Pages



26.9.2013

Luku 355.

leoeläin4 IMG_7890 leoeläin2

Oman vaatekaappini eräs tukipilariryhmä koostuu lyhyistä neuletakeista. Lyhyet neuletakit sopivat lyhyelle tytölle just eikä melkein, lisäksi ne ovat armollisia yhtäänkään leveää alaosaa kohtaan. Ja ei, nyt ei ollut puhe ruumiinrakenteellisista leveyksistä, vaan vaatteiden leikkauksista.

Ongelmanani on vain ollut se, ettei lyhyitä neuletakkeja oikein meinaa löytää mistään, varsinkin jos on kranttu materiaalien suhteen. Vuonna 2008 löysin ihan pätevän yksilön Henkkikseltä, se oli alunperin violetti ja päätyi aktiivikäyttöön vasta värjättyäni sen mustaksi. Nyt se on lunastanut ansaitun paikkansa neuletakkien pilvenreunalta. Pari vuotta sitten onneksi löysin takille korvaajan, kirppikseltä, silkki-puuvillaisena! Vaan ahkera pesu on muuttanut sen astetta koppuraisemmaksi, eikä se enää tunnu mukavalta yllä. Tällä hetkellä parhaat päivänsä nähnyt tapaus siis.

Minua on onneksi siunattu suhteellisen hyvällä kirppisonnella. Yleensä löydän etsimäni ennemmin tai myöhemmin kirppiksiltä ( toki myös välillä jotain sellaistakin, jota en edes tiennyt etsiväni, köhköh ) ja kun itsekseni pääni sisällä ääneen lausuin haluavani leokuosisen, lyhyen neuletakin osui sellainen kirppiksellä vastaan jo seuraavalla viikolla. Mikä tuuri! Neule maksoi huimat kaksi euroa, vaikutti käyttämättömältä ja on laadukkaan oloista viskoosipuuvillaa. Tiedättehän, jotkut viskoosit vaan ovat parempia kuin toiset ja tämä ainakin vaikuttaisi siltä paremmalta viskoosilta.

Mutta ai et, kuinka iloiseksi tästä tulinkaan! Leo-eläin neuletakkini tuo hyvää särmää muuten aika revittelemättömään vaatekaappiini, tulen yhdistämään tätä kyllä surutta niin kukkien, raitojen kuin yksiväristen asioiden kanssa.

23.9.2013

Luku 354.

kukkis5
kukkis3
mv2 zuii+cc3 IMG_7595

Kukkaluuruu sanoi bloggaaja, joka kukkaismeikeistä innostui. Zuii on ollut tapetilla jo tovin, varsinkin kauneusblogiskenessä ja omaa tietoisuuttani merkin suhteen kauneusblogit edesauttoivat huomattavasti, en siis ollut ennen tämän vuoden kevättä kuullutkaan Zuiista. Zuii on australialainen luomukosmetiikkasarja, jonka tuotteet valmistetaan kukkien terälehdistä-voisiko ihanempaa meikkiä hippitytöille ollakaan! ( ja huom., tottakai mukana on muutakin, öljyjä jne., meikit eivät nyt sentään pelkistä kukista ole loihdittu ). Itseäni eritoten kiehtoo tuotteiden talkittomuus sekä muutenkin mainiot incit ja päädyin ostamaan itselleni luonnollisen meikkipohjan kaipuussa meikkivoiteen sekä poskipunan, ensiksi toki testaten meikkivoiteen sopivuuden sangen ronkelille iholleni, ettei meikkivoiteesta seuraavana aamuna kasvoilta vaan löytyisi allerginen ihottuma.

