Luku 228.

Juuri tämän hetken kaunein kappale on Sulk, Kanadalaisen Trust yhtyeen hengentuotos. Kuulin sen ensimmäisen kerran vajaa pari viikkoa takaperin eräänä perjantai-yönä, kotimatkalla kummisetäni ja samalla enoni hautajaisista. Takana oli ensimmäinen kesälomapäivä, huonosti nukuttuja öitä, aamupäiväinen draama kartan lukemisen suhteen joka oli johtaa kirkosta myöhästymiseen, väärällä hetkellä soinut kännykkä johon oli vahingossa unohtuneet äänet päälle paikalle neuvomisdraamassa, josta tosin veljeni totesi, eno kertoi päässeensä perille. Takana oli itkua mutta myös naurua, sukulaisia joita en ollut nähnyt aikoihin ja joiden kertomukset saivat hymyn suupieliin. Rakkaita perheenjäseniä, rentoa yhdessäoloa ja vieraiden lähdettyä vanhojen valokuvien, joita emme olleet koskaan aikaisemmin veljeni kanssa nähneet, katselemista. Omien juurien tiedostamista aina vaan enemmän.

Viime hetkellä, lähes ajettuani sen kolme ja puolisataa kilometriä, sain kuulumaan radiokanavan jonka musiiki ei särkenyt korviani, siinä naapurikaupungin teollisuusaluetta muistuttavan ostoskeskittymän läpi ajaessani radiosta alkoi soimaan Sulk, se vain sopi täydellisesti siihen hetkeen-yksinäisinä hohtavat mainosvalot, punaisina loistavat liikennevalot. Ja se tunne, kun on samaan aikaan vielä valoisaa mutta silti tavallaan pimeää. Eikä liikkeellä ole muita kuin sinä ja kenties taksikuski, joka etsii yöstä kulkijaa. Sillä hetkellä, rankan päivän päätteeksi tunsin olevani onnellinen.