In this Light

Kauneusblogi

Luku 685-Mitä pelkäsin pienenä?

WP_20170111_13_17_46_Pro (2)



Keyword-Love blogia kirjoittava Jonna haastoi minut hauskaan tehtävään, kertomaan siitä mitä pelkäsin lapsena. Koska muiden pelkoja oli mielenkiintoista ja jopa terapeuttistakin lukea, päätin minäkin kirjoittaa omista peloistani ^_^

ISOT TYÖKONEET

Vitsit, minä juoksin aina karkuun jos satuin olemaan ulkona samaan aikaan kun isä käynnisti traktorin. Pelkäsin traktorin ääntä, varsinkin toisessa oli vielä pahempi ja ilkeämpi ääni! Pelkäsin myös sitä, että jäisin vahingossa traktorin alle. Serkulleni melkein kävi niin, onni onnettomuudessa että tilanteesta selvittiin säikähdyksellä! Pelkäsin myös isoja rekkoja ja aura-autoja. Koulumatkaani kuului parin maantien laidalla tarpomista ja näissä pelkäsin myös sitä, että jäisin vahingossa rekan alle. Tai että aura-auto ei näkisi minua ja jäisin auratuksi! Itseasiassa en vieläkään oikein tykkää massiivisista koneista ja autoista. Kun olimme vuosia sitten Thaimaassa ja pyöräilimme moottoritien laidassa ja takanamme tuli hiljaa ajava avolava-auto, joka mainosti tulevien vaalien ehdokas X:ää tai jotain puoluetta, oli sangen kuumottavaa kun tiesi ( ja ennen kaikkea kuuli ) takana, aivan kintereillä olevan auton. Autossa oli siis massiiviset kaiuttimet, ja sen mainospuheen kyllä kuuli. Tällöinkin mieleen heräsi ne "apua, se voisi ihan hyvin ajaa meidän yli!"-kuvitelmat. Älkääkä kysykö miksi pyöräilimme Thaimassa moottoritien laidalla, yksinkertaisesti siksi ettei muuta reittiä ollut paikasta X paikkaan Y!

PERHEEN MENETTÄMINEN

Muistan joskus eksyneeni perheestäni ihan muutamaksi minuutiksi huonekalukaupassa ja se tunne oli sanoin kuvaamattoman kauhea. Luulin, että minut oli hylätty! Tosiasiassa olin vaan vilkkaana lapsena ehtinyt mennä vähän liian kauas. Joskus kun olimme äitini kanssa kahden käymässä Puuhamaassa, kunnan järjestämän kyydityksen turvin, pelästyin herätessäni bussissa eikä äitiä näkynyt missään. Olimme pysähtyneet huoltoasemalle ja äiti oli jättänyt nukkuvan lapsensa sisälle bussiin, kun hän oli käynyt huoltoasemalla vessassa ja ostamassa meille karkkia. Murehdin myös pienenä sitä, että mitä jos vanhemmat tai veljeni kuolee. Veljeni onnistui eräs kerta nukahtamaan heinäsuuliin ulkona leikkiessään ja tilanne eskaloitui siihen, että vanhempani olivat jo soittamassa poliiseja paikalle, kun pientä poikaa ei vaan näkynyt missään, tällöin oli lisäksi tulva-aika. Muistan hämärästi itkeä tihrustaneeni veljeni huoneessa, veljen sängyllä peiton alla maaten rakkaan pikkuveljen mahdollista kuolemaa. Juuri kun kaikki olivat melkein totaalisesti paniikissa, unen pöpperöinen veljeni tupsahtaa pihapiiriin. En nyt tarkalleen ottaen muista, oliko homma niin ettei hän uskaltanut tulla esille piilostaan ( oli siis kuullut huutelut mutta ei uskaltanut tulla esille kun kuvitteli tehneensä jotain tuhmaa) vai vetikö hän sikeitä ihan loppuun saakka. Ja ennen kuin kukaan on pyörtymässä kauhusta, niin käsi sydämellä voin sanoa minulla olleen parhaimman mahdollisen lapsuuden, vanhempani rakastivat ( ja rakastavat yhä edelleen ) kumpaakin meistä, minua sekä veljeäni. 80-luvulla lasten kasvattaminen oli tietyllä tavalla liberaalimpaa ja lintukotoisempaa, jos eläisimme tätä päivää mutta minun lapsuudessani, meidät ( ja moni muukin 80-luvun lapsi ) olisi varmaan huostaanotettu moneen kertaan!!


