Luku 300.

Saanenko esitellä, kolmannen sadan blogipostauksen kunniaksi, tämän viikon jumitusasun, joka on maanantaista lähtien ollut lähes muuttumaton! Asu sisältää elementtejä, joita en olisi enää kuvitellut yhdistäväni sitten vuoden 2007, kengät joihin olen uudelleen rakastunut sekä keijukaishuitulan ja vintagehenkisen käsikorun täydellisen parityylisuhteen. Ihan oikeasti, tämä pusero jo yksistään aiheuttaa keijukaisfiiliksen, mutta puseron ja korun yhdistelmä sinetöi sen. Tällä hetkellä harmittelen, etten aikoinaan ostanut käsikoruja kaksin kappalein, sillä näin puoleen väliin käsivartta aseteltuna käsikorut olisivat toimineet ässänä parina-ehkä jo liiankin pelottavan hyvin. Ainoa ongelma väärään kohtaan asetellussa korussa on sen satuttavuus, onnistuin eräänä päivänä lyömään käteni ja pieni mustelmahan siitä seurasi. Eli mikään käytännöllinen tapaus ei ole kyseessä, mutta mielestäni korut ovat jo lähtökohtaisesti epäkäytännöllisiä!