Mustat mekot ja minä, meillä on ollut hyvin intensiivinen suhde. Kunnes jossain vaiheessa kasvoin mekoistani ulos. Ne olivat konkreettisesti liian pieniä tai liian lyhyitä. Epäsopivia. Ei enää minun tyylisiä. Tyylin suhteen koen pientä identiteettikriisiä, ollako aikuinen vai forever young? Rakastan kukkakuosisia mekkoja ja hameita, mutta ovatko ne kuitenkin liian lapsekkaita? Haluaisin osata käyttää loafereita mutta ne jalassa on liian virastonainen, liian aikuinen tunne. Ihan kamalaa, kun tuntuu ettei kaapista löydy mitään päällepuettavaa mutta samalla ei oikein osaa ostaa uusia vaatteita. Koska ei tiedä, millaisia niiden pitäisi olla.
No, olen minä vaatteita kuitenkin ostanut. Onneksi suurin osa on osoittautunut mieluisiksi! Kuten tämä Mirka Pukineen mekko. Se ei ollut halpa sijoitus ja en kyllä rehellisesti sanottuna ollut aikeissa mekkoa ostaa-syytänkin parempaa puoliskoani, joka vinkkasi matkalle osuneesta työhuoneesta, jossa oli samassa työhuonemyymälä.
Mekko on kuitenkin kotimaista työtä, se on ajaton ja moneen tilanteeseen sopiva. Olen mekko yllä jo yhdet juhlat juhlinut sekä käyttänyt sitä arjen eri tilanteissa, kuten päivällistreffeillä kaverini kanssa, joka varta vasten halusi muuten nämä kuvat ottaa, kiitos ihana! Mekko menee myös ilman vyötä, mutta tykkään eniten kuroa vyön avulla mekon vyötäröltä kasaan. Pingviinihihat ovat ihanan väljät ja villasekoite on yllättävän toimiva suhteellisen paahteisena kesäpäivänäkin-toki mikään hellemekko tämä ei ole.
Mekko on kyllä ihana ❤ Kiva että sain nähdä sen ja omistajansa!
VastaaPoistaOli kyllä erittäin hauska iltapäivä, kiitos seurasta :)! Hihittelen vieläkin sitä ovea..;D
PoistaNiin nätti! Tuollainen lyhyt mekkonen sopii sulle todella hyvin :) Muistan hyvin takavuosilta tunteen, jota kuvailit. Tuntui että tyyliä täytyisi jotenkin muuttaa, siis luopua jostain kestolempijutuista sen takia, että epäilin niiden näyttävän liian tyttömäisiltä ulkoapäin. Sisältäpäin en tuntenut mitenkään muuttuneeni. Tunne oli silloin hyvinkin surullinen. Mutta arvaa mitä? Tunne meni jotenkin itsestään ohi =) Hitaasti meni ohi myös se epätodellinen olo että on sisältä ikuinen tyttö mutta ulkopäin joku täti-ihminen. Tiedän että tämä kuulostaa pahalta, mutta tyttömäisyyden tunne on johonkin hävinnyt. Tunnen itseni aikuiseksi, lopultakin. Mutta ei tilalle ole tullut se vieras virastotäti. Olen melko lailla varma että sinäkin pysyt itsenäsi vaikka joskus et enää olisikaan tyttö - mutta älä yritä nopeuttaa prosessia vaan ole tyttö ihan niin kauan kuin olet =)
VastaaPoistaKiitos :) Jotenkin huojentavaa kuulla, että muutkin ovat asian kanssa kamppailleet ja uskonkin, etten ole ainoa nainen, joka niin tekee tälläkin hetkellä :) Sanasi olivat hyvin inspiroivia ja lohduttavia! Ehkä sitä tulee pikkuhiljaa lisättyä aikuismaisempia elementtejä tyyliin, ei kerralla kaikkea. Tai sitten se tosiaankin vaan jossain vaiheessa tapahtuu salakavalasti, se aikuiseksi naiseksi kasvaminen ja tyttömäisyyden pölyjen karistaminen :) Siinä mielessä olen onnekas, ettei miltään muulta taholta tule "paineita" vaan ne ovat ihan omia päänsisäisiä myrskyjäni :D
