Pages



2.12.2012

Luku 290.


Olen aina pitänyt Guerlainia mummo-, rouva- ja mamsellimeikkimerkkinä. Siis niin kauan, kun olen ollut tietoinen, että kyseinen merkki on edes olemassa. Mutta Shalimar vie mielikuvat äidinäitiin, en tiedä käyttikö hän koskaan kyseistä tuoksua vaan se olisi voinut olla sellainen, joka hänen peilipöytänsä yltä olisi löytynyt. Joka tapauksessa oman äitini peilipöydän päällä Shalimar asustaa, ehkä tämä Guerlain innostus kulkee veressä.

On siis sanomattakin selvää, että mielestäni Guerlain tekee kaikista kauneimmat meikit ja pakkaukset. Meteorites puuterikuulat ovat kuin sokerihuurteella kuorrutettu karkki, jonka pahaa aavistamaton poikaystävä pistäisi poskeensa makeanhimon yllättäessä. Myönnän, voisin itsekin niitä muutaman nassuuni kiskaista, niin syötävän suloisia ne ovat! Sokerihumalan kruunaa pakkausten mieletön kukkakuvio, se on yksinkertainen, tyylikäs ja ajan hammasta kestävä. Siis mä en kestä, kuinka kauniita nuo voivat olla!

Ainoa este sille, etten jo ole täyttänyt peilipöytääni Guerlainin tuotteilla on hinta, se on suorastaan viiltävän riistävä. Herran jumala, jos kivipuuteri maksaa lähemmäs 150 euroa, niin se kyllä jää kauppaan. Tuon summan jälkeen pienet karkkiset puuterikuulat tuntuvat suorastaan inhimillisen edullisilta ( maksavat kuitenkin yli 50 euroa) eikä meikinpohjustusainekaan ole ihan tolkuttoman kallis ( maksaa n. 67 euroa..). Tai, ovat ne kyllä edelleenkin ihan järisyttävän hintaisia. Täytyykin kyllä ehdottomasti hyödyntää nurkissa pyörivä risteilylahjakortti, tosin tiedä sitten tuleeko laivalta kosmetiikan ostaminen loppupeleissä halvemmaksi, ellei sitten pakkaa eväsleipiä mukaan. Ja eväsleivät ja Guerlain, jokin ei ehkä sovi yhtälöön. Guerlain ei siis taida olla edes semisti laihialaisten meikkimerkki.

Mutta jos en olisi semisti laihialainen, vaan asuisin vanhassa rintamamiestalossa, jossa olisi Laura Ashleyn kukkatapetit ja muutenkin vintagehenkinen fiilis, alkaisi jokainen aamu niin, että puunaisin itseni vanhan antiikkisen peilipöydän äärellä. Karkkipuuterikuulilla ja meikinpohjustushelmillä loihtisin keijukaismaisen meikin, lopuksi kruunaten kokonaisuuden parfymoidulla puuterilla ( tosin, en ikinä kyllä suostuisi suihkuttamaan kasvoille parfymoitua puuteria, joka on siis tuossa suihkepullossa, konsepti kuulostaa aika silmiä ja nenää ärsyttävältä mutta sallinette ajatuksen mielikuvissani).

Miten lukijoilla, missä teillä menee kipuraja kosmetiikan hinnan suhteen? Entä kuinka paljon teillä itse pakkaus vaikuttaa ostopäätökseen? Itse näen asian niin, jos tuotteen kaunis pakkaus ja sisältö aiheuttavat joka kerta tuotetta käytettäessä suurta riemua, ei se voi olla huono asia, vaikka tuote olisikin hintava. Karkkipuuterikuulat kyllä jossain vaiheessa muuttavat peilipöydälleni, se on vissi se!

2 kommenttia :

  1. Oli rahatilanne mikä tahansa niin kyllä multa jäis sadanviidenkympin puuterit kauppaan myös. Toisaalta, jos miettii paljonko mulla on mennyt fyffeä kaikenmailman huti- ja kertakäyttöisiin päähänpisto-ostoksiin, niin niillä ois kyllä saanut montakin tollasta purkkia sulostuttamaan meikkauspöytää (hah, ei mulla ole sellaista eikä Puoliso varmaan ois yhtään sen iloisempi vaikka meidän keittiön/meikkipöydällä pyöris kuin nättejä purkkeja...)
    En muista, että oisin koskaan ostanut mitään kosmetiikkaa pelkän rasian takia. Vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä on ajatuksena ihan tolkuton, noin akllis puuteri! Jos tietäisin sen tekevän ihmeitä ja rahasta ei olisi pulaa, voisin harkita sellaista mutta muuten no-no.

      Ja tuo on totta, monien hutiostosten määrällä kyllä ostaisi yhden tyyriimmänkin tuotteen..

      Ja hei, mulla on mun yöpöytä meikkauspöytänä :D Toimii hyvin myös siinä tarkoituksessa :)

      En mäkään pelkän rasian takia mitään ostaisi, kyllä myös sen rasian sisällön täytyy olla kunnossa! Toki mielummin ostan nättiin rasiaan pakatun puuterin, kuin kökköön rasiaan, mutta esim. jos joku tuote, mitä en yksinkerttaisesti tarvitsisi, olisi pakattu nättiin rasiaan, en sitä ostaisi :)

      Poista