Pages



9.4.2013

Luku 322.


293.313
















































Pahoittelut blogihiljaisuudesta, mutta täällä sitä ollaan taas. Uusi inkahame on osoittautunut mahtavaksi löydöksi, joka tekisi mieli pukea ylle joka päivä! Tässä asussa hameen parina on viime kesänä ostettu paita, joka ikäväkseen on sekin jäämässä pieneksi. Pahus soikoon.

Vaatteet ovat jääneet kittanoiksi, koska tupakkalakko. Poltin toistaiseksi viimeisen savukkeen tämän vuoden ensimmäisenä päivänä, tosin ystävieni häissä muistelin savukkeen verran, miltä se röökielämä tuntui. Ja kuulkaas, ei yhtään harmittanut, että elämä on nykyään savutonta. Olo on paljon, sanoisinko, freesimpi. Enää minua ei määrää savuke, olen oman itseni herra!

Mutta niin, tupakan käryttelyn lopettamisen jälkeen on ruokahalu aivan muunlainen ja suklaa toinen leipäni. Ei ihme, että painon lisäksi ihokin on välillä kenkkuillut, korreloidusti syödyn suklaan määrään nähden. Itselläni iho reagoi herkästi vääriin hoitotuotteisiin mutta myös siihen, mitä syön tai jätän syömättä.

Toisaalta, pieni painonnousu tai väliaikainen suklaa-addiktio on pieni hinta hitaasti kehoa tuhoavasta tavasta irti pääsemisestä. En kuitenkaan tiedä, onko lakko lopullinen, sana tupakkalakko kun on minusta vähän outo. Kuitenkin se on niin, että kerran tupakoitsija, aina tupakoitsija. Repsahdus on aina mahdollista. Mutta ehkä tällä kerralla saan oltua polttamatta, koska olen armollisempi itselleni. En piiskaa itseäni henkisesti, jos sattuisin repsahtamaan. Voisin veikata, että kun on itselleen armollisempi, onnistuvat tällaiset tavoitteet niin paljon paremmin kuin suurien suorituspaineiden alaisuudessa.

Mitens, palaako kessut, ollaanko lakossa vai onko rööki ollut aina suuri yök? ( Tosin, ainakin muutamien lukija-bloggaajakollegoiden mielipiteet tiedän asian suhteen, tai aika monenkin :D )

6 kommenttia :

  1. Onnittelut röökittelyn lopettamisesta! Varmaan se makeanhimokin siitä tasoittuu ajan myötä.

    Itse olin pitkään ns. kännipolttaja mutta sekin on nyt jäänyt koska tapa pahensi krapuloita liikaa kun sitten oli vielä kurkkukin kipeä. Muutoin olen pitänyt varani, koska en halua olla riippuvainen mistään nautintoaineesta - sama kohtuusvaatimus pätee kahviinkin :)

    Tykkään muuten kovasti tuosta hameesta ja siitä musta-valkoisesta kuviohameesta myös, ja pähkäilen, osaisinkohan itse käyttää, jos jotain vastaavanlaista kuvioalaosaa sattuisi kaappiin ilmestymään... Jumitan vaan samoissa työvaatteissa päivästä toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja aiemmasta lopettamisesta muistan, että kännipolttelu kyllä toi hc-krapulat..hyvä valinta siis olla polttamatta kun nautintoaineiden parissa on :) Mä olen kyllä itse niin riippuvainen kahvista, en kehtaa sanoa mihin aikaan saattaa kahvipannu vielä porista :D

      Mun mielestä kuviohame on pehmeämpi vaihtoehto, kuin kuviollinen yläosa :) Nämä ovat helpompia, suosittelen lämpimästi :)

