Pages



28.1.2013

Luku 303.

284.113 281.113 286.113

Enpä olisi uskonut, että viime kesäisellä Pariisin matkalla saan pakkomielteen kukkapaidasta. Mutta niin vain kävi! Saapumispäivänä oli huumaava helle, joka tosin olisi ollut huumaavampi enemmän kuin parin tunnin yöunien ansiosta. Hotellimme ilmastoidussa aulassa, odotellessamme huoneiden saamista ja päivänokosille pääsemistä, selailin jotain muotilehteä, jonka sivuilla oli mitä viehättävin kukkapaita. Mallilla oli päällään farkkushortsit sekä se, kukikas paita, voi että kuinka täydellisiltä ne näyttivätkään yhdessä!

Päätin kuitenkin unohtaa paidan, mutta vain löytääkseni itseni muutaman päivän päästä, hotellin aulasta lehteä ja mainosta etsimästä. Pikainen googlettelu osoitti merkin, ba&sh, olevan ranskalainen, joten jos paitaa ei Pariisista löytyisi, niin sitten sitä ei vaan, noh, löytyisi! Vaikka paita olikin paidaksi suhteellisen tyyris minun mittapuulla, annoin itselleni luvan sen ostamisen suhteen. Sillä mikäpä voisi olla parempaa, kuin tukea reissussa ollessaan paikallista, pienemmän mittapuun muotiteollisuutta ( ja olinhan ahkerasti vuoden ajan säästänyt roposeni reissua varten).

Loppujen lopuksi tulin ostaneeksi myös toisenkin paidan, mtta enpä kyllä ole joutunut ostoksiani katumaan! Tämä kukkapaita on varsinkin maan mahtavin työvaate, useimmiten yhdistän sen sinisten farkkujeni kanssa mutta tänään mentiin shortsilinjalla. Tykkää todella paljon paidan leikkauksesta, joka vie paitaa kauluspaitamaisuudesta kauas pois. Pienet, sievät niitit rannekkeissa sekä pääntiellä toimittavat nappien virkaa, ainoa mikä itseäni harmittaakin on pesussa kieroutunut nappilista. Mutta oikeastaan tiesin sen jo ostohetkellä, että pesun kanssa todennäköisesti tulee jotain ongelmia, materiaalin ollessa viskoosia jolla on aivan oma tahtonsa.

24.1.2013

Luku 302.

24.113

Siitä on kulunut lähes vuosi, kun ostin itselleni kengät. Silloin sijoitin Vagabondin keltaisiin ihanuus kesäsandaaleihin. Olen kyllä ollut halukas ostamaan itselleni kengät jos toisetkin, mutta sopivia yksilöitä ei vaan ole osunut kohdalle. Minusta on tullut hirveän kranttu!

Sitten, kun on tapahtunut harvinaislaatuinen sattuma ja olen löytänyt kengät, jotka haluan, ei kaikki ole kuitenkaan sujunut kuin Strömsössä. Syksyllä löysin hetken ajan ihailuni kohteena olleet Acnen Pistolsit Zoovillagen nettikaupasta, mukavaan alehintaan. Kengät saapuivat mutta piru vie, ne olivat liian isot! Teoriassa olisin saanut korjattua ongelman irtopohjallisilla, mutta kun kengät jalassa oli fiilis kuin Hessu Hopolla konsanaan, päätin palauttaa ne. En siis kykene käyttämään kenkiä, joissa jalat näyttävät useamman koon suuremmilta. Acnen Pistolseissa on ilmeisesti reilu mitoitus, tai on ainakin ollut. Sovitin nimittäin Beamissa kokoa pienempiä ja ne eivät sitten taas istuneet niin millään jalkaani! Podin hetken aikaa haikeutta mutta totesin, että eiköhän tämä flikka vielä mustat perusnilkkurit itselleen löydä.