7D739794-E99F-415B-A70D-E6255CFCD122


PIKKU KAKKOSEN HEIKOT JÄÄT

Hrrr, tämä on kyllä jättänyt suurimmat traumat! Olemme veljeni kanssa poranneet suoraa kurkkua, jos jouduimme katsomaan heikot jäät. Meillä oli jossain vaiheessa ennen kunnollisen väritelevision tulemista mustavalko-matkatelkkari, jossa oli todella jäykkä kanavien vaihtonappula, sellainen käännettävä siis. Emme veljeni kanssa pystyneet kääntämään kanavaa toiselle ja isä yritti meitä joskus koulia katsomaan heikkoja jäitä, eikä vaihtanut kanavaa. Juuri tuo kerta on syöpynyt mieleni sopukoihin, ja muistan itkeneeni veljen kanssa ihan hervottomasti. Koko animaatiossa on niin ahdistava tunnelma, että tekisi mieli vetää ranteet auki. Musiikki, värimaailma..ehkä se musiikki on pahin. Ja jossain kohdassa välkkyvä animaatio. Hrrr, en halua muistella! Vieläkin tekee pahaa, vaikka en enää sentään itkuun purskahda animaatiota katsoessani :D

UFOT

Jos olet elänyt 90-luvun alulla ja tiedostanut populaarikulttuuria, et ole voinut välttyä Ufo-hysterialta. Muistan vuonna 1992 ollessani ala-asteen toisella luokalla, asian räjähtäneen kaikkien tietoisuuteen ja jostain syystä keskellä pimeintä aikaa. Siinäpä oli sitten kiva kävellä aamuisin pimeässä kouluun ja pelätä, koska ne ufot tulevat ja kidnappaavat tieteellisiin tarkoituksiin! Ruodimme asiaa koulutaipaleen osittain jakaneen naapurin lasten kanssa todella usein, pelonsekaisin tunnelmin. Jokainen taivaalla välähtänyt tai liikkunut outo asia oli tottakai ufo! Pelkäsin todella monena iltana mentyäni nukkumaan, että ufot tulevat ja kidnappaavat minut yön aikana. Siis että heräisin siihen, että sänkyni ympärillä on humanoideja ja he tapittaisivat minua suurine silmineen. Enkä minä pystyisi liikuttamaan raajojani. Kaikista pelottavimpia olivat kertomukset pahantahtoisista humanodeista, joista jossain dokumenteissa kerrottiin. Oma defenssini olikin piirtää itseni ja humanoidit leikkimässä, halusin ajatella humanoidit rauhaa rakastavina ja ystävällisinä olentoina, en maapalloa tuhoavina. Näin jälkikäteen mietittynä, mitähän lasten psykiatri olisi moisista piirrustuksista tulkinnut? No, ehkä sen että "kiitos vaan Juhan Af Grann, kun olet traumatisoinut kaikki lapset ikuisiksi ajoiksi!". Toisaalta, teininä tuli kyllä ihan oma-aloitteisesti luettua kaiken maailman rajatietokirjoja ja kyllä silloinkin eräs suomalaisiin ufotapauksiin perustunut kirja kuumotti ( ja tottakai yllytin pikkuveljenkin lukemaan sen, haha! ), varsinkin kun yksi tapaus oli sattunut juuri sopivasti lähes naapurikunnassa...

