Luku 190.

Vihdoin ja viimein neulemekkoni on valmis, johan siihen aikaakin sai kulutetuksi! Minulla ei ollut ohjetta, vaan neuloin mekon periaatteella "suhteutetaan sentit silmukoiksi ja katsotaan miten käy". Mittanauha tuli siis tutuksi. Idean mekkoon sain tyylivarkaat ohjelmasta, jossa näin upean mallisen neulemekon, mutta en onnistunut löytämään mistään tietoa, kuka mekon oli tehnyt. Päätin siis käydä tyylivarkaissa ja kutoa mekon itse, langaksi valitsin Novitan seitsemän veljestä ( tosin eräälle neulepro:lle kaverilleni suvereenisti valehtelin kyseessä olevan isoveljen, no melkein sama asia), jo ihan siitäkin syystä että jos mekko menee mönkään, ei harmitus olisi niin suuri kuin satasen lankojen kohdalla.

Haastavinta työssä oli saada vyötärökavennukset asettumaan kauniisti sekä hiha, joita tulikin neulottua kolmin kappalein, ensimmäinen osoittautui aivan liian naftiksi. Vyötärökin taisi vasta kolmannella yrittämällä asettua siten, miten sen pitikin. Mutta kyllä kannatti purkaa ja kiroilla, sillä olen lopputuloksesta ylpeä, varsinkin kun tämä oli ensimmäinen neuletyöni vuosiin!