Luku 858 - Nainen kun tulee tiettyyn ikään, ei kiinnosta sitä mikään..muu paitsi pinkki!

Heh, toivon mukaan kukaan ei nyt vedä hernettä nenään otsikosta, mutta en mahtanut itselleni mitään! Nimittäin, olen tullut siihen johtopäätökseen, että kun osa naisista tulee tiettyyn ikään, alkaa pinkki ja vaaleanpunainen viehättää. Itseasiassa olemme vitsailleet asiasta töissä, jossa muutama minua vanhempi, kohta eläkkeelle jäävä työkaverini on tämän lausahduksen alulle laittaneet. He ovat omakohtaisesti kokeneet sen, että vanhemmiten vaaleanpunainen alkaa viehättää. Väri, jota he ovat aiemmin inhonneet. Toinen hyvä esimerkkini on anoppini, joka on pinkkifani henkeen ja vereen. Tosin hänen pinkkirakastumisen hetkeä en tiedä, mutta lupaan kysyä ensi kerralla tavatessamme.

Kun olin lapsi, olin se hyvin klassinen tyttö. Rakastin prinsessoja, ja rakastin kaikkea vaaleanpunaista ja pinkkiä! Harmi vaan siihen aikaan, 80-luvulla lasten muoti oli aika ankeaa. Tai sanotaanko, lasten muotia ei oikeastaan ollut. Oli vaan järkeviä käyttövaatteita, järkevillä kuoseilla. Kaikista suurin aarre minulle oli akryylinen, marjapuuroon vivahtava pinkki neulepaita, jossa oli tiettyä Jussi-paita fiilistä. Tuo pinkki neulepaita löytyy yltäni todella monesta lapsuuteni valokuvasta! Ja muistan vielä niin kirkaasti yhdet saappaat, niiden hyvällä tavalla kiinamuovisen tuoksun ja kuinka uuden karhean kiiltävät ne olivatkaan ja värinä -yllätys yllätys, pinkki. Halusin pukea ne ehdoin tahdoin kesähelteellä kun äitini oli viemässä minua puheterapeutille, vaikka äitini koittikin ehdottaa järkevämpiä kesäkenkiä. Toinen kenkäpari mitä rakastin olikin Miss Piggy-tohvelit, joissa oli siis tuon hahmon kuva sellaisena pehmeänä, muovisena lätyskänä. Olisin mennyt myös niidenkin kanssa kaikkialle!

 

Mutta jossain vaiheessa pinkki ja vaaleanpunainen jäi. En muista, milloin. Mutta sain moneksi, moneksi vuodeksi niistä yliannostuksen! Vaikka rakastin kaikkia prinsessajuttuja ja olin hyvin tyttömäinen lapsi, aloin jossain vaiheessa vierostaa kaikkia liian naisellisia vivahteita. Luulen, että se johtui kasvukivuista, en olisi halunnut kasvaa naiseksi..rymysinkin pitkin soramonttuja, vakoillen autoja ja ahmien salapoliisin käsikirjoja sekä muita ns. nuorisoseikkailuita. Hepat ja luonnossa rymyäminen olivat enemmän lähellä sydäntä, kuin barbit, vaikka niilläkin leikin. Mutta jos tuossa vaiheessa minulle olisi ehdottanut jotain vaaleanpunaista tai pinkkiä, olisin sanonut "hyi yäk, en tykkää!". Aika varhaisessa vaiheessa kiinnostuin tyyliasioista ja muistan yläasteelle mentäessä äitini 70-luvun vaatteiden olleen in. Harmi vaan mahduin niihin makeisiin leveälahkeisiin farkkuihin niin vähän aikaa :D Ja tämän kauden jälkeen hurahdinkin alakulttuurimeininkeihin, joihin vaaleanpunainen ei todellakaan kuulunut, pinkki sen sijaan shokkipinkkinä. Mutta muistan, että ne shokkipinkit punk-paidat jäivät käyttämättä, samoin en kauaa viihtynyt fuksianpinkeissä hiuksissakaan. Koin värin itselleni aivan liian epäsopivana.

Suurimman osa aikuisiästäkin olen viihtynyt joko mustissa, tai valkoisissa vaatteissa. Rakastin minimalistista, jopa androgyynia otetta muodissa. Mutta jossain vaiheessa hurahdin kukkakuosiin. Se lähti salakavalasti, ja kun antaa kukille pikkusormen, se vie koko käden, sielun ja sydämen. Tämäkin on siinä mielessä hassu juttu, että en aiemmin juurikaan välittänyt kukista. Ainoastaan retrohenkiset kukat kiinnostivat jossain vaiheessa, kunnes sain niistä yliannostuksen. Mutta nykyään viihdyn kukissa! Ja koska kukkia on monen värisiä, löytyy niistäkin vaaleanpunaisia ja pinkkejä. Huomasin, ettei maailma siihen kaadu, jos yltä löytyy jotain vaaleanpunaista, tai pinkkiä. Itseasiassa yhden herkän, todella haalistuneen puuteripinkin keijukaishuitulan kanssa havahduin, että tällainen pastellinen sävy jopa sopii minulle!

En enää tarkalleen muista, koska minulla lähti totaalisesti mopo keulimaan vaaleanpunaisen kanssa. Ehkä siinä vaiheessa, kun ostin meille palakankaista vaaleanpunaisen tekoturkiskankaan torkkuhuovaksi makuuhuoneeseen? Puhelimen, jossa on persikkaroosaiset kuoret? Enää en välitä, vaan nautin täysin rinnoin vaaleanpunaisesta kuplastani, ja päätinkin alkavan kevään kunniaksi ostaa vaaleanpunaiset tennarit ja mitä suloisimman pikkulaukun - joka on, myönnetään, epäkäytännöllisen pieni MUTTA samalla ihastuttavin ja kaunein laukku, mitä minulla on koskaan ollut!

Vaaleanpunainen ja pinkki, iskeekö?