Luku 453.

Mac ja minä, siinäpä kirjalle muuten oiva nimi! Kirja voisi alkaa niin, että olipa kerran tyttö, joka ei tuntenut minkäänlaisia tunteita Macia kohtaan. Hän oikeastaan ihmetteli, mikä on se vetovoima, kärpäspaperi jolla Mac houkutteli tytöt, naiset, kaikenikäiset, kimppuunsa. Tytöstä Mac oli ruma, mielummin hän valitsi Yveksen, tuon kullalla kruusatun kaunokaissielun antamaan huulilleen suukon.

Mutta tyttö aikuistui, eikä ollut enää niin musta-valkoinen ja ehdoton ihminen. Hän huomasi Macissa paljon teoriassa hyviä ominaisuuksia. Kenties ruman ulkokuoren alta paljastuisi jotain upeaa? Hän päätti antaa Macille tilaisuuden päästä osaksi elämäänsä eräänä heikkona hetkenä. Se oli muuten pienestä kiinni, Macin sijaan tyttö oli valita Joen, mutta Joe oli valitettavasti jo niin muiden naisten ( ja kenties miestenkin? ) varaama, eikä jonotusnumeroja annettu.

Siinä se siis on, elämäni ensimmäinen Mac huulipuna, kulttisävyssä Ruby Woo ja kulttilaadussa Retro Matte. Melkein ääni väristen kuiskaan, tätä kulttia tunnustan! Kylmän sävyinen, kauniin retropunainen huulipuna, ei vaan voi mennä minulla pieleen. Olen tästä oikeasti _hurjan_innostunut, hittolainen! Aivan mahtavaa! Pistin tämän tilaten Stockkan verkkokaupasta, Clarisonicin vaihtoharjan kanssa. Olisin kyllä ensijaisesti halunnut Joe Blascon True Red-huulipunan, mutta ne oli kauneusjuhlien aikaan loppuunmyyty enkä flunssaa potevana todellakaan lähtenyt tavarataloon huulipunaa metsästämään. Vähän jo mietin, pistäisinkö miehen asialle mutta ainakin _toistaiseksi_valtuutan siipan kosmetiikkaostosvapaaksi. 

Huulipuna on huulilla todella miellyttävä, se on pehmeän tuntuinen enkä ole kokenut sitä kuivattavaksi. Puna kestää myös hyvin, mutta itselläni se vaatii päivän mittaan korjaamista, vähintäänkin syömisen jälkeen. Tämä on itselleni sellainen hyvän mielen huulipuna mutta myönnän kiireessä tarttuvani ennemminkin persikkaiseen huulikiiltoon, kuin rohkeaan huulipunaan. 

Jos huulipuna on kiva, niin tykkäsin todella paljon tästä meikistäkin noin yleisesti ottaen! Paksut, kullanväriset rajaukset ovat simppeli, mutta ah niin miellyttävä silmämeikkityyli, johon tällainen luomiväritumpelokin kykenee. Pohjustin luomet silmämeikinpohjustajalla ja vasta sitten tein rajaukset. Jostain syystä olen mieltänyt silmämeikinpohjustajat vain luomivärin alle käytettäväksi tuotteeksi mutta olen viime aikoina tehnyt sellaisen ahaa-elämyksen, että niitä voi käyttää luomella sellaisenaankin. Ja rajausten kanssa ne ovat ehdottomat, tuo Korresin silmämeikkikynä ei nimittäin ole ollut se kestävin tuote, pohjustajan kanssa taas se kesti moitteetta koko päivän. Pohjustaja ( tai puuterointi ) auttaa minulla myös rasvoittuviin luomiin ja enpä muuten ole enää kärsinyt silmien kirvelystä, kun ihorasvat eivät karkaa silmiin! Tämän kun olisin aiemmin tajunnut, voin siis lämpimästi suositella tuota vinkkiä kaikille saman ongelman kanssa painiville.

Huulimeikin rajasin We Care Iconin huultenrajauskynällä, jos merkin huulipunat eivät niin vakuuttaneet, voin ilokseni kertoa näiden taas olevan helmiä! Hinta on edullinen ja koostumus pehmeä, itse en niinkään välitä kovista huultenrajauskynistä, niillä saan helposti kovin kökköisen lopputuloksen. Alla olevassa kuvassa on vielä näytteet Korresin silmämeikkikynän, We Care Iconin huultenrajauskynän 5 True Red sekä MACin huulipunan Ruby Woo sävyistä. Rakastan tuon Korresin silmämeikkikynän sävyä, se on juuri oikean kultainen, harmi ettei sitä enää ole tuotannossa!

Ja muuten, ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille lukijoille!

vasemmalla Korresin kynä, keskellä huultenrajaus ja oikealla huulipuna