Oma ihoni on oikeastaan aina ollut sekaiho, tosin tällä hetkellä ollaan aika lähellä normaalia, talin eritys on selvästi rauhoittunut ja epäpuhtaudetkin vähentymään päin ( tosin, odotan mielenkiinnolla seuraavia kuukautisia, viime kerralla iho oli hyvin, hyvin mielenkiintoinen! ). Ylimmässä kuvassa on ihoni tilanne kesällä, ihan kaikki epämääräisyys ei kuvassa edes näy ( tosin, näin jälkikäteen iski epäluulo, onko kasvojen toinen puoli jo meikattu meikkivoiteella ja toinen puoli sitten luonnollisessa olotilassaan, voitte vaan arvailla kumpi sitten olisi kumpi ;) ? ). Tällä hetkellä väitän tilanteen olevan seesteisempi. Mutta kerron joku toinen kerta vähän enemmän niistä asioista, joiden avulla olen saanut niskalenkin painivastustajastani, iho-ongelmista.

Olen meikkivoiteiden suhteen todella nirso. Maailmassa on tähän asti ollut vain yksi täydellinen meikkivoide, sen on loihtinut Diorin kosmetiikkaosasto. Macin Studio Flix Fluid, olit hyvä yritys. Cliniquen Anti-Blemish, sinua horrorimpaa lopputulosta saa hakea ja sinulle voisin antaa tittelin, maailman huonoin meikkivoide. Nirsouden lisäksi olen vielä ennakkoluuloinenkin, eihän luonnonkosmetiikalla vaan voida saada aikaan toimivaa, kestävää, peittävää ja rullautumatonta meikkivoidetta!

Onneksi olin kuitenkin väärässä. Zuiin meikkivoide on itseasiassa aika pätevä tapaus! Se levittyy hyvin, ainoastaan yhden kerran sain sen rullautumaan laittaessani alle liian paksua rasvaa. Zuiin meikkivoide on sellaista ihana paksua, mutta samalla kuohkeaa samettia. Itse olen todennut parhaimmaksi laittaa meikkivoiteen suoraan misellivedellä tai kasvovedellä puhdistetuille kasvoille. Talvella tilanne voi toki olla toinen, mutta ainakin toistaiseksi meikkivoide itsessään on riittänyt toimittamaan myös kosteuttajan viran. Tuotteella saa tarvittaessa peittävän lopputuloksen mutta itse tykkään eniten ohuista meikkipohjista, sellaisista joilla saa kasvojen kirjavuuden peitettyä, mitään photoshoppausefektiä en siis missään nimessä kaipaa!  Sormilla levittäen tuote levittyy kauniisti, notkistan sitä ensiksi kämmenselällä. Näin voide itsessään vähän lämpenee ja notkistuu eikä voidetta tule kasvoille liikaa.

Meikkipohja kestää yllättävän siistinä koko päivän, se ei onneksi muussannu ( tämä on varmaan tuttu monille silmälasien käyttäjille, jolloin meikki kuluu kulmien välistä ja nenänpielustasta ensimmäiseksi ja ainakin itsellä monet meikkipohjat muussaantuvat nimenomaan kulmien väliin ) vaan ikäänkuin haihtuu pois, jos siis sen on onnistanut levittämään ohuelti. Meikkipohja jää omaan makuuni liian kiiltäväksi ja jouduinkin ostamaan elämäni ENSIMMÄISEN irtopuuterin :D ( Ja kyllä, olen aina, tai siis tyyliin vuoden 1998 jälkeen vihannut puutereita ja vältellyt niitä. Muistaakseni olen ostanut muutaman puristepuuterin ja saanut kaupan piälle Everyday Mineralsilta jonkun viimeistelypuuterin, jolla sai aikaan aika kelvon lopputuloksen, mutta silti, omaan makuuni liian puuteroidun ). Colour Caramelin silkkipuuterista lisää joku toinen kerta, mutta mainittakoon kyseessä olevan sellaisen puuterin, jonka puuterikammoinenkin nikottelematta hyväksyy. Alimmassa kuvassa kasvot on puuteroitu, kahdessa muussa meikkikuvassa taas ei.

