Pages



25.11.2015

Luku 529-Elämää suurempia ajatuksia

pariisi6copy



Ihana Linda haastoi minut vastaamaan kolmeen kysymykseen Starlight Blogger Award-haasteen myötä. Ideana on puhaltaa pölyt aiemmin blogimaailmaan kiinteästi kuuluneiden haasteiden ja niitä seuranneiden tunnusten yltä. On tavallaan harmi, kuinka blogimaailmassa esimerkiksi kommentointi on vähentynyt-toisaalta olen ilokseni huomannut oman kommenttiboksin vilkastuneen, suurkiitos kaikille kommentoijille ^_^ ( Ja myönnän, että vakikommentoijien katoaminen on haikeaa, mutta toisaalta tiedän, että maailma vie, maailma tuo. Ja kaikellakin on vain hetkensä-ehkä jonkun blogin lukemisella tai ylipäänsä blogimaailmalla? Mutta jännästi bloggaajat kiintyvät lukijoihin-tämä on viehättävä, mutta toivon mukaan samalla ei-pelottava ilmiö :D ) Mutta, nyt niihin kysymyksiin!


11



1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

En tiedä, mitä vanhemmaksi tulen, sitä kiitollisempi olen ihan niistä pienistä arjen asioista. Tai, ei välttämättä niin pienistäkään. Minulla on kiinnostava, koulutusta vastaava työ, jossa saan olla luovakin. En tiedä, monelle ihmiselle työ on vain työ. Tapa ansaita leipä pöytään. Itselleni työ, vaikka se toisiaankin on stressaavaa, on myös palkitsevaa. Ja näinä taloudellisina aikoina ylipäänsä se, että on työpaikka, on iso asia!

Olen kiitollinen myös perheestäni. Äidistä, isästä ja pikkuveljestä. Olen saanut vapaasti jämäkän kasvatuksen, meitä ei koskaan pakotettu mihinkään harrastuksiin, sen sijaan kannustettiin niiden harrastusten pariin joista tykkäsimme itse. En ainakaan muista, että meillä olisi ollut kova kuri mutta tottakai urpoilua ei sallittu ja käytöstavat olivat A ja O.

Eritoten olen kiitollinen elämänkumppanistani, miehestä jonka kanssa jaan yhteisen arjen, yhteisen kodin. Miehestä jota rakastan, rakastin jo ensi silmäyksestä lähtien! Ja huom. ensi silmäys on sitten aivan eri asia, kuin toisen ensimmäistä kertaa näkeminen! Eilen meille muuten tuli täyteen 11-vuotta yhdessä! Mies on tavallaan niin samanlainen mutta kuitenkin niin erilainen. Yhteiset arvot lujittavat ja erilaiset luonteenpiirteet taas tuovat särmää. Siinä missä minä olen vähän sellainen huithapeli pilvilinnojen rakentaja, on mies paljon järjestelmällisempi. On sanomattakin selvää, kuka meillä ostaa lentoliput ^_^ Itse olen ylioptimistinen toisinaan, mies sen sijaan on jo melkeinpä ylirationaalinen. Kenties tasapainotamme toisiamme parhaimmalla mahdollisella tavalla? :)


paris2copy



2. Minkä valinnan tai asian muuttaisit elämässäsi jos pystyisit?

Tähän kohtaan täytyy sanoa, että jatkan Lindan kanssa samoilla linjoilla. Tottakai on asioita, joita katuu tai ajattelee nolostellen, mutta sanoisin että ilman niitä me emme olisi meitä. Ihmisyys käsittää iloisten asioiden ohella myös surua, epäonnistumisia ja mokauksia. Ja ainahan mokistaan voi oppia! Minusta olisi kamalaa, jos me olisimme jo syntyessään valmiita, täydellisiä ihmisiä. Elämä opettaa, niin se vaan menee. Ja joka päivä oppii jotain uutta! Olen itse saanut epäonnistumisten käsittelyyn hurjasti apua viisailta ja ihanilta työkavereiltani ja väittäisin osaavani olla itselleni armollisempi kuin aiemmin. Enää virheet eivät kaada maailmaa, osaan hyväksyä paremmin omat virheet. Ja voin vannoa, se että on itselleen armollinen, on loppupeleissä itseään totaaliselta burn-outilta säästävää!


8


3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Tähän täytyy sanoa, etten tiedä. Huumoristi minäni vastaa 42, vakavampi puoleni taas ei tiedä. Olen jo pienestä pitäen pohtinut elämää ja sen tasoja, lapsena suosikkipohdintani oli se, että "miksi juuri minä olen minä, enkä esimerkiksi naapurin Anna-Kaisa? Mistä ajatukset tulevat? Entä jos ajatukseni ovat oikeasti jonkun toisen ihmisen?". Jos ajatellaan tätä elämän tarkoitusta käytännöllisesti, on se mielestäni pyrkiä onnellisuuteen-niin oman itsensä kuin muiden. Ja niin, että kunnioittaa kanssaihmisiä.

Tämä haaste onkin tainnut kiertää jo monessa blogissa, mutta haastankin kaikki ne, jotka eivät tätä ole vielä tehneet ^_^!

4 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Hihhii, kiva että ainakin jollekin aukesi tuo :D ^_^

      Poista
  2. Kivaa pohdintaa, ei liian tosikkomaista vaan pilke silmäkulmassa, just niin kuin asioita pitää tarkastellakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole varmaan koskaan kovin ryppyotsaisesti maailmaan suhtautunut, paitsi angstisena teininä :D

      Poista