Aika mahtavaa on saada korjatuksi laukku, joka on ainakin parisen vuotta notkunut rikkinäisenä eteisen piirongin päällä. Laukku kuumotteli siihen malliin, että oikeasti harmittelin saamattomuuttani korjausliikkeen suhteen, mutta jotenkin kuvittelin, etten sitä saisi itse korjattua. Ja niin, ikinä en muistanut laukkua suutarillekaan kiikuttaa.
Eräs ilta viime viikolla sisuunnuin, kaivoin ohuen neulan sekä farkkutikkauslangan esille. Yllättävää kyllä, sain kuin sainkin, ihan ite, korjattua purkaantuneen tikkauksen. Se oli loppujen lopuksi helppoa, varsinkin kun ommelreiät olivat jo valmiina entuudestaan. Laukun vanha tikkaus oli siis mennyt sanomaan sopimuksen irti ja tikkaus oli vielä oleellinen, laukun kasassa pitävä rakenne. Koristetikkauksen purkaantuminen ei olisi ollut este käytölle mutta se, jos laukku sisältöineen lahoaa keskelle katua, ei ole suotavaa. En oikein ymmärrä, miksi olin kuvitellut laukun korjaamisen olevan mahdottomuus, kai pelkäsin etten saa mitään neulaa menemään niistä valmiista ommelrei'istä läpi. Hölmö minä, mutta nytpä tiedän, että seuraavien tikkausten purkaannuttua osaan hoitaa korjaamisen ihan ite!
Tämä laukku on muuten vanhin yhä edelleen käytössäni oleva laukku. Olen ostanut sen vuonna 2002 kirppikseltä, se oli minun yo-juhlalaukkuni. Laukku sopi asuuni enemmän kuin täydellisesti ja mitä parasta, on se vuosienkin jälkeen minulle yhä rakas. Ehkä jopa rakkaampi, kuin silloin ostohetkellä!
0 Kommentit
Lähetä kommentti