Luku 544-Uuden vuoden uudet kujeet

Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille lukijoille! Ehdittekö tehdä uuden vuoden lupauksia? Olen ollut sitä mieltä, että varta vasten lupausten tekeminen on turhaa. Lupaukset helposti unohtuvat ja kun kieltää itseltään jotain, tuo kielletty asia suorastaan huutaa rikkomaan sen. Ihmisillä on myös tapana rykäistä kerralla liian monta muutosta; tyyliin nyt haluan laihtua, syödä paremmin, nukkua enemmän, olla töissä ja kotona parempi ihminen, harrastaa liikuntaa, osallistua vapaaehtoistyöhön. Liian monta muutosta on myös takuuvarma tie lupausten rikkomiseen. Ihmisten pitäisi olla armollisempia itselleen!

Mutta en tiedä, uuden vuoden vaihde on tavallaan juuri se oikea hetki aloittaa tyhjältä pöydältä. Vuosi vaihtuu, vanhan vuoden pettymykset on lupa unohtaa. Aloin itsekin miettiä, haluaisinko laittaa jotain asioita omassa elämässäni uuteen malliin. Ehdinkin jo luonnostella sitä perinteistä; aion laihtua, aion lopettaa sokerin syömisen, aion liikkua enemmän, aion olla säästäväisempi, aion elää terveellisemmin-listausta, mutta päätin viheltää pelin poikki. Tuo on juuri se tie, jolla ne lupaukset rikotaan!

Sen sijaan pyörittelin mielessäni erästä teemaa, joka tavallaan vaikuttaa vähän kaikkeen. Mutta se vaikuttaa vain ja ainoastaan niihin asioihin, joihin haluan sen vaikuttavan. Tämä on tavallaan pieni porsaanreikä, mutta ehkä lupaukset ja muutokset joskus vaativat sellaisia onnistuakseen. Tai sitten se on se tie, jolla lupaukset rikotaan. No, sen tiedän vasta vuoden kuluttua. Mutta oma muutoksen kohteeni ja tietynlainen lupaukseni on kulutuksen vähentäminen.

Olen havahtunut siihen, että mitä vähemmän ympärilläni on tavaraa, sitä parempi minun on hengittää. En pysty elämään liian tursuavan vaatekaapin kanssa, tai siis ylipäänsä minkään tursuavan kaapin kanssa! Liikaa astioita, liikaa kirjoja..liikaa askarteluvälineitä, liikaa kosmetiikkaa. Liika on aina liikaa! Minulla oli jossain vaiheessa paljon vaatteita ja kenkiä, mutta ne muuttuivat minulle tarpeettomiksi kun kasvoin niistä konkreettisesti ulos. En siis enää mahtunut vanhoihin vaatteisiin tai saanut vanhoja kenkiä jalkaan. Tavallaan oli vapauttavaa ostaa uusia, oman tyylisiä vaatteita pienen peruspuvuston verran mutta toisaalta, mielessä kummitteli se "entä jos laihtuisinkin?"-mantra. Se on ollutkin eräs iso, vaatekulutustani rajoittava tekijä! En yksinkertaisesti halua ostaa kaappeja täyteen vaatteita, jotka jäisivät liian isoiksi. Ja toisaalta tiedän tyylini nykyään sen verran hyvin, että tiedän jo kaupassa mikä vaate jää käyttämättä. Tietyllä tapaa olen ollut alakuloinen lisäkiloistani ja tiedostan, että paino on ollut osasyynä tyyli-inspiraation sammumiseen. Tai no, ei sammumiseen, tyyliasiat ovat edelleenkin lähellä sydäntäni mutta niin, ehkä ne ovat muuttuneet peruspirkkomaisempaan suuntaan?

Olen viimeiset puoli vuotta käyttänyt oikeastaan paria mustaa trikoohametta, valkoista pellava t-paitaa, harmaata t-paitaa, kahta harmaata collegepaitaa ja sini-valkoista raitapaitaa sekä mustaa neuletakkia ja mustaa angorapaitaa. Mekkoina minulla on ollut kukikas viskoosimekko ja musta tiukka trikoomekko. Housuista olen käyttänyt kaksia, revittyjä farkkuja ja mustia pillejä. Toki muitakin vaatteita kaapeista löytyy, mutta nuo ovat olleet ehdottomasti eniten käytössä. Ja se todistaa sen, että pienellä vaatemallistolla pärjää! Nyt joulun jälkeen tosin ostin alesta muutaman vaatteen, mutta tasan tarkkaa sellaisen mitä tiedän käyttäväni; vanhan roosaisen collegepaidan sekä mustan sporttihenkisen minihameen. Mutta olen ollut erittäin onnellinen pienestä, kompaktimmasta vaatekaapista. Liian isoon vaatekavalkaadiin yksittäiset vaatteet helposti unohtuvat, pienen puvuston yksilöt ovat kaikki tuiki tärkeässä asemassa.

Vaatteiden, kenkien ja astioden sun muiden kodin juttujen kulutuksen vähentäminen on itselleni siis helppoa, haastavampi kohde tulee olemaan kosmetiikka. Tai no, en tiedä. Voihan se olla hyvinkin helppoa jättää houkutukset kauppaan, sillä jos rehellisiä ollaan, en tarvitse uusia meikkejä enkä ihonhoitotuotteita pieneen hetkeen. Enkä niitä kyllä olekaan välittömään tarpeeseen ostanutkaan! Omalla kohdallani haasteita aiheuttavat erinäiset tarjouspäivät, jolloin esim. asiakasomistajat saavat koko valikoimasta tietyn alennuksen. On ollut helppoa perustella, että ostamalla säästät. Vaikka ei se niinkään mene, varsinkin jos et ehdi käyttämään ostamiasi asioita! Tietysti mietin sitäkin, miten kosmetiikkablogi voi olla olemassa ilman tuotteiden ostamista? En nyt mihinkään totaaliseen ostolakkoon ole menossa, mutta ajatuksena on kuitenkin sen kulutuksen vähentäminen. Ehkä voisin siis yrittää ostaa tuotteita enemmän nimenomaan..tarpeeseen?

Kulutuksen vähentämisellä on omalla kohdallani tietyllä tavalla hyvinkin itsekäs syy. Haluan saada enemmän rahaa säästöön, asioihin joista unelmoin. Oma asunto on isoin syy, luonnollisesti. Myös kaipuu maailmalle kasvaa sisälläni aina vaan suuremmaksi, kun reissuttomia vuosia on päässyt tulemaan jo parikin! Ja onhan se myös kannanotto kohti ekologisempaan maailmaa. Vähentämällä kulutusta annat tietynlaista signaalia yhteiskunnalle. Toki voi ajatella, että ostovoiman väheneminen ei ole hyvä juttu, mutta toisaalta, maapallo ei tule kestämään jos jatkamme kulutusta samalla tavalla. Isoja teemoja, vaikeitakin sellaisia. Mutta ehdottomasti tärkeitä!

Teittekö te lupauksia?