Pages



8.11.2016

Luku 657-Throwback tuesday; Heilutus eli tarina edellisestä blogistani

6



7



8



9


Minun piti tänään kirjoittaa yhdestä kosmetiikkatuotteesta, mutta hetken mielijohteesta päätin toteuttaa 33-vuotispäiväni kunniaksi erään jo kauan suunnitelmissa olleen idean. Päätin nimittäin julkaista edellisen blogini kirjoituksen, joka on minulle erityisesti jäänyt mieleen. Postaus on alunperin julkaistu 11.9.2010, eli yli kuusi vuotta sitten. Ja voi, kuinka rakastankaan tuota kuvasarjaa! Pitäisikin teettää kuvakirjoja vanhois kuvista..mutta nyt siihen tarinaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olipa kerran kaksi tyttöä. Tytöt olivat ystävykset keskenään, he olivat nähneet yhdessä maailmaa ja jakaneet upeita kokemuksia. Kun tilaisuus koitti, lähtivät ystävykset yhdessä matkalle, josta he olivat haaveilleet jo vuoden jos toisen päivät. Tytöt olivat päättäneet valloittaa ja hurmata Oslon!

Oli toisen matkapäivän ilta, kun tytöt seuruineen, johon lukeutui tyttöjen yhteiset ystävättäret sekä henkilökohtaiset elämänkumppanit, istuivat pienessä paatissa takaisin pienen pieneltä saarelta suuren kaupungin humuun. Tytöt näkivät merellä ison risteilyaluksen, jonka kannella oli ihmisiä matkalla kohti tuntematonta. Tytöt saivat hassun idean, hassut ideat olivat meinaan tyttöjen mielestä elämän pieniä iloja, ja yhdessä he päättivät heiluttaa tuolle tuntemattomaan määränpäähän menossa olevan risteilyaluksen kannella oleville ihmisille. Tytöt heiluttivat, heiluttivat ja heiluttivat. Kukaan ei vastannut, ja tytöt olivat lannistuneina laskemassa käsiään takaisin syleihinsä.

Mutta silloin, ensimmäinen ihminen tuolta tuntemattomaan määränpäähän menossa olevalta ristelyalukselta vastasi heilutukseen. Tyttöjen ilme kirkastui, mitä enemmän he heiluttivatkaan, sitä enemmän ihmiset heiluttivat takaisin! Tytöt olivat iloisia, nauru leikkasi tuon pienen paatin kajuutan raukean ilmanalan.

Tuo pieni paatti oli saapumassa takaisin suuren kaupungin humuun, kotisatamaan. Viereisellä laiturilla oli pieni ravintolalaiva, jossa ihmiset istuivat syömässä. Tytöt katselivat noita illallistajia, joiden pöydät notkuivat täynnä herkkuja. Yllättäen, kaikki viereisen ravintolalaivan illallistajat heiluttivat kaikille tuolla pienellä paatilla oleville ihmisille! Tytöt olivat aivan äimän käkenä, mitä ihmettä tapahtui?

Tyttöjen kävellessä ulos pienestä paatista, he alkoivat miettiä, mikä olikaan tapahtumien kulku. Yllättäen asiat loksahtivat paikoilleen ja tytöt tajusivat aiheuttaneensa ketjureaktion! Kun tytöt olivat heiluttaneet tuolle tuntemattomaan määräpäähän menossa olevan risteilyaluksen kannella oleville ihmisille, he olivat vastanneet takaisin heilutuksiin. Mutta ilmeisesti tyttöjen kanssa samalla paatilla olevat ihmiset, jotka eivät olleet nähneet tyttöjen heilutusta kun olivat paatin kannella, luulivat tuon risteilyaluksen ihmisten aloittaneen heilutuksen, heiluttaneen nimenomaan heille. Vastavuoroisesti nuo pienen paatin kannella olevat ihmiset laittoivat hyvän kiertämään ja heiluttivat satamassa olleen ravintolalaivan ihmisille, jotka sitten vastasivat heidän heilutuksiin!

Tytöt olivat todella liikuttuneita, voi kuinka pieni ele saattoikaan aiheuttaa niin paljon hyvää mieltä ja hauskuutta maailmaan! Aina ei tarvita sanoja, riittää vain pienen pieni heilutus, ja maailmankaikkeus on meille kaikille parempi paikka elää. Sen pituinen se.

ps. perustuu tositarinaan, kiitos Terhi että olet mun ihana partner in crime!

pps. Kuvituksena joku aivan satunnainen muksu, joka päätti hauskuuttaa allekirjoittanutta juoksemalla juuri kuvaan, kun olin kuvaamassa Vigelandin patsaspuistossa erästä monumenttia. Lopputulos oli sen verran hauska, että pieni harmitus kuvaan juoksevasta lapsesta vaihtui riemuun hauskasta kuvasarjasta! Ja aikamoinen linssilude tuo muksu olikin, jäi meinaan patsastelemaan monumentin juurelle aivan varmasti tarkoituksella, hei ottakaa musta kuvia!

6 kommenttia :

  1. Ihana tarina:) Laitetaan hyvä kiertämään, se tuottaa moninkertaisen ilon <3
    Vaikka olen peruspessimisti tällaiset tosielämän kauniit tarinat liikuttavat aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari :) Mä yritän laittaa hyvän kiertämään, silloin kun se on mahdollista :) Eikä se aina vaadi isoja tejoka, pienetkin riittävät. Muistellaan aina välillä ystävän kanssa tätä reissua, tätä heilutusepisodia emme varmaan koskaan tule unohtamaan :) Mä olen sellainen fifty-fifty pessimisti-optimisti, sellainen realistinen pilivilinnojen rakentaja :D

      Poista
  2. Ihana tarina! Hymyilin sitä lukiessani.
    Ja kiitos Salka, ehdit jo ottaa tunnustukseni vastaan. Tosi kivaa, sinä olet niitä uusimpia ihania blogikollegoitani! On ollut kiva oppia tuntemaan sinut <3
    Ajettiin huonolla kelillä Espoosta Turkuun teatteriin ja hetki sitten kotiin. Olen näitten kommenttien kanssa myöhässä. Oli kiva yllätys, kun huomasin kommenttisi.
    Mukavaa alkutalvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula ^_^ Kiitän myös tunnustuksesta, oikein sydäntä lämmitti kun sen huomasin! Ilo on ollut minun puolellani, uudet mahtavat blogituttavuudet aina ilahduttavat :)

      Mutta hyvä, että pääsitte turvallisesti perille. Täällä etelässä on nyt koko viikon ollut poikkeuksellisen huonot kelit, monia autoja näkee tien poskessa. Bussissakin on muutaman kerran matkatessa miettinyt, nytkö menee risteys pitkäksi..huomenna pitäisi uskaltautua autolla liikenteeseen aamutuimaan ja vähän kyllä hirvittää.

      Ihanaa loppuviikkoa sinulle, Tuula ja ollaan yhteyksissä blogeissa :) Tällä viikolla en ole oikein ehtinyt muuten Instailemaan, toivon mukaan loppuviikosta olisi enemmän aikaa! <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Tää on kyllä ihana ^_^ Onneksi oltiin silloin reissussa :)

      Poista