Luku 314.

Astetta edistyksellisempi arkimeikki ei sisällä kiireessä naamaan lätkittyä meikkipohjaa, ripsaria ja kulmakynää ( ja salamana ovesta ulos säntäämistä) vaan jotain vähän enemmän. Tänään minulla oli teoriassa ja käytännössä aikaa, joten innostuin rajaamaan silmät kullan värisellä meikkikynällä, levittämään sävyttävän päivävoiteen skunkkisiveltimellä sekä sipaisemaan poskipäille aavistuksen verran ekstrahohtoa.

Annoin pääpainon olla hohtavassa ja "huolitellussa" meikkipohjassa joten laitoin vain ripauksen poskipunaa sekä huulille sävyttävää huulirasvaa, etteivät ne veisi huomiota kauniista ihosta! Ei sillä että kokisin tämän finnien sekä laajentuneiden ihohuokosten valtaamaa ihoa erityisen helpoksi meikata ja lopputuloskin on monta kertaa ihon kauneuden suhteen, sanonnan, "kauneus on katsojan silmässä" mukainen. Ehkä nöyrryn ja haen lopputulosta helpottavan meikinalusvoiteen, joka loihtisi pahimmat laajentuneet huokoset piiloon ( ja kyllä, minä rakastan ihohuokosiani, niillä on tärkeä tehtävä ja olo olisi varmaan orpo, jos naamassa ei olisi mitään virheitä, täytyy muistaa olla kiitollinen niistä virheistäkin! ).

Normaalisti levitän sävyttävän päivävoiteen sormin mutta jostain syystä nenäni on villiintynyt kesimään, olen kenties innostunut uudesta kuorinnasta liikaa ja pari kertaa viikossa on liian tiheä tahti iholleni. Totesin eilen, että väripigmenttiä sisältävät ohuetkin voiteet näyttävät nenän päälle levitettyinä järkyttäviltä ja päätin heti seuraavana päivänä testata, saisiko skunkilla levitettynä inhimillisempää jälkeä aikaan. Ja kyllä, varovasti töpsötellen, skunkki loihti siistin nenän! Suosittelen skunkkisivellintä todella lämpimästi pintakuivalle iholle, jolle meikkivoiteet saattavat monta kertaa jumahtaa, korostaen kuivia sekä hilseileviä kohtia. Se olikin itselläni suurin syy, miksi alunperin tämän siveltimen edes ostin, enkä ole katunut!