Olen ollut meikkivoiteeseen tyytyväinen mutta on yksi seikka, mistä en ole aivan varma. Tukkiiko tämäkin ihohuokoseni? Meikkivoidepäivien jälkeen on nimittäin havaittavissa tukkeutumisiin viittaavia oireita, vaikka kaksoispuhdistaisinkin kasvoni. Ihan meikinpoistoaineella. Vai voisiko koostumus olla liian hoitava? Muilla meikkipohjilla kun en ole havainnut samanlaisia taipumuksia, voi olla että selvästi kuivempi ja normaalimpi iho tykkäisi tämän meikkivoiteen hoitavasta koostumuksesta ja minun kenkku ihoni sitten hermostuu incilistan alkupään öljyistä? Lisäksi viime aikoina olisin ollut huomaavinani meikkivoiteen muuttuvan tummemmaksi, eli hapettuvan jonkun ajan päästä levityksestä, tällaista efektiä en kyllä ollut huomaavinani kesällä?

No, testailuni jatkuvat ja vaikka meikkivoide ei itsessään nyt aivan täysin omaan makuuni ole, on se varmasti monelle muulle kelpo tapaus. Oma sävyni on natural fair ja Zuii onkin tullut tunnetuksi laajasta valimoistaan vaaleita meikkipohjia, lumikki-ihoiset kiittävät-monta kertaa vaalean hipiäisten on hankala löytää sopivan väristä meikkipohjaa joten Zuii voisi olla heille varteenotettava vaihtoehto. Meikkivoiteen tuoksu on mielestäni maltillinen, vähän mausteinen ja se haihtuu aika nopeasti pois. Jos siis saat tuoksuista/hajusteista allergista ihottumaa ( kuten allekirjoittanut ), tuote saattaa sopia sinulle, jos sen sijaan saat päänsärkyä/migreeniä tms. itse tuoksuista/hajusteista, kannattaa harkita kaksi kertaa, hankitko tuotteen.


20.9.2013

Luku 353.

poola1 poola2

Kävin viime viikonloppuna elämäni ensimmäisen kerran Designmarketissa. Kyllä, ensimmäisen kerran. Aiemmin olen ollut joko matkoilla muilla mailla tai huomannut tapahtuman vasta sitten, kun sen ostossaldoa on muissa blogeissa esitelty.

Tänän vuonna tilanne oli kuitenkin toinen ja lähdin markkinoille Norsiksen sekä hänen siskoksa kanssa, ostoslistalle riipustettuna yksi täsmäostos, Poola Katarynan pupukorvikset. Olen haaveillut näistä jo reilun vuoden verran ja vihdoin ja viimein ne ovat minun, omat pupuset! Minusta on muuten kovaa vauhtia tulossa pupufani ja voisin jopa harkita oman suloisen pehmeän ja pikkuisen pullean pupun ottamista, jollei elämänkumppanini olisi allerginen.

Pupukorvikset ovat hyvät arkikorvikset, ne ovat minun vaihtoehto pienille sieville helmikorviksille. Pehmeä, tyttömäisen naisellinen mutta ei silti liian, hmm, aikuismaisen lookin tuova asuste. Helmikorviksien kanssa olisin liian aikuinen, puput korvissa taas sopivan aikuinen. Ja ovathan nämä korviin päätyneetkin, jo useampana päivänä!

Ps. Ai gauhea, anteeksi huonosti levitetty meikkivoide rajoineen mutta voisin vannoa, ettei livenä tilanne ole nyt noin paha, vaikka nyt ilmeisesti joko meikkivoide lisäkkeineen on hapettunut tai meikäflikan kalpeus ottanut aimon harppauksen etiäpäin.

