Minulla on sangen ristiriitainen suhtautuminen korkokenkiin. Ollessani kolmetoista vuotias, sain ensimmäiset korkokenkäni. Ne olivat hienot, mutta koska en silloin osannut ostaa oikean kokoisia kenkiä, menivät kengät aika nopeasti rikki. Toisekseen, en suostu uskomaan, että kengät olisivatkaan mitään laatutekoa olleet. Mutta voi, kuinka hienot ne olivatkaan!
Ensimmäisten korkokenkien jälkeen koitti tennari- sekä maiharikaudet. Ja aina välillä palasin takaisin korkokenkiin. Ajat, jolloin olin vasta saavuttamassa sen kahdeksantoistan vuoden virstanpylvään, kuluivat ahkerasti maailman hienoimmissa 70-luku vaikutteisissa tekomokkasaapikkaissa, ne yhdistettynä boheemiviritteisiin asuihin kun pääsi lähes baariin kuin baariin näyttämättä papereita, joita minulta ei vielä silloin siis löytynyt. Mitä nyt muutaman kerran kavereilta lainatut, mutta se onkin sitten jo vallan toinen juttu.
Täytettyäni kahdeksantoista, ei enää pitänyt näyttää vanhemmalta, kuin mitä oli. Tennarit saapuivat takaisin kuvioihin, korkoja käytin lähinnä kerran vuodessa. Kunnes, jossain vaiheessa havahduin kesken tennarikauteni korkokenkien kauneuteen. Rakastuin niiden muotoiluun sekä lisäsentteihin, joita ne tarjosivat sangen lyhyelle ihmiselle. Koin, että elämä ilman korkokenkiä oli kuin elämä ilman happea. Ne vain piti löytyä jalasta, olivatpa jalat kuinka henkihieverissä tahansa! Käytin ahkerasti korkokenkiä, sekä kerrytin kenkäkokoelmaa, löytäen aina vaan uusia korkokenkäyksilöitä. Kunnes tapahtui jotain, mitä en oikein vieläkään kunnolla tajua.
Minä rupesin inhoamaan korkokenkiä. Inhosin sitä, miltä ne näyttivät jaloissani. Inhosin sitä, mitä ne tekivät asuilleni. Minä näytin liian naiselta! Yritin sinnikkäästi laittaa korkokenkiä jalkaani, mutta minusta alkoi tuntua siltä, ikäänkuin jalkani oikeasti hyljeksisivät korkoja. Korkokengät tuntuivat yksinkertaisesti niin vääriltä.
Mutta en sentään ole täysin korkoja hylännyt. Olen vain rakastunut toisenlaisiin korkoihin. Kiilakorkoihin. Ymmärsin oikeastaan vasta muutama päivä takaperin, miksi pidän niin paljon kiilakoroista. Niissä on mielestäni jotain androgyyniä, ne eivät statussymbolin lailla loista niin naisellisuutta, kuin miehisyyttäkään. Ne jalassa tunnen itse olevani oikeammalla tavalla nainen, kuin normaaleissa korkokengissä.
Olenkin onnistunut löytämään omaa visuaalista silmääni miellyttäviä kiilakorkoja, joista osa on nähtävissä postauksen lopussa olevissa kuvissa. Niissä pitää olla aavistus avantgardistisuutta sekä funktionalismia, rakastan sekä puhtaita, selkeitä linjoja ja tottakai, monikäyttöisyyttä. Vielä jos jostain onnistuisin löytämään nuo Finskit täydelliset kiilakorot, olisin onnentyttö, joka söisi puoli vuotta pelkkää kaurapuuroa. Vai hyväksyisiköhän verottaja ne työvaatehankintoihin?
kuva Finskeihin täältä
Itsekin pidän kiilakoroista, osin siksi, ettei ne jalassa tosiaan tarvitse tuntea itseään joksikin jakkupukunaikkoseksi, osin taas siksi, että niiden kanssa ei tarvitse murehtia kauppojen eteisritilöitä ynnämuita.