Mitä sinä pelkäsit pienenä? Haastan kaikki ne, jotka eivät ole tätä vielä tehneet ^_^

14 Kommentit

  1. Mäkin kammosin penskana aura-autoja. Ne oli varsinkin aamuisilla koulumatkoilla tosi kuumottavia. Myös Pikku Kakkosen heikot jäät oli todella ahdistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aura-autoissa on kyllä varmasti jotain lapsia pelottavaa, en tiedä olisiko meitäkin sitten varoiteltu että niitä kannattaa varoa. Ja heikot jäät, vieläkin ajatuksena vähän kuumottaa ^_^

      Poista
  2. Mä olin jo ihan unohtanut noi Pikku Kakkosen heikot jäät. :D Apua, nyt ne tuli taas mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiköt jäät on kyllä varmaan traumatisoinut monia lapsia :D Siinä on kyllä onnistuttu tekemään karmiva animaatio, huhhuh ^_^

      Poista
  3. Heikot jäät oli munkin mielestä tosi ahdistava :D Tuli vielä mieleen, että yläasteella pelkäsin ihan kauheasti puukässän tunneilla sirkkeleitä! Aina kuumotti että surautan sormet poikki tai hyvässä lykyssä koko käden :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikot jäät on kyllä ahdistanut lapsia silloin ja varmaan nytkin, siinä on kyllä tehty niin karmiva animaatio että huhhuh! Olisi hauska tietää joku, jolle se on ollut "vaan animaatio" :D Ja hei joo, muakin kuumotti tuollaiset sirkkelit, moottorisahat..kaksi edellä mainittua vielä tänäkin päivänä! Pelkään että jos mun pitäisi vetäistä moottorisaha käyntiin, onnistuisin sohaisemaan sen jalkoihin :D

      Poista
  4. Mun vanhempi poika pelkäsi ihan hirveästi kans tuota Pikku Kakkosen heikot jäät -juttua. Piti salamannopeasti vaihtaa kanavaa, kun se kohta tuli. Onkohan tekijät ollenkaan tiedostaneet miltä se juttu saattaa lapsista tuntua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikot jäät on kyllä traumatisoinut lapsia niin paljon! Pelkäsikö sun toinen lapsi sitä, vai oliko se osuus kokenut silloin ennakkosensuurin? En tiedä, tekijät ei varmaan ole ihan ymmärtäneet, miten iso juttu se onkaan..ja onhan esim. uudemmista Pikku Kakkosen hahmoista Morso lapsia traumatisoinut, mä olen ollut siinä vaiheessa jo kohderyhmän ulkopuolella että täytyi ihan aikoinaan googlettaa, että mikä ihme tuo Morso on..kun siitä oli parisen vuotta sitten juttua ^_^

      Poista
    2. En muista, että toinen poikani (pari vuotta nuorempi isoveljeään) olisi reagoinut heikot jäät -juttuun erityisemmin tai näytettiinköhän sitä ollenkaan silloin. Onhan se aika hurjaa, jos lapset pelkäävät lastenohjelmaa:(

      Poista
    3. Ehkä se on silloin sitten ollut ohjelmistosta pois, tai sitten hän ei ole pelännyt sitä. Mutta joo, pelottavat lastenohjelmat ovat kyllä hurjan kuuloisia :( Siihen ei ikärajasuosituksetkaan oikein auta..

      Poista
  5. Voi argh, heikot jäät D: Muumien Mörkö oli myös tosi pelottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, heikot jäät oli kyllä niiin kamala! Mä en Mörköä pelännyt, mutta pari vuotta nuorempi veljeni kylläkin :( Muumeissakin oli kyllä tiettyjä kuumottavia juttuja, ne hattivatit kyllä tuntuivat ihan superjänniltä!

      Poista
  6. Pelkäsin kellareita, varsinki verkkokellareita. Pelkäsin myös hämähäkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämähäkit ovatkin monella pelon kodhe, pelkäätkö muuten vieläkin niitä? Mä pelkään sellaisia tarantella kokoluokkaa olevia hämähäkkejä :D

      Poista

Lähetä kommentti

Follow