PoistaMusta tärkeintä on se ettei rupea pukeutumaan joksikin muuksi ihmiseksi iän takia. Mitä olen noita sinun asujasi nähnyt, niin ne kyllä sopivat persoonaasi just eikä melkein! Tyylisi on lisäksi sellainen iätön. Tai iättömän tyttömäinen, sellainen josta ei ole syytä KOSKAAN luopua =) Omista wanhoista "liian tyttömäisistä" jutuista tulee ensimmäisenä mieleen empirelinjaiset mekot, mutta ne nyt ovat (onneksi) muutenkin menneet pois muodista :D
VastaaPoistaVoi ei, ihan tippa silmäkulmassa täällä olen :,) Mitä enemmän olen analysoinnut, niin ehkä se suurin ongelma on sopivien kenkien löytäminen, koska kengillähän saa kyllä tosi paljon aikaan. Tykkään tosi paljon tennareista, ne ovat jalkaankin mukavat :D Onneksi niissäkin on valinnanvaraa ja moni tennari on yllättävän "toimistokelpoinen" :) En joudu mitään tiukkaa työpukeutumista onneksi noudattamaan, toisaalta työasu voisi olla ihan hyväkin juttu.
PoistaJa hihhii, juuri muuten kuule Magossa sovitin empirelinjaista alemekkoa :D Tai, se ei ollut niin empire kuin 2000-luvun alun/puolen välin mekot, mutta selvästi siinä oli vaakaleikkaus rinnan alla. Pitsi myös toi vahvan empirefiiliksen! Tosin mekko jäi ostamatta, hyvä kikka ostoksilla ollessa on ottaa sovituskopissa peilistä kuva, kun se vaate on yllä. Silloin saa ehkä sellaista "ulkopuolisen näkemystä", tai mulla se ainakin auttaa :) Ja kyllä se empirelinja sieltä takaisin tulee, mäkin kyllä siitä aikoinaan tykkäsin, jopa niin että mun wanhojen tanssiaismekkokin oli empireä :D
Onpas kyllä kaunis mekko! Juuri sopivalla tavalla rento, mutta siisti :)
VastaaPoistaKiitos Heidi! Juuri asialliset, mutta rennot mekot ovatkin mieleeni :) Ei saa olla liian pönöttävää :D
PoistaNoi kauniiseen, klassiseen ja ajattomaan mekkoon kannattaakin hieman panostaa. <3 Näytät ihanalta <3
VastaaPoistaKiitos Tiiaseni <3! Ja totta, musta mekko on investointi. Mallikin on onneksi sellainen, ettei kilojen heittely niin haittaa :D
PoistaVoi apua! Siis kirjoitit ajatuksista kuin omistani. Kaikki hameeni ja mekkoni ovat maxeja koska haluan sulla itseni piiloon ja näyttää yhtä hyvältä kuin nuorena ja silti olen kaukana a) nuoresta ja b)kauniista.
VastaaPoistaKun luen postaustasi ja katson kuviasi, Näen ristiriidan. Sinä olet kaunis lyhyessä mekossa! Mietin , onko oma ajatteluni siis sittenkin harhaa vai onko se oikeasti totta ettei helma voisi itselläkin lyhentyä edes asteen kerrallaan.
Voih.. Ihana postaus ja tosiaan kaunis olet ja mekko myös
Kiitos Viltsu <3! Rohkeasti vaan lyhyempääkin mekkoa kokeilemaan :) Maxistahan voi vaikka vyön avulla viritellä lyhyempää! Oma ongelmani on lähinnä siinä, että koen osan vaatteista liian "tyttömäisiksi", esim. lankesin keväällä ihanaa pikkukukkakuosiseen minihameeseen, joka pesussa kutistui vieläkin lyhyemmäksi..tykkään hameesta, mutta en koe oloani enää kotoisaksi, niin kotoisaksi kuin useampu vuosi sitten.
PoistaIhana!
VastaaPoistaKaunis kiitos :)
Poista