Yritin myös tilata Zalandolta kiilakorkotennarit, mutta firman tietojen kirjoittamislomakkeen bugin sekä oman valppauttomuuden ansiosta kengät lähetettiin osoitteeseen, jota postin järjestelmä ei tuntenut joten kengät palautuivat automaattisesti firmalle takaisin. Täytyy kyllä sanoa, että olin puulla päähän lyötynä, kun odottamani saapumisilmoituksen sijaan sain sähköpostiin " kiitos asiakaspalautuksesta"-sähköpostin. No, pitäkööt tunkkinsa, onhan se mainoskin jo niin raivostuttava ja tässä tapauksessa paikkansa pitävä, " älä koskaan anna kenenkään tilata yhtään mitään (sillä eihän se edes tule perille)!".

Jottei nyt vallan rutinaksi menisi, kerrottakoon, huono epäonneni kenkien ostamisen suhteen katkesi viime viikolla! Siellä ne olivat, Rizzossa, Acne henkiset mustat nahkanilkkurit. Olin alkuun ehkä vähän epäileväinen, mutta tulin perusteellisesti ympäripuhutuksi. Ja onneksi, sillä muutaman käyttökerran perusteella nämä vaikuttavat vallan mainioilta perusnilkkureilta. Korko, sopivan mittainen. Varsi, sopivan väljä. Istuvuus, vielä napakka mutta jonain päivänä kuin jalkojen hansikas! Iso plussa kumipohjista, jotka ovat olleet yllättävän pitävät näillä talvikeleilläkin vaikka luonnollisesti säästelen näitä kevättä ajatellen.

21.1.2013

Luku 301.

Kirjoittelin syksyllä ihostani ( tässä postauksessa sekä tässä postauksessa ), joka päätti muuttua uudelleen neljätoista kesäiseksi. Nyt vihdoin ja viimein uskaltaisin sanoa ihoni päässeen murrosiästään ja kerronkin, miten pääsin ongelmasta eroon. Minulla oli alusta alkaen muutama epäilys epäpuhtauksien puskemisen suhteen. Ensiksi epäilin, että kasvojen puhdistusaineeni eivät puhdista ihoa kunnolla. Sitten ajattelin syyn olevan epäsopivissa kasvorasvoissa. Lopulta, kun puhdistustehon lisääminen sekä rasvojen vaihtaminen toisiin ei tuonut radikaalia muutosta, alkoi epäilykseni herätä. Olisiko puhdistusaineeni kuitenkin liian jytyjä? Tukkiiko uusi rasva ihoani? Tein siis heti joulun jälkeen vielä kerran hienosäätöä puhdistusaineiden sekä kasvorasvojen suhteen muuttamalla niitä hellävaraisemmiksi ja herran pieksut sentään, iho tuntui jo muutaman päivän päästä aivan toiselta! Seuraavaksi avaan tuotteita ja ihon puunausrutiinejani, joilla olen saanut ihoni inhimilliseksi ( tosin, ihoni melkein taas muuttui kenkuksi, kokeiltuani muutamaa uutta tuotetta mutta on palautumassa hyvää vauhtia uuteen, hehkeään kuosiinsa ).

     kasvohoito1

Iltapesulla suosin kaksoispuhdistusta. Siirryttyäni kaksoispuhdistukseen, huomasin selvän eron ihon kunnon suhteen, tämä oli ensimmäinen ( pysyvä ) etappi epäpuhtauksien vähenemisen suhteen. Meikit poistan Cliniquen take the day off-puhdistusbalsamilla, joka on hyvin kiinteää tatamia. Ennen käytin myös saman sarjan nestesaippuaa, mutta naamapesun jälkeen tuntui siltä, että ellei rasvaa saa naamaan heti, ollaan orvaskedellä. Sama tunne tosin jatkui rasvaamisen jälkeenkin ja päätin etsiä (monta) astetta hellävaraisemman, toiseen vaiheen putsarin.

