Minun mielestäni me ihmiset seikkailemme aivan liian vähän. En nyt kuitenkaan tarkoita ihmissuhdeseikkailuja, enkä myöskään sen luokan seikkailuja, joissa ostetaan vain menolippu Meksikoon. Vaikka kieltämättä ajatus pelkän menolipun ostamisesta Meksikoon onkin kutkuttava, silloin heittäisin repun selkääni ja ottaisin elämänkumppaniani kädestä kiinni ja sanoisin, nyt mennään, maailma odottaa meitä!
Mutta niin, seikkailut voivat myös olla jokapäiväisiä irtiottoja arjesta, jonkin asian näkemistä uudesta näkökulmasta. Seikkailu parhaimmillaan johtaa ennennäkemättömään riemuun, ja sen muisteleminen tuo hymyn huulille niinä päivinä, jolloin seikkailut eivät jostain syystä ole mahdollisia. Sillä jos joka päivä seikkailisi, se veisi hohdon koko asiasta!
Tänään päätin lähteä seikkailemaan. Otin seikkailuni kohteeksi erään Helsingin kaupunginosan, Malmin. Olen jo tovin katsellut Malmia sillä silmällä, syy siihen oli eräs rakennus ( kolmas kuva), joka satuin näkemään yhden kerran odotellessani bussia. Minun mielikuvani Malmista perustuivat lähinnä lukuisiin juottoloihin ja niiden lukuisten asiakkaiden lukuisiin puukkotappeluihin ja räjähtäneisiin poliisitaloihin. Sekä ylenpalttiseen ankeuteen. Päätin siis lähteä tutkimaan, voisiko Malmi tarjota mitään muuta, kuin lukuisia juottoloita ja niiden lukuisten asiakkaiden lukuisia puukkotappeluita ja räjähtäneitä poliisitaloja.
Minun täytyy sanoa, että yllätyin iloisesti ja jouduin muuttamaan käsitykseni Malmista. Kaupunginosa ei ollut pelkkää harmaata ja ankeaa betonikerrostaloa, vaan joukossa oli myös ehdottomia helmiä. Rakastuin kauniisiin vanhoihin taloihin, joista osasta huokui rakastamani funkkishenkisyys, ja voi, kunpa voisin muuttaa asumaan johonkin niistä, mikäli ne vain asuinkäytössä olisivat! Ihastuin kaupunginosan vahvaan kontrastiin, joka tasapainotteli uuden ja ruman sekä vanhan ja kauniin keskellä. Ja mikä voisikaan olla oikeasti hienompaa, kuin Lundian outlet-myymälä ja eräs toinen huonekalukauppa Hankkijan vanhassa talossa, parempaa paikkaa en voisi moisille keksiä!
Minusta tuntui tavallaan hyvin hassulta kaivaa kamera esiin ja pokkana kuvailla taloja, joista joku kenties saattoi olla jonkun ihmisen koti. Olin etukäteen päättänyt, seikkailumielessä siis, sepittää olevani joko arkkitehtiopiskelija tai toimittaja, jos joku tulisi ihmettelemään, miksi joku kuvailee asuntoja Malmilla. Tai sitten olisin vaan heittäytynyt turisiksi. Sain olla yllättävän rauhassa, mutta laittaessani viimeisen kuvan jälkeen kameraa takaisin laukkuun, juttusilleni tuli vanha papparainen. Papparainen sanoi, " minusta kans kuva!". Ja minähän otin, papparainen poseerasi rujosti, mutta merkityksellisesti. Harmi, etten tajunnut kysyä lupaa kuvan julkaisemiseen internetissä, joten te joudutte tyytymään mielikuvituksenne voimaan miettiessänne, millainen papparainen mahtoikaan olla. Mutta sanottakoon, seikkailu oli hyvä ja hauska ja piristävä, taidan tehdä tästä tavan! Seikkailkaa tekin!
Hieno asenne! Seikkailut kunniaan. Parhaita seikkailujahan voi löytää ihan omasta kotimaastakin, karuimmista maisemista, vaikka sitä harvoin ajatteleekaan niin... mutta aina ei tarvitse siis mennä kauas oivaltaakseen. Ja sen säkin olet tajunnut. Jee.
VastaaPoistaMaakuntamatkailut <3 Mitäköhän tohon neljännen kuvan talon seinään on käynyt? Joku massiivinen vesivahinko? Mullakin on ollu aikomuksessa käydä tsekkaamassa Malmin baarit. Käviksä niissä ollenkaan?