17.9.2013

Luku 352.

nahkishame2 nahkishame1

Keinonahkaiset puolikellohameet näyttäisivät olevan tämän syksyn hittituote, joka oli ainakin Lindexin nettikaupasta jossain vaiheessa myyty loppuun. Silloin iski pieni pelko persiiseen, jäänkö ilman? Halusin syksyksi jokatapauksessa muutaman uuden alaosan ja keinonahkainen hame vaan kuulosti siltä, mitä olen tietämättäni kaivannut jo kuinka kauan. Mutta ei hätiä, sopivan oloinen yksilö löytyi kotoisasti Henkkiseltä. Tämä yksilö on eritoten mieleeni sen pituuden ja leikkauksen ansiosta, testasin toista yksilöä jonka vyötäröllä oli rypytys sekä pituus paljon lyhyempi eikä se yhdistelmä todellakaan ollut mieleeni. Enkä ymmärrä, kuinka kukaan pystyisi sellaista käyttämään paljastamatta itsestään samalla liikaa..arkaluontoisia paikkoja.

Yläosan kanssa meinasi vähän iskeä tuskanhiki mutta rehti ja konstiton collegepaita osoittautui, kuten jo alkuun mietinkin hameen ostovaiheessa, sen kanssa parhaiten sopivaksi. Ilmojen viilettyä aion testata harmaata villapaitaa sekä myös harmaan t-paidan sekä mustan neuletakin liittoa. Ai miten niin musta keinonahka ja harmaa, noh, ihan mikä vaan, sopivat niin hyvin yhteen? Jaa-as, mutta kun se vaan on niin. Piste.

12.9.2013

Luku 351.

lomogram

Voi teitä, kasvoilleni sopimattomia luonnonkosmetiikan geelipuhdistusaineita! Olisin teistä niin kovasti halunnut tykätä ja kovan Suomi-Ruotsi maaottelun te aikaan saittekin. Harmi vaan ottelun tulos on tasapeli, jossa ei kumpikaan voittanut, sillä saitte vaan aikaan huonon pesutuloksen ja kasvojen kukkaan puhkeamisen. Siis, kirjaimellisesti ( toki samaan aikaan käynnissä oli hormonimyrsky mutta palattuani takaisin Erisanin putsariin, pintanäppyongelmakin rauhoittui. Kaksoispuhdistukseni on muuten nykyyän jo tovin ollut mallia putsari+misellivesi, mutta olen ihmetellyt, kumpaa kannattaisi käyttää ensin? Minun logiikkani mukaan misellivesi olisi se viimeinen, vähän ikkäänkuin kasvovettäkin korvaava ja viimeisetkin meikin rippeet poisvievä mutta hämmentyneenä olen lukenut monen käyttävän miselivettä ensin ja sitten vasta pesevänsä puhdistusaineella kasvot).

Estelle & Thildin geeliputsari on ostettu jo vuosi sitten ja aina välillä yritän, jos se suostuisi toimimaan minulla. Mutta ei niin ei. Itse koen, että se ei vaan kykene samaan, kuin Erisanin puhdistusgeeli, jota toisaalta paremmin kuvaa geelin sijaan voide. Se on sellaista paksua tatamia. EkoPharmaan sorruin ruokamessuilla, olin jo aiemminkin katsellut sarjaa vähän sillä silmällä vaan jälleenmyyjien verkoston ollessa pieni, en ollut päässyt tekemään lähempää tuttavuutta.

Luonnonkosmetiikassahan on kielletty sulfaatit, jotka monissa tuotteissa toimivat pesevinä ainesosina. Estelle & Thildin pesuteho tulee "sokerista", EkoPharman kookoksesta, jotka ovatkin sangen yleisiä, mietoja sulfaattien korvaajia. Vertailun vuoksi Erisankin on sulfaatiton ja pesuteho perustuu ( oman salapoliisityöni perusteella siis ) decyl glucosideen ( joka on useimmiten maissitärkkelyksen sekä kookoksen tieteellisen yhdistämisreaktion lopputulos, hihhii ^_^ ).