Päädyin Erisanin hoitavaan puhdistusgeeliin, joka on sulfaatittomana hellävarainen. Putsarin luvataan pesevän myös meikit pois, mutta itse en välttämättä luottaisi siihen, moni nykyajan meikkivoide kun on huippukestävää sekä huippupigmenttistä, vaatien erillisen meikinpoistoaineen. Itse en myöskään saa tällä kunnolla poispestyä vesiliukoista silmämeikkiä. Luonnollisesti meikkivoiteettomina päivinä pesen naamani vain Erisanin puhdistusgeelillä. Tähän väliin täytyy myös sanoa, vaikka tuote onkin hajusteeton, tuoksuu sen raaka-aineet ihanan raikkaalle! Moni kun kammoaa hajusteettomien kosmetiikkatuotteiden tunkkaista ominaistuoksua, tässä se on ihan jotain muuta, kuin tunkkaista.


kasvohoito4

Kun naama on puhdistettu päivän tohinoista, on vuorossa kasvovesi. Itse olen kohta käyttänyt pullollisen Cliniquen clarifying lotionin miedointa versiota, joka ei sisällä alkoholia. Testasin myös pikkupullollisen lotion ykköstä, joka sisältää alkoholia. Se oli kyllä tehokas epäpuhtauksien poisräjäyttämisessä, mutta poskiparkani kuivuivat melkein orvaskedelle! Ehkä sitten kesällä on ykkösen laita, riippuen ihoni silloisesta kunnosta. Cliniquen kasvovesien tarkoitus on kemiallisesti kuoria ihoa, mutta mitään huippuradikaalia lopputulosta en itse ole huomannut-tai sitten vain olen sokea tässä tapauksessa oman ihoni suhteen. Posket kyllä tuntuvat pehmeiltä kuin vauvan pylly ( vaikka ovatkin paikoitellen aika kuivuneet) ja mielestäni ihohuokoset ja mustapäät ovat ehkä, ainakin vähän pienentyneet/kadonneet.

Avenen ponnekaasupulloon pakattu lähdevesi on aikamoista turhamaisuutta ympäristön kannalta. Silti minulla on jo toinen pullo menossa, tämä on jotenkin niin helppo vaihtoehto! Saatan joinain päivinä korvata kasvoveden tällä ja jos onnistun tekemään meikkikatastrofin nimeltä hilseilevään ihoon rumasti jumahtanut, hyperpigmenttinen meikkivoide, auttaa kaukaa suihkutettu lähdevesi edes vähän freesaamaan meikkiä ei niin huokosiin jumahtaneeksi.

Aamuisin muuten puhdistan kasvoni vain ja ainoastaan kasvovedellä, olen lähestulkoon aina tehnyt näin, teininä aikateknillisistä syistä, vanhemmiten syyt ovat vaihtuneet ihoa kunnioittaviksi. Muistan sanoneeni parillekin ihonsa kanssa tuskailleelle kaverilleni, että ihoa ei kannata liikaa putsata ja suositellut aamupesun pelkistämistä pelkällä kasvovedellä pyyhkimiseen. Toinen heistä sanoi vuosia sitten ottaneensa neuvosta vaarin sekä saaneensa sen avulla helpotusta epäpuhtauksien kanssa taisteluun!

Itse olen siis saanut epäpuhtauksien kanssa taisteluun avun hellävaraisista tuotteista sekä kaksoispuhdistuksesta. Cliniquen kasvovedelläkin on ollut osansa, se osaltaan on ainakin vähän auttanut tukkeutuneiden huokosten avaamisessa. Avainsanana onkin hellävaraisuus, hellävaraisuus ja vielä kerran hellävaraisuus sekä ihon kunnolla ( mutta, yhä edelleen hellävaraisesti ) puhdistaminen silloin, kun se sitä vaatii. Turhaan ei kannata läträtä, paitsi ehkä kasvorasvoilla.

ps. niihin kasvorasvoihin perehdytään sitten toisella kerralla.


17.1.2013

Luku 300.

171.113 172.113 173.113

Saanenko esitellä, kolmannen sadan blogipostauksen kunniaksi, tämän viikon jumitusasun, joka on maanantaista lähtien ollut lähes muuttumaton! Asu sisältää elementtejä, joita en olisi enää kuvitellut yhdistäväni sitten vuoden 2007, kengät joihin olen uudelleen rakastunut sekä keijukaishuitulan ja vintagehenkisen käsikorun täydellisen parityylisuhteen. Ihan oikeasti, tämä pusero jo yksistään aiheuttaa keijukaisfiiliksen, mutta puseron ja korun yhdistelmä sinetöi sen. Tällä hetkellä harmittelen, etten aikoinaan ostanut käsikoruja kaksin kappalein, sillä näin puoleen väliin käsivartta aseteltuna käsikorut olisivat toimineet ässänä parina-ehkä jo liiankin pelottavan hyvin. Ainoa ongelma väärään kohtaan asetellussa korussa on sen satuttavuus, onnistuin eräänä päivänä lyömään käteni ja pieni mustelmahan siitä seurasi. Eli mikään käytännöllinen tapaus ei ole kyseessä, mutta mielestäni korut ovat jo lähtökohtaisesti epäkäytännöllisiä!