      Poista
  2. Hehe, tiedätkin varmaan mun kantani :) Eli en polttele enkä ole tehnyt koskaan niin, mutta mun puolesta ehdottomasti kaikki muut tehkööt omat päätöksensä - kunhan mun ei tarvi siitä kärsiä. x) Nyt tietysti kun on sähkötupakkaa mahdollista hankkia, vaikkakin viranomaiset siihenkin yrittävät naurettavasti puuttua, niin toki kannattaisin sitä, että ihmiset käyttäisivät mieluummin sellaisia, niin olis ehkä kaikilla helpompaa – ei hajuhaittoja, ei second hand smokingia, ja eikö se ole käyttäjälle itselleenkin terveellisempi. Vielä kun pääsis sit kans siitä älyttömyydestä että baareissa ja kahviloissa pitää mennä sekin vesihöyry vai mikä harmiton yhdiste siitä tuleekaan, imuttelemaan ulos, kun kerran se syy, miksi sinne ulos pitää mennä (muiden keuhkojen suojelu) lakkaa sähkötupakassa olemasta. :D

    Mut mummuni on kyllä varsinainen ilmiö tässä. Hän lopetti viisi vuotta sitten käydessään sairaalassa yön yli kokeissa, ja selvisi siitä vierottautumisesa yhdellä nikotiinilaastarilla, jonka sai hoitajalta. Sittemmin hän on kertonut tupakanhimon hiipineen oikeastaan vain tapojen kautta. Olisi kiva polttaa aamukahvin kanssa rööki tai iltapäivllä istuskellessa partsilla näperrellä jotain käsillä. Mutta as far as I know, ei ole retkahtanut! ....ja siitä saavat sitten kaikki joka kerta hänet nähdessään kuulla. :D Tästä vuosikymmenien tupakoitsijasta on tullut pikemminkin sellainen tupakka-jeesus, joka yrittää pelastaa kaikki ihmiset, vieraat ja tutut (pahinta se kun hän alkaa kommentoida kadulla ihmisille näiden "pahoista tavoista" :D) ja aina jaksaa kertoa uudestaan ja uudestaan, miten hirveältä tupakansavu haisee. En sitten tiedä, onko tämä sellaista itsensä vahvistamista siihen, ettei hän repsahtaisikaan vaiko jonkinlaista katumusharjoitusta, mutta varsinainen täyskäännös hänellä siis. :D

    Sen sijaan mieheni äiti polttaa satunnaisesti, lähinnä juhlaillan päätteeksi, ja onnistuu pitämään sen sauhuttelun tosiaan siinä. As far as I know, jälleen. :D Hän on hyvin rempseä ja kertoo rakastavansa viiniä ja tupakkaa, eikä todellakaan ota näistä nautinnoista minkäänlaisia omatunnontuskia. Ehkä se on osasyy siihen, miksi se hänellä ei riistäydykään käsistä, hän on siitä rehellinen ja nauttii siitä, minkä ottaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä muistelinkin :) Mä itseasiassa suhtaudun sähkötupakkaan vähän nihkeästi, kielsin mieheltänikin sen käyttämisen :D Mielummin sitten kokonaan röökittä, kuin jonkun lievemmän asian orjana. Tosin, tämä siis koskee minua itseäni ( ja toki miestäni, tässä suhteessa olen aika justiina :D ), muut polttakoot old school röllöä tai modernia sähköversiota :)

      Mutta ihana tuo sun mummosi :) Mä tunnistan hänessä jotain samaa, mitä itsessäni, siis sen että tekisi mieli saarnata muille ja julistaa omaa parannusta :D

      Luulen, että miehesi äidillä juuri tuo asenne ratkaisee, ettei satunnainen röllöttely riistäydy käsistä. Itse edellisellä kerralla olin niin ankara, että repsahdus otti suuresti päähän. Ja sitten niitä repsahduksia tuli lisää.. Nyt, kun olen luvannut olla armollisempi, on röllöttömyys ollut..luonnollisempaa, helpompaa. Ja todellakin, röökaamiseen liittyvien tapojen muistijäljet haalistuvat pikkuhiljaa, täytyy toivoa että saisin pidettyä tän linjan jatkossakin :)

      Poista
  3. onnittelut lopetamisesta. itsellä on vastaavasta tapahtumasta aikaa kohta 15 vuotta ja päivääkään en ole katunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep, röökaamisen lopettaminen on kyllä aina ja kaikilla hyvä päätös :)!

      Poista