Näissä molemmissa, ET:ssä sekä EP:ssa on hyvin samanlainen koostumus, geeli on hyvin hyytelömäistä, mutta ei sellaista kiinteää tatamia vaan hötkyvää ja huojuvaa. ET:n ostaessani sen minulle kaupitellut myyjä kertoi poistaneensa sillä vahvat teatterimeikit ja teoriassa molemmilla putsareilla saikin naaman näennäisesti puhtaaksi. Aamulla tosin silmien ympäriltä saattoi löytyä mustaa töhryä, eli ihan kaikkea ripsaria eivät molemmat aineet kyenneet pesemään pois. Missään tapauksessa illalla ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että ripsaria olisi johonkin jäänyt pyörimään silmiin tai silmien ympärille. Itse koin molemmissa pesutuntemuksen nihkeäksi, välillä tuntui että pesuaine ikäänkuin olisi jäänyt pyörimään kasvojen päälle, ilman että se "pureutuisi" ihoon. EP:n ei luvattu putsaavan kuin ainoastaan kevyen meikin mutta sama tuntemus minulla oli silloinkin, kun kyseessä oli ehostottaman päivän iltapesun hetki. Aloitin viimeisen ET kokeilun pari viikkoa sitten torstaina, sunnuntaina vaihtaen EP:aan ja jo hetken ajan täydellisenä hohtanut kasvojeni iho muuttui sellaiseksi perunapelloksi ettei mitään rajaa, huhhuh! Noin viikossa iho oli täynnä pienen pientä pintafinniä ja päätin palata takaisin Erisaniin. Tätä kirjoittaessani on iho aivan erilainen, mikään muu ei ole vaihtunut kuin putsari.

Tuotteet eivät siis muodostuneet omiksi lemppareiksi ja pitäydyn tässä vaiheessa Erisanissa. Mutta voin kuvitella, että moni saattaisi tuotteisiin tykästyäkin, oma ihotyyppini kun sattuu nyt olemaan kenkku, tukkeutuvainen ja hormoneista horjahtava. Eritoten jos Estelle & Thildin geeliputsari on osoittautunut suosikiksi, saattaisi EkoPharma olla kova haastaja. ET:n hinta on n. 20 euroa, EP:n taas n. 15 euroa ja molemmissa on sama määrä tavaraa. Oma ET:ni on hajusteeton, EP:ssä tuoksu tulee raaka-aineista. EP:n putsari ja itseasiassa koko ihonhoitolinja on muuten myös hatunnosto suomalaisille raaka-aineille, lakalle ja tyrnille. Itseäni kyllä harmittaa, ettei tuo EP oikein sopinut iholleni, incin puolesta kun on kyseessä aika mielenkiintoinen tuote, voi olla että annan sille vielä kerran ( tai, itseni tietäen kaksi :D ) tilaisuuden, sellaiseen hormonityrskyttömään aikaan.

Estelle & Thildin inci:

purified water, damascus rose distillate, cornflower distillate, natural sugar-based cleanser, almond oil, vanilla extract, aloe vera extract, natural xanthan gum ( from maize), mild food-grade preservative.

EkoPharman inci:

Aloe vera leaf extract, rudus chamaemorus extract, hippophae rhamnoides fruit extract, glycerin, cocamidopropyl betaine, xanthan gum, phenethyl alcohol, citric acid.

8.9.2013

Luku 350.

killinkoski1 killinkoski4 killinkoski5

Kotimaan matkailu taitaa olla tämän päivän hip ja hop. Retki naapurikaupunkiin tai maakuntaan voi olla antoisaa ja itse voin vakuuttaa käsi sydämellä, että Suomesta löytyy huikaisevan kauniita maisemia!