12.1.2013

Luku 299.

121.113 123.113 124.113

Kylä se vaan on niin, että harmaa t-paita ja musta jakku ovat kuin paita ja jakku peppu! Näiden parhaiden kaverusten kanssa ovat hyvää pataa sekä housut että hameet, korkkarit tai tennarit. Oikeastaan harmaan t-paidan ja mustan jakun kanssa käy ihan mikä vaan, niin klassinen ja takuuvarma yhdistelmä on kyseessä. Klassinen ja takuuvarma ei kuitenkaan tarkoita tylsää, mielestäni tässä jakun ja t-paidan liitossa eniten kiehtoo juurikin sen monimuotoisuus, kuinka kahden niin simppelin asian liitto höystettynä muuttuvilla elementeillä venyy vaikka millaiseen muotoon ja tyyliin.

Tänään, tai itseasiassa eilen illalla muistin pitkästä aikaa oman jakkuni ja jälleennäkeminen oli niin riemukas, että jakku oli saatava ylle heti seuraavaan asuun! Jakun ja t-paidan seuraan päätyivät itse ommeltu minihame, Mimimarketin röyhkeät kiilakorot sekä kaverini tekemät nahkatupsukorvikset. Tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että jos oikein innostun, voisin ottaa joku viikko asiakseni viettää jakku ja t-paita-viikon, ideana siis rakentaa joka päivän asu saman jakun ja t-paidan ympärille. Edellisen blogin aikana vietin mekkoviikon ja nykyään olen aikamoinen jumittajapukeutuja, joten uskoisin viikon sujuvan vallan mainiosti. Kerron sitten, jos päädyn tällaista viikkoa viettämään!

10.1.2013

Luku 298.

rasvat

Tänään tutustutaan bloggaajan huulirasvasuosikkeihin, suosikkien joukossa on toki yksi rasva sutena, joka on naamioitunut lampaan vaatteisiin. Niin, kyseinen rasva oli kirjaimellisesti susi.

Aloitetaan kuitenkin Carmexista. Carmex on mielestäni yksi parhaimmista rasvoista, tai ainakin tuote on omilla huulillani toiminut. Koostumus on vaseliini ja lanoliinipohjainen, tuotteen mentholi ( ja kenties salisyylihappo?) saavat huulet mukavasti kihelmöimään-onneksi kuitenkin ei-allergisella tavalla ( allekirjoittanut on saanut eräästä huulirasvasta allergisen reaktion, jonka aiheutti huulien kihelmöinnin ja tajuttoman kuivumisen, jonka jälkeen huulista sai repiä kivoja suikaleita irti-ei kiva!). En ole ihan varma, onko salisyylihapon tarkoitus toimia säilöntäaineena vaiko huulia kuorivana aineena vai molempina, mutta joka tapauksessa tuote myös tuntuisi ihan aavistuksen verran huulia kuorivankin ( salisyylihappo on siis kemikaali, jota käytetään useissa kemiallisissa ihon kuorintatuotteissa, pääasiassa epäpuhtaalle iholle suunnatuissa tuotteissa ).

Ainoa, mikä itseäni tuotteessa häiritsee on se, etten ole varma, mitä hajusteita tuote on sisäänsä nielaissut. Maahantuojan sivuilla kun listataan neljä hajustetta, joita ei omista Carmex purkeistani löydy? Voi olla, että minun purkeissani ko. hajusteet on ympätty Aroma-nimikkeen alaisuuteen ja kun pakkaukset uudistuvat, niistä löytyy hajusteet tarkemmin eroteltuina-nettisivuilla listatut hajusteet kun täytyy lain mukaan listata tuotteen inci-listaan, koska ne ovat hyvin allergisoivia. Seuraan siis tämän rasvan suhteen tilannetta ja pidän peukkuja sen suhteen, ettei hajusteista johtuvia allergisía reaktioita ilmenisi!