VastaaPoistaNoista Finskin kiilakoroista tulikin mieleeni, että AllSaintsin verkkokaupassa on myynnissä hyvin samantyylisiä kiilakorkoja ainakin kolmea eri mallia. Niissä on ehkäpä hieman jopa rip-offin makua, mutta hienoja ovat siitäkin huolimatta. Vai mitä mieltä olet näistä: Kalman Shoe, Savitr Boot ja Bura Shoe. (Katsotaan sainko linkityksen toimimaan :D)
Tää ulkoasu on perseestä! ja fonttityyli
VastaaPoistaTajusin juuri tekstiä lukiessani etten osaa eritellä suhdettani kenkiin.
VastaaPoistaPienellä jalalla on tottunut käyttämään sitä, mistä nyt sattuu löytymään kokoja.
Hmm. On analysoinnin paikka. Minulla on liikaa kenkiä, mutta miksi?
Ps. Fonttihan on ihan loistava.
noita sun puisia kiilakorkoja katsellessa alan harkita kaurapuuroon siirtymistä. tai vaikka vesipaastolle. tai voisin vaikka muuttaa kadulle! jumalaiset
VastaaPoistaps. fontti JA ulkoasu on ihan loistavat! vihaan paitsi negatiivis anonyymeja myös sitä, että ulkoasun pitäisi olla täynnä kummallista krumeluuria. mustaa valkoisella eikä mittään muuta niin jää sisällölle eniten sitä tilaa
Maija: totta muuten sekin, että kiilat eivät jumitu eteisritilöihin eivätkä saa suurempia kolhuja mukulakivillä, eli nekin pisteet kiiloille!:)
VastaaPoistaMua eniten viehätti noista sangen selkeistä kopiosta ne saappaat, muissa ehkä vähän tökki se, että ne eivät olleet niin möhkälemäisiä. Mä kun haluaisin just tuollaiset möhkälekiilat. Mutta luulen, että noita Finskejä ei enää mistään saa eikä löydä, joten unelmaksi ne varmaan jäävät :T
anonyymi: Kiitos palautteesta :) Mutta mä oon itse ulkonäköön tyytyväinen sekä rakastan tuota fonttia, joten blogin ulkoasu tulee pysymään suurinpiirten tällaisena :) Fonttikokoa ehkä saatan pienentää, mutta siinä se sitten tuleekin olemaan :)
Norppis: Mä itse havahduin siihen, että kun ne korokengät tökkivät, halusin löytää syyn, miksi ne eivät enää kiehtoneet. Analysoimalla myös tiedän, että millaisista kengistä pidän ja millaisia kenkiä minun kannattaa vastaisuudessa hankkia :) Ehkä niin ne hutiostoksetkin karsiutuvat ( vaikka kaikki tänä vuonna ostamani kengät eivät missään nimessä huteja ole, paitsi yhdet H&M:n mokkanilkkurit :D )
Susa: Joo, puisissa kiilakoroissa on jotain pyyteettömän kaunista, jos mä ne Finskit jostain vaan löydän, lupaan harkita kaurapuurokuuria todellakin :D
Hienoa, että jaat mun kanssa visuaalisuusvisioni, mä nimittäin halusin oikeasti riisutun, askeettisen ulkoasun, joka antaa tilan sisällölle :) Jotain pientä hienosäätöä on tottakai tiedossa, nyt lähinnä odotan sitä, että meidän talouden datanörtimpi osapuoli saapuu reissusta kotiin ja kenties osaisi auttaa mua sen hienosäätämisen suhteen :D
Tykkään kovasti uudesta blogista, sekä sisällöstä että ulkoasusta! :) Ja mietin, miksi negatiivinen palaute pitää aina antaa anonyymina, tyhmää.
VastaaPoista(Rakastan kenkiä ja korkokenkiä erityisesti ja olenkin pohtinut niihin liittyviä juttuja myös omassa blogissani http://juilles.blogspot.com/2010/09/kengista-ja-niiden-koroista.html)