Luku 43.

Olin eilen juhlistamassa erään kaverini pyöreiden vuosien rajapyykin täyttymistä. Päätin pitkästä aikaa laittaa erään minulle tärkeän mekon ylleni, joka on ollut sangen vähällä käytöllä. Muistan parisen vuotta sitten metsästäneeni mekkoa jokapäiväisellä verkkokauppavaanimisella, joka loppujen lopuksi tuotti tulosta! Sitkeys siis palkitaan, tai no, en tiedä voiko rahoistaan poisluopumista kutsua palkitsevaksi. Mutta mekon ihana överiys ja tietynlainen naisellinen avantgardistisuus vetosi minuun, oikeastaan kaikki vaatteet joissa on siivet, ovat vastustamattomia!

Vaikka käytänkin toisinaan hyvinkin suvereenisti juhlavaatteita myös arkena, on minullakin rajani. Tätä mekkoa en oikein näkisi ylläni normaalina arkipäivänä, sillä se on hitusen liian överi ja juhlallinen arkeen, edes maiharit eivät riisu mekon liiallista juhlavuuden naamiota. Kokisin olevani arkena susi lampaiden vaatteissa. Mutta nyt sain hyvän tilaisuuden pukea mekon ylleni!

Yllättävää kyllä koin pelkän mekon ja maiharit kovin riisutuksi kokonaisuudeksi, joten hetken mielijohteesta sitaisin päähäni erään vintagemekon kangasvyön pääkoristeeksi. Ja kyllä, minä joka olen ollut suorastaan allerginen kaikelle ylimääräiselle rusetille ja ruusukkeelle, jota pitäisi laittaa joko päähän tai muualle kehoon koristeeksi, tykkäsin lopputuloksesta! Pääkoristeessa on yht'aikaa jotain vanhaa, 20-lukulaista mutta samalla hyvin modernia. Väittäisin, että se on koristeen epärusettimaisuus mikä muistuttaa enemmän kirjainta y, kuin perinteistä rusettia, jonka ansiosta koin koristeen loppujen lopuksi omakseni. Arvatkaa vaan, halajaisiko mieleni jo astetta överimpää pääkoristetta?