Luulin löytäneeni Avenen huulirasvasta sen ultimaalisen rasvan, jonka ansiosta huuleni olisivat ultimaalisen pehmeät pusuhuulet. Huulirasva kun sisältää sukralfaattia, samaa ainetta sisältänyt käsirasva hoiti käteni viime talvena koppuroista silkkisiksi, joten odotukset huulirasvan suhteen olivat kovat. Mutta ei, tämä ei vaan toiminut minulla. Ensinnäkin, rasva jätti inhan valkoisen kalvon huulille. Tällä siis sai sellaiset ihanat barbihuulet ja se ei ole ihan sitä, mitä huulirasvalta haen. Tyydyinkin rasvaamaan tällä huulet yötä vasten, nukkumatti tuskin hätkähtäisi kamalia barbihuulia. Rasva oli tehoiltaan sellainen no-jaa, se ei kuivattanut huulia mutta ei sillä mitään ultimaalisen pehmeitä pusuhuuliakaan loihdittu. Odotuksiini nähden rasva oli pettymys.

Sen sijaan Bepanthol on ihan ässä kamaa! Pysytään kuitenkin kaukana Porista ja jääkiekosta, mutta todellakin, tästä minä ja huuleni tykkäävät. Sekä elämänkumppani, pehmeiden pusuhuulien vuoksi. Tuote pehmittää mukavasti huulet eikä jätä barbihuulimaskia, joten tämä huulilla kehtaa lähteä ihan ihmisten ilmoille. Itse arvostan myös tuotteen hajusteettomuutta, mutta tuotteessa on pari ainesosaa, jotka aavistuksen epäilyttävät, Propyle Glycol joka yleisenä allergeeninä saattaa aiheuttaa ärsytysoireita sekä Triticum Vulgar, jonka incihaku tiesi kertoa vehnäksi. Lähinnä siis mietin sitä, voiko vehnäallergikko saada oireita tuotteen sisältämästä vehnästä? Itse en ole vehnälle allerginen, mutta tulipahan vain mieleen.


Joka tapauksessa, vaikka Carmexissa ja Bepantholissa on muutamat kyseenalaiset seikat, käytän niitä ilolla, ainakin siis niin kauan, kun ne eivät aiheuta herkkyysreaktioita. Minkälaisia on teidän huulirasvasuosikit? Entä inhokit?

ps. Tähän väliin on hyvä painottaa, että vaikka olenkin kiinnostunut tuotteiden raaka-aineista, en ole kuitenkaan mikään inciguru. Ehkä sitten joskus, tai ehkä sitten ei, mutta ehdottomasti olemme hyvin mielenkiintoisen aiheen äärellä!

1.1.2013

Luku 297.












Voi Valentino, mitä olet mennyt tekemään, saanut bloggaajan harkitsemaan vanhempien ullakolle varastoitujen, 2000-luvun alussa kovassa käytössä olevien hippimekkojen esiin kaivamista! Toisaalta, ne oikean aidot 70-luvun hippimekot ovat ehkä aavistuksen liian too much kuvioineen päivineen, Valentinon mekoissa sopivan suloisen maltillisesti 70-luvun henkeä huokuu leikkaukset. Ne eivät ole too much, vaan juuri täydellisiä!

Valentinon mekot ovat yllättäen budjettini ulkopuolella, mutta onneksi niistä voi aina inspiroitua ompelullisesti. Harkitsen ehdottomasti kolmanneksi tai neljänneksi viimeisestä mekosta kopion ompelemista, näen niin mielessäni kesän 2013, jeesussandaalit ja 70-luvun kärpäsaurinkolasit, yhdistettynä hulmuavaan hippimekkoon. Toisaalta, tuo mielikuva pätee lähes aina tulevasta kesästä haaveiluun, mutta ei se vaan voi olla väärin. Haaveilla sopivan hipeistä elementeistä.

Tämän myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille todella ihastuttavaa ja mitä parhainta vuotta 2013, helmat hulmuten tahi sitten ei!