VastaaPoistaMä oon koiran myötä muistanu taas ton seikkailuhomman, koska ne tutut leinkkeilypaikat alkaa aina ajan myötä tympimään ja on pitäny ettiä uusia maisemia. Ja ku niitä sitten toisinaan aina löytyy, tuntuu ku ois kauempanakin kotoa, vaikka välimatkaa omalle kotiovelle ois vaan viitisen kilometriä.:p Sitä ei vaan tuu ajatelleeksi turhan usein, että vois ottaa vaihteeksi eri reitin jonnekin eikö urautuneena kulkea aina niitä tuttuja polkuja. Sama pätee kyl elämään muutenki, ei pelkkään koiran tai kameran kanssa köpöttelyyn. Pieni seikkailu keskellä arkea piristää aina eikä se yleensä vaadi suuriakaan tekoja.;)
VastaaPoistaAsun maalla, ja olen huono seikkailija, mutta Bemaryn tavoin pieni karvanakki on saanut minustakin kaivettua hieman seikkailijaa esille.
VastaaPoista(juu, en nyt aio edes puuttua siihen kuinka rivolta tuo lause saattaa vaikuttaa...)
Olen tajunnut sen että ihan metsässäkin voi seikkailla, siihen ei vaadita junailua paikasta toiseen, riittää kun oikeassa mielentilassa astuu ulos ovesta.
Kerran iltalenkillä oli vielä niin älyttömän kaunis auringonlasku, että oikein otti päähän etten ottanut kameraa mukaan.
Jännä juttu. Muutamasta talosta olisi voinut päätellä, että olet tullut Riihimäelle seikkailemaan. :)
VastaaPoistaawww tuota pappaa! Minua jotenkin aina nolottaa kuvata julkisilla paikoilla. Kuvailen toki jos siltä tuntuu, mutta yleensä joku jää aina toljottamaan kameran kanssa heiluvaa ja se vähän häiritsee. Mulle tulee usein himo kuvata esim. talojen seiniä tai portteja ja aina ei sitten kehtaa, jos siinä lähistöllä on muita ihmisiä :/
VastaaPoistaJ: Se on niin totta, aina ei tarvitse lähteä yli merten kokeakseen seikkailun, se on vaan niin siitä asenteesta kiinni, haluaako nähdä sen tutun elinympäristön joskus uusin silmin :)
VastaaPoistaPeps: Tajusin muuten, että oon innostunut seikkailemisesta sun sekä Norsiksen ansiosta, teillä molemmilla kun on ihan mahtava ote :) Ootte mun seikkailuidoleita!
Katsoin sitä itsekin, voi olla että kyseessä on vesivahinko. Toisaalta, jos seinä on kastunut sateesta ja on vasta kuivumassa? Ainakin meillä vastapäisen talon seinä on sateen jälkeen sen näköinen, että siellä olisi tapahtunut vesivahinko ( mä niins iis toivon, ettei tuohon taloon olisi osunut vesivahinko, sillä myönnän katsoneeni sitä mahdollisena tulevana asuinpaikkana :O )
Baareissa en käynyt, vaikka kyllä mietin, että yhdellä olisi voinut käydä. Joku toinen kerta sit :)
Bemary: Totta puhut, jo pelkästään se, että valitsee jonkun toisen reitin tutusta poiketen, tuo sellaista seikkailufiilistä :) Se on niin paljon siitä asenteesta kiinni, minkä ottaa elämisen suhteen noin yleisesti ottaen! Mulla on se onni, että pääsen töihin monta eri reittiä, niin se sama matka ei pääse tylsistyttämään :D
Norppis: Mun mielestä juuri se, että on oikealla fiiliksellä liikenteessä, erottaa normitallailun seikkailusta :) Seikkailla voi ihan missä vaan, vaikka omassa kodissaan, jos siltä vaan tuntuu, se ei todellakaan vaadi mitään kummempia toimenpiteitä :)
Katri: Mitä mä muistelen muutaman kerran Riihimäellä käyneenä, että siellä on paljon ihania vanhoja 50-ja 60-luvun taloja!
Ulrika: No sanos muuta, olin yhtä hymyä koko loppupäivän :D Joo, julkisesti kuvaileminen on vähän taitolaji, mä ainakin itse räpsin nuo kuvat niin nopeasti, etten hirveästi ehtinyt miettiä rajauksia jne., ja vähän tollaisilta paparazzi otoksilta ne näyttävätkin :D Ja se on kyllä niin totta, että julkinen kuvaaminen saattaa aiheuttaa tuijottamista, täytyy siis enemmänkin kuvata julkisesti, että pääsisi siitä häiritsevästä ajatuksesta eroon :)
Todellakin, pitäisi vaan kuvata enemmän, kun ei siinä oikeasti ole mitään noloa. Hölmö tämä oma pää, kun välillä ajattelee, että mitähän muutkin ajattelee, vieläpä, kun ei mua edes kiinnosta mitä jotkut random tyypit musta ajattelee.
VastaaPoista