Eräs sellainen maisema löytyy Hämeen pohjoisimmasta kunnasta, Killinkoskelta. Suuntasimme sinne vartavasten suunnitellulla ohikulkumatkalla, kohteena Wanha Tehdas, jonka miljöö on henkeä salpaavan upea! Vanha nauhatehdas ympäristöineen on nykyään aktiivisessa käytössä ja se kätkee sisälleen mm. nauhatehtaanmyymälän, kirpputorin, kahvilan, näyttelyitä..me ehdimme piipahtaa loppujen lopuksi vain pinnan raapaisun nopeudella mutta ainakin on hyvä syy toistamiseen pysähtyä Killinkoskella ( ja voi pojat, tuo nimi on vaan niin metka! )

Meikäflikan matkapuvustukseksi valikoitui H&M:n simppeli, jokseenkin nyt jo pahasti tauhkaantunut neulosmekko ( jota en vain raaski laittaa roskikseen ) ja maailman mukavimmat puukengät. Ai että, en kyllä yhtään pistä pahitteeksi näin kauniita ilmoja, ilman sukkahousuja en kyllä vilukissana tarkenisi painella menemään näilläkin lämpötiloilla mutta silloin ne astuvatkin apuun, sukkikset siis. Sukkisten avulla sandaalikausi jatkuu vielä pitkälle syksyyn. Kainalossa keikkuva laukku on muuten tuore kirppislöytö, ja nimenomaan paino sanalla löytö, hyväkuntoiset pienet mokkalaukut kun tuntuvat olevan kirppiksillä uhanalaisia, nimimerkillä "nähnyt niin monet koppuraiset keinomokkalaukut".

1.9.2013

Luku 349.


Pahoittelut viime aikaisesta blogihiljaisuudesta, mutta työ vei meikäflikan niin maan perusteellisesti. Nyt kuitenkin alkoi se kauan kaivattu ja hartaasti odotettu KESÄloma, ja minua ei haittaa vaikka taivaalta sataisi kaatamalla, pääasia on se, ettei kokonaiseen neljään viikkoon tarvitse välttämättä tehdä yhtään mittään! ( No, hulluksihan sitä kyllä moisesta saamattomuudesta tulisi, mutta ymmärtänette pointin). 

Vaikka itse olen yhä edelleen kesätunnelmissa, on terminen vuodenaika virallisesti jo syksy. Syksy on pukeutumisen suhteen ehdoton lempivuodenaikani, ja yleensä silloin inspiroidun kaikista eniten kaikesta ihanasta. Tai, huomaan asioiden näyttävän entistä ihanemmilta ja entistä haluttavammilta. Haluan ehdottomasti nahkaisen tai keinonahkaisen kellohameen, 70-luvun henkeä huokuvan rennon velourpuseron, cropatun eläinkuosipaidan! Nuo kaikki kävisivät niin kivasti maihareideni kanssa yhteen että melkein tekee pahaa. 

Koruista minua eniten inspiroi sirot ja viehkot tapaukset, kaikkien jättimäisten kuusenkoristeiden jälkeen ne vain näyttävät niin raikkailta. Ja kyllä, vaikka kuvassa ei sitä näy, olen jo muutaman päivän viettänyt metsästämällä sopivaa, ysärinväristä huulipunaa netin syövereistä ( olen nyt lomalla vanhempieni luona ja täältä metsän keskeltä ei valitettavasti tehdä spontaaneja ostosreissuja, paitsi netin syövereihin ). Tämän syksyn ja kenties talven avainsana tulee siis, yhä edelleen, olemaan kultainen 90-luku, joka on toki ollut omissa fiiliksissäni tavalla tai toisella läsnä jo, noh, vuosikaudet, vaihdellen onko isnpiroitumisen kohdalla Helen Hunt vai Courtney Love. Tänä syksynä taidetaan mennä jälkimmäisen fiiliksissä.

kollaasin kuvat:

American Apparel, American Apparel, Lindex, Tumblr, Tumblr, valitettavasti yksi kuvien lähteistä on kadoksissa :(