasin shortsien sisään. Täytyisi useamminkin muistaa käyttää ohuita mekkoja toppeina, se kun tuo vaatekaappiin lisää vaihtoehtoja! Ja hattu, se on nyt näemmä juurtunut päähäni, mutta toisaalta, se on niin ihanan helppo asuste ja sen ansiosta huonot hiuspäivät muuttuvat hyviksi-ainakin ulkotiloissa.

4.7.2012

Luku 238.

44.712copy 41.712copy

Pitkästä aikaa asukuva, jossa ei mitään uutta. Olen huolestuneena pistänyt merkille, että blogin asukuvat ovat lähes tyystin muuttumassa uusien ostettujen vaatteiden esittelyareenaksi ja sehän ei sovi minulle, en kuitenkaan halua pitää mitään ostosesittelyblogia! Tiedostan kyllä sen, että bloggaustahtini on nykyään aika verkkaista ja se sellainen joka päiväisten arkiasujen kavalkaadi on jäänyt, noh, vähän taustalle.

Joka tapauksessa tänään huitelin menemään Monkista ostetulla kimonolla. Tykkään kimonosta paljon, se on täydellinen lukuunottamatta materiaalia. Silkkisenä tai viskoosisena tosin olisin rakastanut tämän vaatteen rikki jo aika päiviä sitten, polyesteri varmaan kestäisi ydinpommin räjähdyksenkin.

Mutta se on jännä juttu, aina kun puen tämän kimonon ylleni, minulle tulee sellainen fiilis, kuin lähtisin aamutakissa liikenteeseen. Toisaalta, eipä se minua haittaa sillä olen kuitenkin jo vuosia käyttänyt alusmekkoja ihan tunikoina farkkujen kanssa. Täytyy joku kerta testata tätä myös jakkuna farkkujen ja topin kaverina, uskoisin tämän toimivan myös siinä funktiossa!

2.7.2012

Luku 237.

ybr6copy ripsari8copy

Olen varmaan tehnyt selväksi, että ripsari on se viimeisin meikkituote, josta suostuisin luopumaan. Olenkin elämäni aikana käyttänyt yhden jos toisenkin ripsiväriputelon loppuun ja viime vuosina henkilökohtaiseksi lempiripsarikseni on muodostunut Max Factorin False Lash Effect. Sillä saa todella näyttävää jälkeä, se ei onneksi ärsytä silmiäni ja se on helppo poistaa ilman silmämeikinpoistoainettakin. Mahtava tuote siis!

Aina välillä hairahdan kokeilemaan jotain toista tuotetta vain palatakseni takaisin tuohon MF:n. Esimerkiksi Cliniquen lämpimällä vedellä poistettava ripsiväri oli siihen asti mainio, kunnes tuli sen poispesemisen aika. Kerta toisensa jälkeen löysin ripsiväriä silmistä ja veikkaan, etteivät silmäni sitä asiaa kovasti arvostaneet. Huomasin myös, että ripsivärin laittamisen jälkeen silmiä ns. aristi, niin se vain on ettei ne herkkäsilmäisille tarkoitetut tuotteet sitten sovellu aivan kaikille herkkäsilmäisille.

Mutta nyt olen onnistunut löytämään aika kivan kilpailijan suosikkiripsarilleni, se tulee Youngbloodin leiristä. Ja voi pojat, kuinka näyttävää jälkeä sillä saakaan aikaan! Ylimmässä kuvassa ripsivärinä on siis tuo Youngbloodin Mineral Lengthening Mascara, alimmassa kuvassa se taas on (näytöstä katsottuna) vasemmassa silmässä kun oikeassa on Max Factorin False Lash Effec. Youngbloodin tuotteella saa huikeat ja erotellut ripset, MF taas tekee ripsistä tuuheammat. Alimmassa kuvassa en ole taivuttanut ripsiä lainkaan, tiedä mikä mielenhäiriö niillä tuona kyseisenä päivänä oikein oli kun kuitenkin aika hyvin sattuivat kaartumaan!

Youngbloodin ripsiväri ei onneksi arista silmiä mutta valitettavasti sen poispeseminen on melkein yhtä kamalaa, kuin Cliniquen. Youngbloodin ripsiväri on kyyneleen kestävä ja täten sitä ei ihan pelkällä vedellä saa poispestyä. Ripsiväri onneksi lähtee vesiliukoisella silmämeikinpoistoaineella mutta itse en nyt niin välittäisi hangata silmiä vanulapulla sillä onnistun lähes aina saamaan sitä silmämeikinpoistoainettakin myös silmään ja vaikka tuote olisikin kuinka hellävarainen, ärsyttää se silmää. Harmin paikka, sillä hintaa ja poispesemisominaisuutta lukuunottamatta tämä tuote olisi niin täydellinen! Olen kuitenkin sitä mieltä, että annan sille toisen tilaisuuden vaihtamalla silmämeikinpoistoaineen toisenlaiseksi, veikkaan tässä tapauksessa voidemaisemman toimivan lipevää geeliä paremmin. Ja onneksi on olemassa tuo False Lash Effect, joka ei tule pettämään minua, vaikka itse vähän muille ripsiväriapajoille kurkkisinkin.