Luku 262.

Naismuistiin touhukkainta viikonloppua vietin näissä vaatteissa, mietin etukäteen perjantaista kyläilyä ajatellen, että farkut ja raitapaita ovat takuuvarma yhdistelmä jos kyläilykohteessa on pieni lapsi, eipähän tarvitse miettiä miten saisi silkkileningin puklusta puhtaaksi. Sama vaateparsi lipsahti myös lauantaille, totesin farkkujen ja raitapaidan olevan mitä mainioimmat, kun yllätysvierasta lähdetään ruokkimaan ( ja myös juottamaan ) lähipubiin, matkan taittuessa pyörän selässä. Eipähän naapurin poijjat naura, vaikka olenkin onnistunut kehittämään "näin pyöräillään minihameella ilman että kriittiset paikat vilahtavat-tyylin", sen salaisuus on yksinkertainen: pyöräilet ohikulkijoiden ohi niin lujaa, ettei kukaan ehdi huomata mitään. Sunnuntai aamun valjetessa päätin, että kesäretkelle lähdetään juurikin näissä samoissa vaatteissa, jälkiviisana tosin todettakoon paljaiden nilkkojen ehkä olleen aavistuksen punkkihasardit mutta onneksi punkin puremilta säästyttiin, joku toinen öttiäinen ei taas armoa antanut.

Mutta tiivistettynä, nilkat paljastavissa farkuissa, raitapaidassa ja koristossuissa ei voi mennä vikaan ja ne sopivat lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen. Asukuvista kiitos Norsikselle, vessakuvasta taas Viikin Prisman lapseinhoitohuonetta!