Luku 306.

Statement-kaulakoruhuumaa on havaittavissa täälläkin suunnalla. Hassua on vain se, että tämä koru on jo kolme vuotta vanha, kuinka paljon edellä aikaansa se on silloin ollut! Mutta minä ja kaulakorut, me emme ole oikein tulleet toimeen joten kaikki kaulakorut ovat jääneet käyttämättä. Olen aina parin kuukauden välein yrittänyt ja jopa saattanut käyttää jompaa kumpaa massiivisista kaulakoruistani mutta ei, olen vain tuntenut oloni hyvin, hyvin riikinkukkomaiseksi. Korea sitä passaa olla, mutta jossain se raja menee ja minun rajat tulevat asusterintamalla hyvin nopeasti vastaan-varsinkin jos puhutaan kaulaan ripustettavista koruyksilöistä.

Mutta katseltuani tovin muiden ihmisten kivoja statement-kaulakoruasuja, päätin että mitä jos minäkin nyt kokeilisin. Ainahan sen voi vaikka ottaa kesken päivää pois kaulasta, jos oikein alkaisi ahdistaa!

Oikeastaan yllätyin, kuinka hauskasti tämä koru, jonka 60-luvun muovista pop-taidetta huokuvaan fiilikseen aikoinaan rakastuin, sopi harmaan, simppelisti ja niukasti leikatun t-paidan kanssa yhteen. Paljettihame tuntui vähän liialta, mutta en vain enää kykene yhdistämään trikoota trikooseen, en vaikka kaulassa roikkuisi millaiset perintödimangit!

Mutta kuulkaas, vaikka yhdistelmä on minun mittapuulla överi, en kuitenkaan ollut repimässä korua jo puolen päivän jälkeen pois ( riisuin korun ainoastaan silloin, kun otin syliini erään pienen jäbän, joka osoitti suurta kiinnostusta korua kohtaan ja tulin todenneeksi, että joko a) jäbä onnistuu puhkomaan korulla silmänsä tai b) jäbä onnistuu puhkomaan korulla tädin kurkun auki, paljon turvallisempaa oli hengailla hetki korutta). Ja olenkin tämän jälkeen innostunut käyttämään sitä toista yksilöä oikein olan takaa, minulle näemmä nousi kaulakorukuume!