Blogia pidemmään seuranneet tietävät blogin pitäjän heikkouden takkeihin. Mutta minä rakastan takkeja, on ihanaa kun laaja takkivalikoima mahdollistaa sen, ettei joka päivä näytä ulos lähtiessä aivan samalta. Tietysti jotkut takit nousevat lempitakeiksi ylitse muiden, mutta aika usein vaihtelu virkistää.
Tämän takin löysin viime talvena lähiömme kirppikseltä, se on Tiklaksen valmistama ja leikkauksesta päätellen ehtaa kasaria. Rakastuin väriin, leikkaukseen ja ennen kaikkea laatuun, takki näytti siltä, että sitä ei oltu paljoa käytetty vaikka veikkaan sen olleen edellisellä omistajallaan ahkerassa käytössä. Ronskit ja rosoiset maiharit ovat kuin luodut tälle herkälle ja pehmoiselle takille, ei sille vaan voi mitään, että vastakohdat toimivat yhdessä enemmän kuin hyvin.
Surullista vain, takin toinen nappi tipahti ja lähti seikkailemaan maailmalle, onneksi uuden ompeleminen ei ole mahdoton homma, kunhan vain ensiksi keksin, millaiset napit vaihdan tilalle. Mutta ihan hyvin se menee vain toisellakin napilla ja onhan minulla takkeja mistä valita, jos yksi joutuu jäähylle.
Ihana takki! Itsekin haluan jonkun tuollaisen vaalean. Toi on niinku boyfriend-takki mutta ladymainen värinsä puolesta. Näytät suloiselta.
VastaaPoistaKiitos! Mäkin tykkään todella paljon tuosta munamaisesta muodosta, se on jännä kuinka vaan kirppiksiltä tekee muodin suhteen ajankohtaisia löytöjä :) Pehmeä väri on myöskin hyvä kontrasti tuolle muodolle. Mä pidän peukkuja, että löytäisit omasi :)
PoistaJep, haluan löytää samanlaisen! :) Mustana mulla onkin aika saman näköinen, mutta tuo vaalea näyttää niin raikkaalta, aah!
PoistaMahtava! Ja voi, oon ihan kamalan kateellinen kaikille takkikokoelmallisille. Itselläni takkeja on kolme: lähes hajonnut vuoreton parka jota aiemmin olen käyttänyt kesät talvet, viime talvena ostettu toppaparka ja jo yläasteella hankkimani verkkatakki. Olen takkien suhteen kamalan nirso, harvemmin viitsin edes sovittaa, ja ostan niitä aina vain pakon edessä.
VastaaPoista